sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Valmet 502 - värillä on väliä

Kyllä naiskoeajajaa nyt viedään järeiden kulkupelien mörisevään maailmaan: edellisellä kerralla ajoin panssarivaunua, ja tällä kertaa naisnäkökulmaa ja mielipidettäni kysyttiin traktorista! No, mutta sopiihan se, ajokokemus on kaikilla kulkupeleillä olemassa ja hienoa että naisnäkökulma siihen kiinnostaa!

Tällä kertaa sain siis alleni tyylikkään, jotenkin ihan lutusen näköisen Valmetin, tarkemmin Valmet 502sen. Haastavaksi tavallaan tämän koeajon tekee se etten voi vertailla traktoria muihin traktoreihin koska tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin traktoria. Mutta toki voin verrata sitä vaikkapa autoon sekä muutoin kertoa tuntojani siitä.

Ensin tuo ulkonäkö ja mikä siinä puhuttelee naista:

- kun kävelin traktorin luo, hämmästyin sen suuruutta. Vähän kuin näkisi hevosen tai hirven poikkeuksellisen läheltä: "onko se NOIN iso"? Kyllä, traktorit ylipäänsä ovat isompia livenä vierellä kuin mitä ohiajaessa pellolta niitä nähden voisi kuvitella.

- lisäksi kun katsoin traktorin kuvaa netistä, tajusin että juuri tällainenhan on ns. traktori, the one and only! Tällaisia siis olivat mm. lasten lelutraktorit, tämähän on oikeasti juuri s-e-l-l-a-i-n-e-n kuin traktorin pitääkin olla. Nimittäin pikakatselu muista malleista kertoo että on niitä toisenkinlaisia. Tämä on juuri oikea traktori. Ihana suorastaan!

- ja tuo väri: ottakaa autonvalmistajat mallia! Tässä on onnistunut versio kulkupelin väristä: aivan täydellinen keltainen! Ei mitään sinnepäin wannabe-keltaista, ei mitään murrettua (lue: lapsenkakanväristä) mukakeltaista, vaan aidosti kirkas, puhdas, raikas, silmiähivelevän energinen aito keltainen. Lopullisen värinsä Valmet on saanut vuonna 1979 jolloin keltaiseen on tuotu sen kirkkaus: hyvä Valmet!!

- kun tästä on tehty uutta mallia, on ohjaamon hiljaisuuteen kiinnitetty kuulemma erityistä huomiota, Samalla myös kuljettajan "työskentelyolosuhteita" on kehitetty. Lämmityslaitteen sanotaan arvioissa olevan tehokkaan, mutta tuuletuksen puutteellisen... Noh: minä en ole nyt työskentelemässä joten puhuisin enemmänkin ajokokemuksesta. Ja toisaalta sää on niin lämmin ettei lämppäri ollut päällä: enkä ole mies joka hikoilee. Minusta kopissa oli todella miellyttävää! Eivätkä äänet todellakaan olleet kovat: en voisi kuvitellakaan tarvitsevani sellaisia puolipalloja korvilleni tällä ajaessani: traktorilla toki oli miehekkäät äänet mutta kuvailisin niitä enemmänkin maskuliiniseksi mörinäksi jonka voimakkuus oli korviani hivelevällä tasolla: olisin voinut ajella pidemmällekin metsään... :)

- traktorin moottorinkäynti tuntui mukavasti jaloissa ja jopa pepussa: kuskin penkki ei näyttänyt houkuttelevalta mutta oli kuitenkin yllättävän miellyttävä! Vaihteistoa 6+2 oli hieman työlästä käyttää: varmasti tuntuman saaminen järisyttävän pitkän kepin osalta vie aikansa. Mutta se ratti, se RATTI! Jälleen: ottakaa autonvalmistajat mallia tästä! Eikö kukaan ole kertonut niille vieläkään että vain harvemmat naiset haluavat pikkuruisen nahalla päällystetyn ralliratin. Minua puhutteli heti ensikosketuksesta sekä ratin muoto että toiminta: se on suorastaan naisellisen keveä, sopivan kokoinen että ajotuntuma on aidosti hyvä, kääntyminenkin jotenkin ihmeellisin kevyt. Nam!

- ehkä oma viehätyksensä ajokokemukseen tuli myös siitä että kyytiin ei mahdu ketään: nautin yksinolosta. Ja tavaraa mahtuu valtavasti mukaan: ei tarvitse asetella vaan sen kuin vain kippaa käsilaukun ja muut pussukat nostimeen ja matkaan. Joka naisen unelma!

