maanantai 28. joulukuuta 2015

Minä olen ostava asiakas... voihan räkä!


Tänään oli jälleen ihana autokauppapäivä edessä: mahtavaa! Kunnes…

Valitsemassani autokaupassa on sekä vaihto- että uusien autojen osastot. Hienoa, koska tarvetta koeajettavalle voisi löytyä kummasta vain, tai vaikkapa molemmista. Vaihtoautohallin ovi oli lähempänä parkkipaikkaa joten sinne ensin siis. Astuin sisään ja saman tien lapaset korville: hallissa oli kyllä radiokin päällä, mutta ilmassa kaikui ihmeellinen ja yllättävän kova hälyääni, sellainen korkea yhtäjaksoinen PIII-IIIIP. Katselin häkeltyneenä ympärilleni, mitä ihmettä täällä oikein tapahtui?
Henkilökuntaa näkyi istuvan neukkarinoloisessa henkilökunnan pömpelissä - muuten istuivat siellä toppatakit päällä, joten ilmeisesti lämmitys oli pois päältä - pöydän ympärillä, ehkäpä hyödyntäen hiljaisen välipäivän hetken pohtien strategian näkymistä taktisen tason myynnissä? Päättelin että ilmeisesti kyseessä ei ollut esim. palohälytys, joten päätin sietää vinkunaa ja katsella autoja.
Löysinkin mielenkiintoisen yksilön ja ajattelin istahtaa sisään tunnustelemaan tulevaa ajonautintoa. Mutta hei, ovethan olivatkin lukossa? Ikkunat sitä vastoin oli ruuvattu auki. Eli: kurkistelin ikkunasta sisään ja siinä kaikki? Pohdin että pian varmasti tulee myyntimies paikalle ja pääsen koeistumaan autoa - mutta ketään ei tullut, ei ketään.
Kävelin myyntimiesten pömpelirivistön viertä: siellähän niitä tosiaan istui hiomassa myyntitekniikoitaan, ja ilmeisesti yksi oli jätetty kokouksesta ulkopuolelle, varmaankin päivystämään myyntiä? Tulin hänen kohdalleen ja jäin seisomaan paikalleni odottavan oloisena: kunnes IUUUUH tajusin että kaverilla oli s-o-r-m-i sieraimessa. Kyllä, sillä tavalla kuin joskus näkee parivuotiaan tekevän, antaumuksella ja keskittyen. Kaverin katse siirtyi hitaasti tietokoneen näytöltä minuun ja se sormi oli edelleen SIELLÄ! (kakoo…, siis minä – ostava asiakas). Ilmeisesti sormi oli niin syvällä, tai juuttunut tai löytänyt niin merkittävän saaliin ettei sormea vain voinut tempaista poiskaan? Hädissäni käänsin katseeni juuri viime hetkellä, etten joutunut todistamaan mistä vaihtoehdosta oli kyse. Siirryin yskien autojen väliin. Hetken päästä katsoin kohti pömpeleitä: kaveri oli irrottautunut nenästään ja lampsi laiskasti kohti pömpelin oviaukkoa. Juuri sillä hetkellä hänet pelasti soiva puhelin; ja kyllähän minäkin sen kuulin ettei soittaja ollut asiakas vaan äitimuori joka tiedusteli välipäivien vieton sujumista. Poistuin paikalta.

Uusi yritys uusien autojen puolella: siellä oli lämmöt päällä, autot kiilsivät ja oli kaikin puolin siistiä. Aloin silmäillä autoja innokkaana; ihan kohta varmasti saisin palvelua. Huoltojonossa oli sutinaa mutta siellä itse automyynnissä vähemmän. Samalla kun katselin autoja, pakostakin seurailin ensimmäisen pömpelirivin ainoaa automyyjää: hän istui koneellaan, itsekseen, tuijotellen näyttöä. Katse ei irronnut näytöstä yhtään helpommin kuin yläkerran sormi sieraimesta.

Siirryin seuraavan automerkin puolelle: yhdellä myyjällä oli pariskunta asiakkaana. Toisen pömpelin kaveri sentään katsoi minua: hieman otsanahka näkyi menevän kurttuun kun jälleen löysin kivan vaihtoehdon ja HAA ovikin oli auki: istahdin uudentuoksuisen auton penkille. Tutkailin namiskoita ja kääntelin rattia, mutta EI – kukaan ei tule luokseni! Lopulta päätin panna silmät kiinni ja aloin kuorsata äänekkäästi… Ei auttanut. Kävelin pois.

Hyvää Uutta Vuotta 2016 suomalainen autokauppa,

toivottaa Ostava Asiakas

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Koeajossa Skoda Yeti, simply so clever

Lopultakin se onnistui: koeajoin Skodan!

Pieni selitys paikallaan postaukseni avauslauseelle? Sain jo hyvän aikaa sitten toimeksiannon testata Skodaa - mitä vain Skodaa ja mieluiten paria mallia - naisen logiikalla. Jos haluat tutustua, miten ensiyrittämällä kävi, ja miksei raporttia syntynyt, pistäydy ao. linkin päässä :)

http://rcg-710.blogspot.fi/2014/11/piilokamerassa-autokaupassa.html

Mutta nyt siis koeajettu Skoda Yeti. Pakkohan se on tunnustaa, että tietynlaiset ennakko-odotukset värittivät tätä koeajoa. Ne ovat syntyneet paitsi em. kohtelusta, myös itsestään Skodan imagosta.

Lisäksi ko. auton nettisivut hämmästyttävät ikävällä tavalla: huom! myös AUTOn ostamisessa asiakas oikeasti vierailee ja tutustuu tarjontaan juurikin nettisivuilla, kulkee ns. asiakaspolkuaan piiitkän pääätkän (jopa 80% koko customer journeystään?) ennen kuin vaivautuu autokauppaan. Niin minäkin tein: Skodan nettisivut ovat kyllä harmillisen surkeat: mm. Yetin osalta etsin tietoa paitsi teknisistä ominaisuuksista, hieman silmäilen turvallisuuteen liittyviä asioita, mutta ennen kaikkea etsin tietoa ajokokemuksen kuvailusta. Sivuilla todetaan että "ŠKODA Yeti on varustautunut monenlaiseen menoon. Se on luotettava kumppani kaupunkiajossa. ŠKODA Yeti on myös erinomainen ajettava päällystämättömillä teillä ja soralla: Nelivetomallien Off-road toimintoon kuuluu mm. alamäkihidastin, mäkilähtöavustin, elektronisten järjestelmien..." Mutta mutta mitä? Kuvauksessa ajokokemuksesta hypätään suoraan nelivetoon mutta minä olen koejamassa tavallisen Yeti 1,4 TSi:n?

