tiistai 18. marraskuuta 2014

Lexus NX 300h Hybrid: ihana ajaa, tylsä katsoa

Tämä oli ensimmäinen Lexus-kokemukseni. Tiesin odottaa miellyttävää ajokokemusta enkä pettynyt: kyyti on äärimmäisen tasaista ja auton ääni suihkumoottorimainen. Auto liikkuu sulavasti, on kätevä ja oikeasti ketterä pyöritellä. Autoa hidastaessa tai jarruttaessa tässäkin laatuautossa otetaan jarrutuksen energia talteen, mutta epäilys toki herää kuinka iso merkitys sillä loppupeleissä on. Varsinkaan jos ei ole tapana juuri jarrutella. Mutta sitten kun jarruttaa, jarrut ovat ärhäkät: huomasin etten ollut säätänyt penkkiäni tätä huomioimaan. Jalka lähes väsyi ajossa koska jarruttaminen vaati paljon kevyempää otetta kuin autoissa yleensä, joten penkki olisi pitänyt säätää selkeästi kauemmaksi.

Tämän crossoverin sanotaan tarjoavan mukavat tilat viidelle ja heidän matkatavaroilleen: tässä kohti on pakko todeta että tilat ovat mukavat neljälle, ja matkustajien matkalaukut menevät perille kyllä jollain muulla kyydillä. Takakontti on turhan pieni, mutta se onkin tämän kokoluokan autoissa tyypillistä. Tämä tekninen takaluukku muistaa miten paljon yleensä avaat sitä, mikä voikin olla hyvä jos välillä unohtuu että takatila on niin pieni: vain pienet kassit sujahtavat sujuvasti kyytiin.

Llämmitetyt peilit on mukava asia talvisäillä, samoin kuolleenkulmanvaroitin ja sivukamera. Mutta kaikkiaan peilien muotoilu ja suuri koko lisäsi ajonautintoa: ehkäpä juuri suuremman koon vuoksi onkin hyvä että pimeällä niissä on myös automaattinen himmennys.

Etupenkit ovat selkänojaltaan vahvasti kupitetut ja niskatuki korkea: pää lepää lähes päälaeltaan nojassa joka on ihan miellyttävä tunne. Hieman jäin pohtimaan, onkohan penkki yhtä miellyttävä leveämmälle henkilölle, koska reunukset nousevat vahvasti tukemaan normikokoista kuskia. Myös niskatuki hyvin pitkälle henkilölle voi olla erilainen kokemus.

Autolla ajaessa sisustuksesta tulee jotenkin olo kuin ajaisi sukellusvenettä: tämä on hieman haastava vertauskuva koska en (tunnusta) olleeni syvissä vesissä ruotsin rannikolla, mutta tunne liittyy siis korkeisiin ikkunanpieliin joissa vielä tehostelistat tuovat uppoumafiilistä.

Autojenkin kannalta ulkonäkömakuja on toki monia, mutta minusta Lexuksen etusäleikkö ei ole "urbaania katutaidetta" vaan hieman tylsä: en tunnistaisi tätä autoa kauempaa Lexukseksi, mikä on hieman sääli. Ulkonäkö on tusinatavaraa, vaikka autolla ajaminen itsessään huokuu tyyliä.

Suosittelen tätä autoa teknologiasta äärikiinnostuneelle ajonautintoa arvostavalle: tämä henkilö voi ruudulta seurata "online" miten sähkö- ja bensiinimoottori toimivat vuorovedoin. Itse koin sen osalta uutuudenviehätyksen laantuvan jo koeajon aikana. Ulkonäkökriteert eivät todennäköisesti niinkään paina valintakriteereissä vaan merkittävämpi nautinto on selkeästi auton sisällä, ja sielläkin asiallisesti vain kuskin paikalla.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Automyyjälle paikka auki

Oikein jäin pohtimaan sitä miten ja erityisesti miksi naisia kohdellaan usein huonosti autokaupoissa: onneksi tänään tuli toisenlainenkin kokemus! Autokauppias (mies) tuli luokseni ennen kuin ehdin sanoa pöö, hän tervehti iloisesti ja innolla kyseli minkälaista autoa olin ajatellut. Kiinnitin myös huomiota että hän pörhälsi autokaupan sisällä ulkotakki päällä, tosin auki reuhottaen, mutta pian syy selvisi: hän oli yhtenään joko viemässä asiakasta tai hakemassa asiakasta ulkoa eikä siinä touhussaan ehtinyt riisua takkia välillä. Niillä muilla, pömpeleissään istuvilla automyyjillä, ei ollut päällystakkeja päällään.

Kun minulle noukittiin haluamani auton avainta kaapista, hieman hitaampi yksilö totesi automyyjälleni avainten olevan "siellä pöydällä muiden kanssa samassa läjässä". Vaan automyyjänipä sanoi iloisesti etteivät ole enää pöydällä mitkään avaimet, kun hän juuri siivosi pihan ojennukseen ja avaimet järjestykseen kaappiin. Sillä lailla!