- näkyvyys traktorista oli odotetusti loistava. Siinä istutaan korkealla ja maisemat siintävät upeasti ohi. Maksiminopeus lienee siellä 30 km/h hujakoilla joka riittää varmasti loistavasti: matka nimittäin saa ihan mielellään kestää hieman kauemmin, koska ajonautinto on ilmeinen. Suosittelen!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Järeämpää testattavaa tällä kertaa: "Bemari" eli BMP-1


Kyllä, arvasit oikein! Uskomatonta mutta totta eli tällä kertaa ajoin panssarivaunua. No hyvähän se on saada tuntumaa erilaisiin kulkupeleihin: aika usein tässä blogissani "narisen" autojen genrensisäisestä samanlaisuudesta, vain merkki keulassa muuttuu mutta muutoin on liian usein vaikea löytää erottautumistekijöitä. 

Tämäkin kulkupeli on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, kuten henkilöautotkin. Eli kyseessä ns. rynnäkköpanssarivaunu. Mukaan mahtuu jalkaväkeä 8 kappaletta ja vaikka sisätiloja ei voikaan kehua suuruudellaan tai esim. lokoisilla jalkatiloillaan, vehje on tarkoitettu jääkäreiden kuskaamiseen kohteeseensa. Naisen logiikalla: miksei sitä kutsuta henkilöpanssarivaunuksi?

Sitten siihen ajokokemukseen: olen huomannut näiden koeajovuosien aikana, että erityisesti naisille autoissa merkitsee paljon ns. ajokokemus: miltä auto tuntuu, miltä se kuulostaa ja millaista sen hallinta on. Tästä vehkeestä sainkin näihin elementteihin romakkaa vertailukohtaa!

Tämän bemarin sisätilat ovat napakat, lähes tukalat. Mutta lopulta kun on saanut itsensä aseteltua paikoilleen, olo on kyllä ihan mukava. Hallintalaitteet vaativat kyllä totuttelua: pieni vaaleanpunainen kumpparini ylti juuri ja juuri lähes puoli metriä (?) pitkälle kaasupolkimelle, sen etureunaan mistä syystä en saanut kunnon poljentoa päälle. Noh, saattoi siinä olla jännitykselläkin oma roolinsa.

Kytkin ja jarru olivat tuttua mallia, tosin jarrua ei pidä tässä vehkeessä suuremmin painella ellei halua aiheuttaa ampujaparan ilmalentoa etureunan yli (saatoin kuvitella ilmalennossa ampujan äänen mielessäni "...yääääÄÄÄÄÄ" koska jalka meinasi hakeutua jarrulle jatkuvasti).

Rattia kutsutaan ohjaustangoksi (koska ei pyöri ympäri) ja se on jäykän oloinen. Mutta oikeastihan tämä bemari kääntyy kuin keijukainen, vaikka paikallaan, jos tankoa vääntää määrätietoisesti. Tosin kääntyminen vaatii kaasua (jota kutsutaan tässä syötöksi), mikä tuntuu käytännössä hurjalta: kun valtaisa kuusi lähestyy suoraan edessä, luontaisesti vähensin kaasua ja aloin kääntämään rattia, mutta käännöstä ei tapahdu ilman kaasua. Eli kaasu pohjaan kuusta kohti (silmät kiinni)  ja ratti kaakkoon... Vaatii hermoja mutta toimii.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin käsivaihteisella: Vaihteita on 5 eteen + 1 taakse ja sen lisäksi ns. alennusvaihde, jota käyttämällä voima 1,44-kertaistuu ja vauhti puolestaan laskee saman verran. Vaihteiden vaihtaminen on raskasta: kolmosen silmään saaminen vaati puhinaa, kokovartalovääntöä ja ärrinmurria, mutta lopulta onnistui!

Kojetaulussa on peräti 35 mittaria, merkkivaloa ja kytkintä! Sanoisin siis että toiminnallisesti ehkä enemmänkin naisille sopiva, ulkonäöllisesti varmaankin hivelee miehen silmää? V8 dieselmoottorissa on tehoa 300 hv: äänet ovat vaikuttavat ja meno vieläkin vaikuttavampaa: epeli nousee tosi jyrkkää mäkeä ja ylittelee (ISO)möykkyistä maastoa ketterästi. Ajonopeus on tiellä 65 km/h ja jos reitti sitä vaatii, bemari myös ui! Aika kätevää, eikö? Matka mökille voisi sujua paljon nykyistä kätevämmin tämmöisellä vehkeellä?
- eli perhe ja mökkitamineet  "takakonttiin", mies ampujan paikalle ja jos alkaa tulla liikaa reittiohjetta, kypärän mikki irti töpselistä?


Tottahan se on että (jos vaaleanpunainen kumppari kykenisi) tämä peli kyllä houkuttelee vauhtiin, mutta naiset jotka tätä harkitsette, malttia sillä vaunun jäähdytysjärjestelmässä ei ole termostaattia vaan moottorin käyntilämpötilaa pitää hallita erillisellä vimpaimella!