Näillä fiiliksillä siis rattiin!

Yetiä sanotaan kompaktiksi maasturiksi: auto on monella tapaa kompakti, ajo hoituu sulavasti, kaikki on sopivasti käsillä. Maasturimaisuutta tuo paitsi ulkonäkö, myös ajokokemus: auto on äärimmäisen hyvin tiessä ja käsissä. Silti se on käsittämättömän hiljainen! Se suorastaan soljuu eteenpäin asfalttitiellä eikä meno miksikään muutu kun kurvaan monttuiselle hiekkatielle: hyvä hyvä!

Makustelen huolella tuntumaa kuskin penkillä, koska siinä on jotain erityistä: totta kai paljon on tehtävissä huolellisella penkin ja ratin säätämisellä mutta tässä autossa penkki on erityisen ryhdikäs. Vaikka säätäisin sen liian kauaksi tai lähelle, liian alas tai ylös, se on luokassaan erityisen napakka ja ryhdikkään tuntuinen! Olo ajaessa on hallittu ja hyvä. Näkyvyys saa kiitettävät pisteet myös.

Arvioin että tämä auto sopii useita lyhyitä matkoja päivittäin työssään ajavalle pätevälle ja määrätietoiselle naiselle: mukaan pitää mahtua monenmoista tavaraa ja tarviketta, jotka on kätevää heittää kyytiin ja käsitellä päivän mittaan. Paikasta toiseen siirrytään hallitusti ja napakasti: Yetin maasturimainen ulkonäkö sopii naiselle koska se ei ole liian muskeli, vaan tyylikkäästi isorunkoinen ja korkea.

No hei, sehän ON simply clever!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Autokauppiaille pari vinkkiä & halvalla lähtee

Yleensä tässä blogissa kirjoitan autoista ja erityisesti niiden ajokokemuksista naisnäkökulmasta. Ihan silloin tällöin innostun kirjoittamaan myös jostain muusta aiheeseen liittyvästä: blogistani löytyy mm. postauksia autokaupan toiminnasta, automyyjistä sekä tietysti autojen myynnistä, erityisesti naisille. Ks. suorat linkit edellä mainittuihin tämän postauksen lopussa.

Tällä kertaa pari sanaa autonäyttelyistä :)

Niitä on nimittäin tullut käydyksi - runsaasti. Kun yleensä ihminen suuntaa harrastuksensa pariin vaikkapa punttisalille, minä painelen autokauppaan! Ja jos niin hienosti käy, että saan soviteltua käyntini autonäyttelyn ajankohtaan, entistä hienompaa. Onhan siellä yleensä silloin ihan urheilujuhlan meininkiä, tarjoilua, kilpailujakin kenties ynnä muuta hauskaa!

Kävin hoitamassa tuoreimman koeajoni jälleen autonäyttelyn aikaan: muutamaa asiaa jäin pohtimaan ja kirjoitankin ne tähän nyt ylös & ehkä joku autokauppias ottaa näistä vaarin?

Kun on odotettavissa normilauantaita enemmän väkeä, voi olla hyvä varata myös henkilökuntaa sen mukaisesti. Mutta kun ja JOS paikalla on myös harjoittelija, voisi olla hyvä käydä tilanne hänen kanssaan ennakkoon läpi. Esim. ei ole eduksi asialle että
  • harjoittelija pannaan huojuvan kertakäyttöpömpelin ( ! ) taakse
  • hoitamaan pika-koeajoja ilman mitään tarkempaa opastusta autoista: nuorimiesparka tuijottelee kahta laminoitua koeajoautojen listaa epätoivoisena ja yrittää selvittää, mikä nyt olisi tälle asiakkaalle paras? Kenties se joka on juuri pihassa vastaa ihan täydellisesti asiakkaan toiveita?? Noh lopulta kysyin, saisinko minäkin nähdä listaa (jos ne voisi kääntää ihan asiakkaalle päin?) koska lehti-ilmoituksen perusteella tiesin odottaa toimeksiantoautoni löytyvän listalta. Ja löytyihän se.
  • harjoittelijaa voi myös opastaa olemaan kertomatta että on töissä toista viikkoa. Vaikka niin olisikin, on muitakin tapoja etsiä vastaus asiakkaan kysymykseen?
  • harjoittelijaa ei myöskään saa käyttää heittopussina, varsinkaan jos hänellä on asia kesken edessään olevan asiakkaan kanssa. Kävi surullisen ilmeiseksi että hän on autokaupan hierarkiassa alemmalla portaalla, jolta voi kesken kaiken törväistä kysymään ihan mitä vain, mutta millä portaalla se harjoittelijan asiakas on, joka joutuu jäämään odottelemaan ja ihmettelemään?
  • automyyjien voisi olla hyvä tutustua autonäyttelypäivän esim. Hesarin tarjontaan - edes oman firman näyttelymainokseen ja sen sisältöön? Jos itselle ei päivän lehti tule kotiin, voisi sellaisen tilata/tuoda autokauppaan? Nimittäin asiakas kyllä on ne kaikki vähintäänkin silmäillyt läpi ja ehkä haluaa vaihtaa sanasen aiheesta: silloin "mulleituuhesaria" -kommentti latistaa tunnelmaa...
Istuin lopulta koeajoautooni: minut opastettiin matkaan ihan ok, mihin tosin hieman vaikutti se että auton käynnistettyäni siellä pauhasi radio ROCK. Kääntäessäni sitä hieman hiljemmalle kysyin myyjältä - itse asiassa ajatuksesta aika viehättyneenä & silmää iskien - olikohan radiokanava oikein valittu ko. autoa ja siis minua auton potentiaalista asiakasta varten: ajatus lentää, olen rock-mimmi.... :D

Mutta romahdus maantasalle RÄISKIS PAM sillä hän katsoi minua hieman väsyneesti ja totesi vain että "se on varmaan jäänyt edelliseltä asiakkaalta päälle...". Voi miten sääli!

Tässäpä aivan ilmainen mainosmedia nyt autokaupoille ja koeajoon: laittakaa autoon sen tyyliin ja ajateltuun asiakaskuntaan täydellisesti sopiva radiokana valmiiksi hollilleen ja volyymit sen mukaan, joko klassista tyylikkäästi taustalle tai sitten ämyrit kaakkoon jos kerran näytöllä lukee "Asenne on ROCK" ja sitten eikun ajamaan! Kaikkien aistien hyödyntäminen ON sallittua, myös autokaupassa.





Ps. Linkit tässä

  • autokaupan toiminnasta

  • automyyjistä

  • autojen myynnistä

  • Nissan X-Trail naisella koeajossa

    Kävin tänään oikein perinteisessä autonäyttelyssä, oli ilmapalloja ja grillimakkaraa, kahvia pariskunnille (joita muuten oli silmiinpistävän useita) ja tikkareita lapsille!

    "Onko se katumaasturi? Onko se crossover? Ei, sehän on Nissan X-Trail!" Ajoin tänään autosta dieselin, tarkemmin dCi Business 360 2WD Xtronicin. Erityisempää luksusta en tietenkään odottanut, onhan kyse Nissanista, mutta kaiken kaikkiaan auto tuntui ajettavuudeltaan mainiolta ja erityiseltäkin: jos olet ajanut joskus sellaista moottoripyörää jolla voi keulia, tässä autossa tulee samanlainen fiilis. Ilman erityisen raskasta kaasujalkaakaan, liikkeellelähdössä on keulimisen tunnetta ja nyt siis oikein hyvässä mielessä. Eli jos olet hätäinen tai innokas kuski, tai tyyppi joka on aina myöhässä, tässä voisi olla sinulle sopiva auto!

    Autossa on kaikki perusasiat kohdallaan, ja näkyvyys hyvä. Ajon alkumetreillä tuli tunne kuin ajaisin pakettiautoa ja se ei ollut dieselkonelähtöinen mielleyhtymä, vaan syntyi hyvästä näkyvyydestä, muovimatoista ja suurista sivupeleistä. Tosin kaartaessani pieneen liikenneympyrään, huomasin sivupeilien todellakin olevan myös näkemäeste. Myöskään näin järeän muotoilun muovimattoja itse en pidä hyvänä mutta toki kuskin mukaan voivat olla erityinen plussakin.

    Hyvin harvoin seuraan ajon teknistä suoritusta näytöistä mutta nyt huomioni kiinnittyi polttoaineenkulutukseen: ruutu ratin takana on onnistunut ja huomasin sen vaikuttavan ajotyyliini jopa tällä lyhyellä ajomatkalla! Yleensä en pidä omaa ajamistani myöskään sen enempää tyyli- kuin teknistenkään pisteiden saalistusmatkana, mutta nyt katsoin mielenkiinnosta ruudulta miten kokonaisajoni raportoitui suhteessa optimaaliseen suoritukseen. Hmm... Myös kaistalta-ajon varoitusääni on onnistunut: päädyin testaamaan sitä pariinkin kertaan. On takana ajanut autoilija varmasti ihmetellyt, kännykkääkö siellä räplätään - vaan ei, nainen ratissa auton koeajossahan se täällä sananmukaisesti kurvailee!

    Huomioni kiinnittyi samalla myös mittariston rallihenkisyyteen: hyvä hyvä! Kysyinkin automyyjältä, oliko autoon istuessani radion ROCK-kanava tarkoituksella päällä? :) Hän tosin vastasi aika laimeasti, että tuskinpa - varmaan vain jäänyt edelliseltä kuskilta. Sääli, olisi toiminut kohdallani!



    maanantai 31. elokuuta 2015

    Giulietta, kuin viini

    Tänään koeajoin Giuliettan, 1,4 -koneella MultiAir 170 hv TCT Distinctiven.

    Olen huomannut olevani aika jääräpää autojen, ja varsinkin niiden ulkonäön, suhteen mutta ehkäpä juuri siksi tämä koeajoharrastus sopiikin minulle niin hyvin koska aktiivisesti aina saan haastaa myös omaa ajatteluani. Tässä nimittäin on oiva esimerkki "takinkäännöstä": aikoinaan kun Giulietta ilmestyi katukuvaan, ja toki olikin erilainen kuin tänään, tuhahtelin sille. Hiljalleen mieli on muuttunut uteliaammaksi ja olen huomannut katselevani ko. autoa uudelleen liikenteessä.

    Tänään koeajon jälkeen pakko sanoa, että joko minä vanhenen tyylillä tai sitten Giulietta on automallina kuin viini, selkeästi paranee vanhetessaan. Syy on toki varmasti sekä Giuliettassa että myös muussa autojen kehityksessä: autot alkavat koko ajan muistuttaa toisiaan entistä enemmän, ja pienikin ero on piristävää! Vähän niin kuin ärsyttävän huono mainos: mitä väliä vaikka se on huono, ja mitä huonompi sen parempi, koska se kiinnittää katsojan huomion! Paitsi että Giulietta ei ole huono, vain erilainen.

    Valmistaja toteaa Giuliettan ulkonäöstä näin: "Uuden keulan tyyliltelty konepeitto edustaa Alfa Romeon klassisen tyylin evoluutiota. Isot LED-valot täydellisen symmetrisesti puskuriin integroituihin sumuvaloihin yhdistettyinä antavat Giuliettalle mielenkiintoisen ja vaikuttavan ilmeen. Profiili etenee voimakkaista kyljistä aerodynaamiseen spoileriin ja vaikuttaviin takavaloryhmiin, joissa on myös LED-valot. Ulkopuolelta vankka ja ketterä, sisältä kevyt." 

    Minusta Giuliettan vahvuus on juurikin sen etuosa ja juuri edestä katsottuna. Se on persoonallinen, ilmeikäs ja oikeastaan erittäin hyvä! Jo profiilinäkymässä persoonallisuus hämärtyy hävitäkseen hiljalleen, peräpeilistä puhumattakaan. Auton etuosassa on todellakin vaikuttavuutta ja ryhtiä, se on vankka.

    Giulieittan sisätilat siis ovat kevyet: harmillisesti lähtiessäni ajamaan, autosta kuului selkeä resonanssiääni. Yksilövika? Auton moottorin ääni on myös erityinen, mutta uskon että mikäli muuten autoon tykästyy, tähän PärrrRRRRRRR -pörinäänkin tottuu siinä samalla.

    Giuliettan ratti on muotoiltu niin etten oikein tiennyt pitäisikö yläkaaren levennyksille asetella kämmenet vai peukalot? Itselläni niihin lopulta parhaiten istahtivat peukalot.

    Sisätiloissa on yksi erityinen valuvika: siirtelin penkkiä niin pitkään että autokaupan pihassa jo torvet soivat, mutta en saanut käsijarrun kahvaa luontevasti käytettyä, vaan käsinoja oli kertakaikkiaan ja täysin sen päällä. Käsijarru lähti päältä pois kun väänsin kättä nojan alle, edestä ja sivusta.

    Ajokokemus muutoin oli perusok, ellei perushyvä. Kyllä tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto henkilölle joka ei halua ajaa samaa autoa kuin kaikki muutkin.

    Giuliettassa on siis hyvä bouquet: auton ulkonäkö on kehittynyt katsojan silmässä kuin viini sen kypsymisen myötä.

    keskiviikko 26. elokuuta 2015

    Tesla S 85 neliveto lopultakin koeajossa

    Tesla on ollut jo pitkään listallani koeajettavana, mutta vailla toimeksiantoa. Vaikka kiinnostus on ollut kova ja sen koeajamista on minulta niin usein kysytty, vasta nyt se toteutui. Ja näitä nykyisiä koeajojani värittää paitsi saamani toimeksiannot, myös oman auton etsimiseni.

    Koeajo itsessään oli erityinen, koska Teslan Product Spesialist istui kyydissä koko koeajon ajan: koin sen miellyttävänä, sillä saatoin kysellä ja kertoilla tuntemuksiani hänelle ajon aikana. Hän myös opasti koko ajon ajan ja esitteli auton ominaisuuksia ajon erilaisissa vaiheissa. Tätä koeajotapaa suosittelisin kyllä muillekin automerkeille!

    Vaikka Tesla sähköautona onkin erityinen, ei se ajamisen vinkkelistä olisi oikeasti vaatinut niin huolellista perehdytystä / opastusta. Ennen koeajoa sain myös linkin esittelyvideoon (30 min!!) ja noin 5 min jälkeen aloin haukotella... Tesla on ajettavuudeltaan kuitenkin kuin tavallinen auto, toki erityisen miellyttävä sellainen.

    Odotin miellyttävää ajokokemusta (ja minä olen todella kokenut ja varmasti siksi vaativa ajaja) mutta silti Tesla yllätti minut, muutamallakin tavalla: ajokokemuksena auto oli erittäin tiukasti tiessä, vaikka kulki todella sulavasti esim. monttujen yli. Ajokokemus oli yhtä aikaa siis pehmeä mutta myös järeä, napakasti tiessä ja hyvin käsissä. Ajoääni oli kovempi isoissa nopeuksissa mitä odotin, hiljaisessa ajossa toki lähes äänetön. Plussaa monttumuisti, eli jos kertaalleen esim. säädät vaikkapa mökkitiellä auton korkeutta varoaksesi kantoja ja käppyröitä, auto muistaa säädön seuraavallakin mökkireissulla.

    Ajokorkeus on selkeästi korkeampi kuin päältä päin saattaisi kuvitella, lähes maasturin tai tila-auton oloisen luokkaa. Peruutuskamera on tarpeen, koska näkymä taakse ikkunan kautta on pieni. Myös sivunäkymät vaativat kurkistamiseen erityistä harjaantumista koska sekä etuikkunan puitteet että välipuitteet ovat suhteellisen jämerät. Uuden sukupolven istuin on varmasti hyvä valinta, vaikken normimallia päässytkään kokeilemaan: rallipenkissä ajoasennon sai hyvin itselle sopivaksi ja kun auto muistaa kuskinsa, ei säätöjä tarvitse tehdä kuin kertaalleen.

    Auton keskikonsolin näyttöruutu on jättimäinen, kuin taulu-tv tai puutarhalapio! Ilmeisesti myyjä huomasi ettei katseeni siihen juurikaan hakeutunut (karttaakin riitti Helsingistä Hämeenlinnaan yhdellä näkymällä) ja hän pian laittoikin pienen navigaattorinäkymän päälle ratin taakse: tarkkasilmäinen kaveri, hyvä hyvä!

    Tesla sopii kuskille joka ei juurikaan jarruttele, kuten minä. Auto jarruttaa itsestään kun jalkaa nostaa kaasulta. Tämä voimakkaasti ajokokemusta värittävä ominaisuus vaatii tottumista mutta varmasti on käyttäjän mieleen. Vastaavasti kiihtyvyyshän on ihan omaa luokkaansa ja vaatii myös harjoittelua: itse testasin asiaa moottoritielle kaartaessa reippaasti, samoin siinä tuli testattua sokean kulman äänimerkkiä - ja ilmeisesti myös Product Spesialistin hermoja :)

    Arvelen että tämä S malli on enemmän naisellisen naisen malli, ensi vuonna myyntiin tuleva rotevampi X (mm. Falcon Wing-ovillaan - voi hyvänen aika...) puhuttelee varmasti miehiä.

    Ja hyvät lukijani, tiedätte mitä mieltä olen autojen värikeskustelusta yhdistettynä naisiin auton ostajina, mutta tämän aina esitetyn "minkä värisen auton haluat?" -kysymyksen myötä olen kyllä alkanut viihdyttääkin itseäni myös autojen värien nimien tsekkaamisella! Tässä tapauksessa myyjä heitti arvauksen että valintani olisi valkoinen - hauskaa.

    Ottamatta kantaa minkä värin lopulta valitsisin, totean että Teslan tapauksessa värikartta on naisen logiikalla outo: värien nimet ovat ihan perusversiota kuten musta ja punainen. Sitten joukkoon onkin eksynyt myös esim. Midnight Silver (aika kesy), Pearl White (lähes tylsä) mutta myös Obsidian Black! Se jo puhuttelee: onhan kyse laavasta joka on jähmettynyt niin nopeasti, ettei muodostunut kivilaji ehdi kiteytyä. Lopputulos on lasia, jota jo karvainen luolamies on käyttänyt teräaseiden ja nuolenkärkien valmistamisessa. Uuu - miten erityisen jännittävä musta joka sopii uuu - äärimmäisen nopealle autolle!

    - no hei, tottakai punaisen :)



    sunnuntai 17. toukokuuta 2015

    Valmet 502 - värillä on väliä

    Kyllä naiskoeajajaa nyt viedään järeiden kulkupelien mörisevään maailmaan: edellisellä kerralla ajoin panssarivaunua, ja tällä kertaa naisnäkökulmaa ja mielipidettäni kysyttiin traktorista! No, mutta sopiihan se, ajokokemus on kaikilla kulkupeleillä olemassa ja hienoa että naisnäkökulma siihen kiinnostaa!

    Tällä kertaa sain siis alleni tyylikkään, jotenkin ihan lutusen näköisen Valmetin, tarkemmin Valmet 502sen. Haastavaksi tavallaan tämän koeajon tekee se etten voi vertailla traktoria muihin traktoreihin koska tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin traktoria. Mutta toki voin verrata sitä vaikkapa autoon sekä muutoin kertoa tuntojani siitä.

    Ensin tuo ulkonäkö ja mikä siinä puhuttelee naista:

    - kun kävelin traktorin luo, hämmästyin sen suuruutta. Vähän kuin näkisi hevosen tai hirven poikkeuksellisen läheltä: "onko se NOIN iso"? Kyllä, traktorit ylipäänsä ovat isompia livenä vierellä kuin mitä ohiajaessa pellolta niitä nähden voisi kuvitella.

    - lisäksi kun katsoin traktorin kuvaa netistä, tajusin että juuri tällainenhan on ns. traktori, the one and only! Tällaisia siis olivat mm. lasten lelutraktorit, tämähän on oikeasti juuri s-e-l-l-a-i-n-e-n kuin traktorin pitääkin olla. Nimittäin pikakatselu muista malleista kertoo että on niitä toisenkinlaisia. Tämä on juuri oikea traktori. Ihana suorastaan!

    - ja tuo väri: ottakaa autonvalmistajat mallia! Tässä on onnistunut versio kulkupelin väristä: aivan täydellinen keltainen! Ei mitään sinnepäin wannabe-keltaista, ei mitään murrettua (lue: lapsenkakanväristä) mukakeltaista, vaan aidosti kirkas, puhdas, raikas, silmiähivelevän energinen aito keltainen. Lopullisen värinsä Valmet on saanut vuonna 1979 jolloin keltaiseen on tuotu sen kirkkaus: hyvä Valmet!!

    - kun tästä on tehty uutta mallia, on ohjaamon hiljaisuuteen kiinnitetty kuulemma erityistä huomiota, Samalla myös kuljettajan "työskentelyolosuhteita" on kehitetty. Lämmityslaitteen sanotaan arvioissa olevan tehokkaan, mutta tuuletuksen puutteellisen... Noh: minä en ole nyt työskentelemässä joten puhuisin enemmänkin ajokokemuksesta. Ja toisaalta sää on niin lämmin ettei lämppäri ollut päällä: enkä ole mies joka hikoilee. Minusta kopissa oli todella miellyttävää! Eivätkä äänet todellakaan olleet kovat: en voisi kuvitellakaan tarvitsevani sellaisia puolipalloja korvilleni tällä ajaessani: traktorilla toki oli miehekkäät äänet mutta kuvailisin niitä enemmänkin maskuliiniseksi mörinäksi jonka voimakkuus oli korviani hivelevällä tasolla: olisin voinut ajella pidemmällekin metsään... :)

    - traktorin moottorinkäynti tuntui mukavasti jaloissa ja jopa pepussa: kuskin penkki ei näyttänyt houkuttelevalta mutta oli kuitenkin yllättävän miellyttävä! Vaihteistoa 6+2 oli hieman työlästä käyttää: varmasti tuntuman saaminen järisyttävän pitkän kepin osalta vie aikansa. Mutta se ratti, se RATTI! Jälleen: ottakaa autonvalmistajat mallia tästä! Eikö kukaan ole kertonut niille vieläkään että vain harvemmat naiset haluavat pikkuruisen nahalla päällystetyn ralliratin. Minua puhutteli heti ensikosketuksesta sekä ratin muoto että toiminta: se on suorastaan naisellisen keveä, sopivan kokoinen että ajotuntuma on aidosti hyvä, kääntyminenkin jotenkin ihmeellisin kevyt. Nam!

    - ehkä oma viehätyksensä ajokokemukseen tuli myös siitä että kyytiin ei mahdu ketään: nautin yksinolosta. Ja tavaraa mahtuu valtavasti mukaan: ei tarvitse asetella vaan sen kuin vain kippaa käsilaukun ja muut pussukat nostimeen ja matkaan. Joka naisen unelma!

    - näkyvyys traktorista oli odotetusti loistava. Siinä istutaan korkealla ja maisemat siintävät upeasti ohi. Maksiminopeus lienee siellä 30 km/h hujakoilla joka riittää varmasti loistavasti: matka nimittäin saa ihan mielellään kestää hieman kauemmin, koska ajonautinto on ilmeinen. Suosittelen!

    sunnuntai 3. toukokuuta 2015

    Järeämpää testattavaa tällä kertaa: "Bemari" eli BMP-1


    Kyllä, arvasit oikein! Uskomatonta mutta totta eli tällä kertaa ajoin panssarivaunua. No hyvähän se on saada tuntumaa erilaisiin kulkupeleihin: aika usein tässä blogissani "narisen" autojen genrensisäisestä samanlaisuudesta, vain merkki keulassa muuttuu mutta muutoin on liian usein vaikea löytää erottautumistekijöitä. 

    Tämäkin kulkupeli on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, kuten henkilöautotkin. Eli kyseessä ns. rynnäkköpanssarivaunu. Mukaan mahtuu jalkaväkeä 8 kappaletta ja vaikka sisätiloja ei voikaan kehua suuruudellaan tai esim. lokoisilla jalkatiloillaan, vehje on tarkoitettu jääkäreiden kuskaamiseen kohteeseensa. Naisen logiikalla: miksei sitä kutsuta henkilöpanssarivaunuksi?

    Sitten siihen ajokokemukseen: olen huomannut näiden koeajovuosien aikana, että erityisesti naisille autoissa merkitsee paljon ns. ajokokemus: miltä auto tuntuu, miltä se kuulostaa ja millaista sen hallinta on. Tästä vehkeestä sainkin näihin elementteihin romakkaa vertailukohtaa!

    Tämän bemarin sisätilat ovat napakat, lähes tukalat. Mutta lopulta kun on saanut itsensä aseteltua paikoilleen, olo on kyllä ihan mukava. Hallintalaitteet vaativat kyllä totuttelua: pieni vaaleanpunainen kumpparini ylti juuri ja juuri lähes puoli metriä (?) pitkälle kaasupolkimelle, sen etureunaan mistä syystä en saanut kunnon poljentoa päälle. Noh, saattoi siinä olla jännitykselläkin oma roolinsa.

    Kytkin ja jarru olivat tuttua mallia, tosin jarrua ei pidä tässä vehkeessä suuremmin painella ellei halua aiheuttaa ampujaparan ilmalentoa etureunan yli (saatoin kuvitella ilmalennossa ampujan äänen mielessäni "...yääääÄÄÄÄÄ" koska jalka meinasi hakeutua jarrulle jatkuvasti).

    Rattia kutsutaan ohjaustangoksi (koska ei pyöri ympäri) ja se on jäykän oloinen. Mutta oikeastihan tämä bemari kääntyy kuin keijukainen, vaikka paikallaan, jos tankoa vääntää määrätietoisesti. Tosin kääntyminen vaatii kaasua (jota kutsutaan tässä syötöksi), mikä tuntuu käytännössä hurjalta: kun valtaisa kuusi lähestyy suoraan edessä, luontaisesti vähensin kaasua ja aloin kääntämään rattia, mutta käännöstä ei tapahdu ilman kaasua. Eli kaasu pohjaan kuusta kohti (silmät kiinni)  ja ratti kaakkoon... Vaatii hermoja mutta toimii.

    Tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin käsivaihteisella: Vaihteita on 5 eteen + 1 taakse ja sen lisäksi ns. alennusvaihde, jota käyttämällä voima 1,44-kertaistuu ja vauhti puolestaan laskee saman verran. Vaihteiden vaihtaminen on raskasta: kolmosen silmään saaminen vaati puhinaa, kokovartalovääntöä ja ärrinmurria, mutta lopulta onnistui!

    Kojetaulussa on peräti 35 mittaria, merkkivaloa ja kytkintä! Sanoisin siis että toiminnallisesti ehkä enemmänkin naisille sopiva, ulkonäöllisesti varmaankin hivelee miehen silmää? V8 dieselmoottorissa on tehoa 300 hv: äänet ovat vaikuttavat ja meno vieläkin vaikuttavampaa: epeli nousee tosi jyrkkää mäkeä ja ylittelee (ISO)möykkyistä maastoa ketterästi. Ajonopeus on tiellä 65 km/h ja jos reitti sitä vaatii, bemari myös ui! Aika kätevää, eikö? Matka mökille voisi sujua paljon nykyistä kätevämmin tämmöisellä vehkeellä?
    - eli perhe ja mökkitamineet  "takakonttiin", mies ampujan paikalle ja jos alkaa tulla liikaa reittiohjetta, kypärän mikki irti töpselistä?


    Tottahan se on että (jos vaaleanpunainen kumppari kykenisi) tämä peli kyllä houkuttelee vauhtiin, mutta naiset jotka tätä harkitsette, malttia sillä vaunun jäähdytysjärjestelmässä ei ole termostaattia vaan moottorin käyntilämpötilaa pitää hallita erillisellä vimpaimella!


    sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

    Yllättyisitkö letkeästä Kia Riosta?

    Tällä kertaa koeajovuorossa Kia Rio 1,2 ISG 5D EcoDynamics. Auto on tarkoitettu "yllättämään sinut: ns. Kian maailmssa elämä on upeaa, värikästä, arvaamatonta ja jännittävää kaikessa monimuotoisuudessaan. Minne tahansa menetkin, Kia kulkee kanssasi."
    - no näin voisi toivoa, jos olet ostanut autoksesi sen.

    Aloitetaan ulkonäöstä: autokauppias nosti kättelyssä puheeksi autokaupassa olleen näyttelykappaleen upouuden värin, joka on kuulemma "tipunkeltainen". Tuntuu heti siltä että NYT löytyi auto joka todella on tarkoitettu naiselle? - mutta minkälaiselle tipulle? Arvelin josko autosta löytyisi muitakin pirteitä värejä, mutta harmillisesti ei: muut värit ovat tumman harmaa, musta, valkoinen, sininen, punainen... No huoh, kyllä minä olisin voinut innostua myös hiirenkorvanvihreästä tai vaikkapa kretuliinin liilasta. Ajattelepa jos tarjolla olisi ollut pantterinvaaleanpunaista? Grrr ;)
    - muuten tuo tipunkeltainen olikin esitteen mukaan nimeltään Digital Yellow. Vähän pettymys.

    Kia väittää Rion olevan päidenkääntäjä. Itse ehkä en erottaisi tätä autoa muutamasta muusta (nimeltä nyt mainitsemattomasta) saman kokoluokan menijästä, muuten kuin Kialle tyypillisestä etusäleiköstä. Siitä pisteet erottautumismielessä, mutta toki säleiköstä sinällään täytyy pitää pitääkseen Kiasta.

    Auton sisätuntuma on ihan ok, miellyttävän puolella. Erityisplussa on annettava etu- ja etusivulasien välissä olevista pikkuikkunoista: paitsi että ne ovat ihan hyvännäköiset (tavallaan söpötkin), ne myös oikeasti lisäävät näkyvyyttä. Tai ainakin fiilistä siitä.

    Tässä on jälleen auto jonka vaihdekeppi on todelle letkeä, lähes löperö. Tiedän että osa ihmisistä pitää siitä, osa ei. Tunnet itsesi joten tämä tärkeä ajokokemustieto siis sinulle tässä. Muuten mielestäni ajokokemus on suhteellisen ok, neutraali. Kia Rio on tyhjäkäynniltään lähes äänetön, mikä on miellyttävää. Normaali kaupunkiajossa auton ääni on hieman hotellin hiustenkuivaajan ääntä muistuttava uuUUUU. Moottoritiellä auto on mielestäni jo kovaäänisen puolella: musiikkia on käännettävä normi kaupunkiajossa pidettävästä volyymistä kovemmalle. Auton kiihtyvyys - tarkemmin tunne kiihtyvyydestä - on pieni kone huomioiden kiitettävän puolella. Ehkä tunnetta kiihtyvyydestä lisää myös kiihtyvä ajon ääni?

    Mitään suurta yllätystä en kohdannut tässä autossa kuitenkaan: jos sellaista luvataan, se olisi toki hyvä olla tarjolla myös. Kaiken kaikkiaan ok valinta naiselle joka haluaa pienen kätevän menopelin, mutta ei halua olla aivan vallaton ulkonäön suhteen, ja arkikin sujuu ilman suurempia väristyksiä ihan miellyttävästi.


    sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

    Koeajossa Mersun Shooting Brake

    CLA-sarjan 180 automaatti. Tällä kertaa tilanne on normaalista koeajostani poikkeava sillä etsin autoa itselleni! Myyjä kysyi mm. preferenssejäni: itsehän kysyn niitä aina koeajon toimeksiantajalta, mutta nyt vastaus ei tullutkaan valmiiksi mietittynä. Ehkä tärkeintä autossa voisi olla tehot ja ulkonäkö - kai? Ai niin ja se turvallisuus - ehkä? Ainakin pitäisi olla mielessä.

    Aloitetaan koeajon loppupäästä: viimeiset liikennevalot ennen autokauppaan paluuta oli pysäyttävä kokemus, liittyen juurikin tuohon turvallisuuteen. Pysähdyin punaisiin valoihin ja viereisellä kaistalla oli, no mitäpä muuta kuin, uunituore peräänajo. Takimmaisen auton helmapelti retkotti maassa ja auton nesteet tekivät keväisiä puroja tielle. Kuskien ilmeet olivat paljonpuhuvat: tietämättä tapahtumien kulkua, näin peräänajetun (naisen) pään päällä ajatuskuplan jossa sinimustin kirjaimin oli muutama huonosti strukturoitu totuus liiasta hosumisesta liikenteessä.  Peräänajajan (mies) yllä leijui nyrkinkuvia ja pohdintaa miksi auto edellä ei liikkunut vaikka valot jo vaihtuivat tai ainakin olivat varmasti pian niin vaihtumassa?

    Että se turvallisuus? No kyllä, pohdinnan arvoinen. Tässäkin autossa on automaattinen törmäyksenesto, joka painaa jarrua puolestasi tarpeen havaitessaan, tai lyö jarrut pohjaan jos kuskikin jo hieman ämpyilee asian ympärillä ja jalka on kevyesti kenties jo jarrua hakenut.

    Arvelen etten ehkä itse ole ihan tyypillinen nais-autonostaja (tai ehkä olenkin?!) koska harrastan näitä koeajoja. Mm.huomaan ettei minua niin kovin häiritse selkeästi miehelle myytävä auto. Minusta Shooting Brake on naisellinen, myös (varsinkin) naiselle sopiva. Silti autoa myydään "urbaanina saalistajana pimeässä yössä, autona joka valtaa villisti reviiriään suurkaupungissa, ja jonka voimakkaat piirteet heijastavat sykkivän kaupungin valoja ihan joka sopukastaan..." Tästä tulee naisautoilijalle äkkiseltään mieleen joku urospuolinen eläin, kunnes tarina jatkuu: "kaupungin kadut ovat kuin verisuonia jotka sykkivät alati ja tämä auto syöksyy tuohon sykkeeseen"? Nyt alkaa kuulostaa jo enemmän bakteerimeiningiltä kuin lihaksikkaalta villipedolta...

    Autoprosyyrit ovat tyylikkäitä kiiltävälehtisiä opuksia, mutta niitä ei ihan hirveästi kannata lukea, siis tarkemmin. Luulen että tyypillinen nainen kuitenkin tekee niin (ovathan tuotekatalogit jälleen tekemässä uutta nousua, ja mm. muotilehdet lähenevät katalogimaailmaa ja vice versa) etsien itseään, itselleen sopivia piirteitä. Vaikka sanotaan että autokauppa tänä päivänä ei ole enää vain miehiä varten, valitettavasti prosyyrit ehkä vielä ovat?

    Painettu teksti nyt siis syrjään ja oma kuvaus autosta:
    - ulkonäkö kerää pisteitä. Tätä genreä näkee nykyään jo paljon mutta jollain tapaa tämä auto poikkeaa toisista. Mikäli harkitsee myös orange-pakettia, ollaan jo pitkällä näyttävässä ja tietyllä tapaa raikkaassa ulkoasussa.
    - ajokokemus on miellyttävä, selkeästi sitä. Auton hallintalaitteet ovat monipuolisesti säädettävissä ja fiksusti aseteltu, puuttuvasta vaihdekepistä bonuspisteet! Vaihdekepin puuttuessa myös keskikonsoli on avaran ja miellyttävän tuntuinen: tulee lähes lentokoneen businesluokan istuin mieleen!
    - mittaristo on ralliautomainen, samoin ratti
    - normaalit herkut löytyvät ja näyttöruutu on miellyttävä: istuimen voi asetella juuri oikealla tavalla että kaikki toimii (jopa ristiselän penkinkohtasäädin löytyy erikseen!)
    - auto liikahtaa hyvin ja ajo-ote on aktiivinen. Ajoäänet erityisesti naista puhuttelevat, samoin jarrutustuntuma miellyttävä, jalkapohjia myöten

    En voi nyt tässä vielä paljastaa mihin lopputulokseen itse päädyn, mutta tämä auto on kyllä selkeästi suositeltava vaihtoehto!


    sunnuntai 8. helmikuuta 2015

    Bemarin 3-sarjan GT Sport edition - normaali sisustus luksusvaihtoehtoa tyylikkäämpi!

    Bemareissa on siis eroja, kuten viineissä. Valitse ensin sarja ja sen jälkeen arvioi autoa sen sisällä. Ajoin tällä kerata BMW:n 3-sarjan GT:n sport-mallin. Lisäksi ajettavakseni sain - pyytämättä - sisustukseltaan luksusversion.

    Tarkemmin tämä oli F34 GT 320i TwinPower Turbo A xSport Edition: autojen tyyppimerkinnät alkavat hipoa kyllä ymmärryksen rajoja! Kaiken maailman lyhenteet ja numerosarjat; no huh sentään. Ihan oma lukunsa on tuo ns. GT:n kehityskaari: olemme palaamassa kaiketi juurillemme kun jälleen Gran Tourismo tarkoittaakin isompaa pitkän matkan autoperheelle sopivaa sporttista menopeliä, vuosien varrella GT-merkinnän tarkoitettua kaikkea (?) mahdollista sporttisemmasta versiosta isompaan autoon.

    Bemarin GT mielestäni kuitenkin on juuri sitä mitä voisi Gran Tourismon tarkoittavankin ja siitä pisteet autolle ja sen markkinoinnille. Se on ison oloinen, jopa takakonttinsa osalta vaikka onkin viistoperäinen. Takapenkkiläisten olot on luotu erityisen luksusmallisiksi ja kaikkien matkustajien penkit ovat tilavat ja mukavat. Kaiken kaikkiaan, tällä koko perhe viihtyy pitkillä matkoilla yhdessä.

    Auto on erityisen hyvin tiessä: sen tuntee "jalkapohjissa", auto tottelee lähes ajatusta ja tie tuntuu kuskin penkillä todellisena alla. Itse asiassa välillä vähän turhankin hyvin: kävin kääntelemässä autoa ahtaalla parkkipaikalla pakkassäällä, parkkipaikan ollessa erityisen kuhmurainen ja runsasluminen. Tuli melkein tunne että auton jousitus on rikki, niin hyvin tunsin jokaisen montun ja möykyn allani. Peruuttaessa auton sivupeilit kääntyivät alaspäin, mikä oli aika miellyttävää ja helpotti pyörittelyä.

    Vaikka tässä bensakoneessa ei olekaan kiihdytyksen möreää äänimaailmaa, auto kiihtyy itse asiassa äänen antamaan vaikutelmaa paremmin. Musa siis päälle ja talla pohjaan moottoritien rampissa. Tosin vauhdin kiihtyessä musaa todellakin voi kääntää kovemmalle: auto on normaalissa kaupunkiajossa hiljainen mutta isommilla nopeuksilla ajoäänet ovat aika kovat.

    Auton kaistanvaihtoon tarkoitettu suuntavilkku on todella kevyt eli vaatii totuttelua: vilkku napsahtaa erittäin herkästi oikeasti päälle. Muuten kaikenkaikkiaan ajokokemus on todella myönteinen.

    Sisustuksesta pakko sanoa että tämä ns. luksusversio oli minusta vanhanaikainen ja kummallinen. Siksi kävin koe-istumassa myös ns. normiversion joka mielestäni oli ilman muuta selkeästi parempi. Tyylikäs musta, maltillisilla punaisilla tehosteraidoilla. Luksusversio oli kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, lottovoittajan malli johon oli ympätty kaikkea, aivan liikaa: vaalea nahkasisustus oli saanut kaverikseen myös muovisen oloista puujäljiltemää, puhumattakaan mattakromista sekä mustasta kahdensorttisesta kangas(muovi?)verhoilusta. Levoton ja mauton.

    Jos siis haluat tyylikkään bemarin, aidon GT:n, tässä hyvä vaihtoehto. Ja muista valita se tyylikkäämpi, eli tällä kertaa tavallinen sisustusvaihtoehto.

    tiistai 6. tammikuuta 2015

    Koeajossa autojen auto eli Opel MOKKA 5-ov Cosmo 1,4 Turbo


    Opel MOKKA 5-ov Cosmo 1,4 Turbo Start/Stop 4x4 103kW MT6 oli koeajovuorossa tällä kertaa. Opel Mokalla on "sulavat kaaret ja rosoinen olemus jotka määrittelevät uudenlaisen autoilun tyylin. Opel Mokka on hiottu, edistyksellinen ja kuin kotonaan missä tahansa."

    Mainoslause kysyy houkuttelevasti "Haluatko astua ulos tavanomaisesta? Mokka on valmiina odottamassa sinua." Aah, tulee ihan suositun (kultakatriinaplitkun) kahvin houkutteleva tuoksukin jo nokkaan... Tällaiseen autoon kyllä haluaa tutustua!

    Mutta hei! tässähän on nyt kyllä joku diskrepanssi? Ainakin naisen logiikalla nimellä viittaus suosituimpaan kahviin ja sisällössä kuitenkin pako tavanomaisesta? Autojen nimivalinnat sinänsä ovat mielenkiintoinen teema johon pitäisikin joskus pureutua ihan erikseen, mutta on se myös niin että kun koeajan auton, "makustelen" ajokokemusta myös auton nimen näkökulmasta: joku viestihän nimessä täytyy olla...

    Tässä se on selkeää: Opel Mokka EI ole erityinen auto, sen olemus ei määrittele uudenlaista autoilun tyyliä eikä sillä voi ajaa ulos tavanomaisesta. Eli tässä ei nimi autoa pahenna vaan paljastaa totuuden. Mokassa ei ole mitään vikaa: ainoa ehkä naisnäkökulmasta haittapuoli mielestäni oli tiellä oleva kuskin käsinoja. Se oli eittämättä edessä vaihdekeppiä käyttäessä.

    Muuten auto on kovin tavanomaisen näköinen, tavanomaisen oloinen: ehkä tämä on autojen gluteeniton, laktoositon, rasvaton ja lisäaineeton versio? HAH - itsepä läksivät elintarvikkeiden herkulliselle tielle!

    Niinhän sitä sanotaan että "lopulta kaikista autoista tulee opeleita". Opel-kuski tulkitsee tämän toki niin että kun autot ovat vanhoja, enää opelit on jäljellä. Itse ajattelen tämän koeajon jälkeen että kun autot vanhetessaan menettävät teknisen ja ajokykyteränsä, ulkonäöstään kaiken särmän ja hieman kulahtavatkin, ne lopulta ovat sitten kuin opelit, tai ainakin Opel MOKKA.