Tämä henkilö oikeasti kyseli minulta asioita ja oikeasti myös vastasi niihin asiallisesti (vrt. toisenlainen kokemus hiljan, kun osoitin sormella auton takaosan erityistä muotoilua kysyen jotain siihen liittyvää - sain vastauksen "rouva, se on takaovi"...). Hän oli innoissaan autoista, sen saattoi silminnähden huomata. Hän oli myös selkeästi iloinen kun päätin koeajaa auton! Vielä auton vierelläkin hän intoa täynnä sanoi että onpa hauskaa että pääset nyt kokeilemaan tätä; mitäköhän mieltä olet tästä, voi että!!

Että noinkin sen voi tehdä.

Ja sitten kysymykseen mistä niitä automyyjiä oikein tulee? Näin hiljattain rekrytointi-ilmoituksen isossa sanomalehdessä: eräs nopeasti kasvava autokauppa hakee kertarytinällä useampaakin automyyjää. Mitä tarjokkaalta odotetaan?
- positiivista ja innostunutta elämänasennetta - juu, tämä on tärkeää
- päätöksentekokykyä - hmm... eikö tätä vaadita asiakkaalta?
- tavoitteellisuutta - tämä olisi kyllä paikallaan, mutta yllättävän harvoin käytännössä siihen törmää
- sopeutumista nopeaan ja vaihtelevatempoiseen työrytmiin - haa, nyt ymmärrän miksi ne automyyjät niin usein istuvan piilossa pömpeleissään: nehän keräävät voimia seuraavaan rytinään - kunnes se alkaa?

Mutta unohtuiko tästä hakuilmoituksesta nyt jokin - tai itse asiassa joku? Nimittäin asiakas. Eikä automyyjältä odoteta asiakastuntemusta, asiakkaan tarpeiden tuntemusta, uteliaisuutta asiakasta kohtaan, jotain asiakkaaseen liittyvää? Edes jotain?

Tässä hakemuksia odotetaan autokaupan ammattilaisilta mutta myös ko. alan ulkopuolelta: itse ehkä preferoisin rekrytoinnissa jälkimmäistä hakijakuntaa.

Jäi vielä ratkaisematta asiakaskunnan kahtiajakautuneisuus ja naisten kohtelu: jatkan tutkimusta :)

Testissä Toyota Aygo - go fun yourself

Koeajoin pienistä pienimmän Toyotan Aygon. Tähän autoon ja sen markkinointiin liittyy hauskaa verbaaliakrobatiaa: no nimi jo ensinnäkin (ääntämällä avautuu) jonka automyyjä ensimmäiseksi minulle selitti ja  hyvä niin: nimi ei avautunut ollenkaan ilman tulkkausta, vaikka olenkin niin sanojen kanssa puljaava ihminen.

Toisaalta testiauton kyljessäkin huutaa huomio, että autostasi voit tehdä juuri niin hauskan kuin haluat! Hauskan - autosta?

Mainoslauseita riittää lisääkin, esim. "AYGO - go fun yourself" No nyt ollaankin jo rohkeilla vesillä :) Mutta oikeasti kannatan sitä: ne jotka sanaleikin ymmärtävät, varmaan ovat siitä omaa mieltään mutta pointti onkin että harvoin autoista tai niiden sloganeista kukaan voi olla mitään mieltä, niin harmaan sävyissä kuitenkin liikutaan. Tämä erottuu ja siitä plussaa. (ja ne jotka sanaleikkiä eivät ymmärrä, no mitä väliä: lausehan on sellaisenaankin ihan hauska)

Aygon neljä kulmakiveä ovat: "näyttävä muotoilu ja personoitavuus. Lisäksi ketteryys ja kompaktius ja edullisuus". Muotoilua voi sanoa seitinohuesti näyttäväksi: ilman väripersonointia tai tarroja en usko että auto kiinnittää kovasti huomiota mutta kyllä, keula on hieman "itsevarman" oloinen: tulee mieleen (batmaniksi pukeutuneen) bulldogin uhmakas ja omalla tavallaan hellyttävä ilme.

Sisätilojen muotoilu tuo mieleen retrohenkisyyden: harvemmin nykyään näkee autojen sisätiloissa metallia, mutta Aygossa on ulkovärin mukaista metallipintaa myös kojelaudassa sekä keskikonsolissa. Tulee mieleen 60-70-luvun vaihteen mökkimatkat sen ajan kulkupeleillä, kun me lapset heiluttiin takapenkillä yhtenä mylläkkänä.

Muutama värillinen erikoismallikin löytyy: oranssin valitsevat "ennakkoluulottomat ja avoimet" kuskit, musta/harmaa special edition sitä vastoin on arvokkuutta henkivän kuskin käsissä: tästä jälkimmäisestä tosin pakkoa sanoa että wording on enempi ison auton henkinen eli jonkinsortin epäloogisuus itse autoon nähden.

Sitten itse ajokokemukseen: en pitäisi autoa suoranaisesti ketteryyden riemuvoittona. Ajettavuutta kuvaisin pikkuautoksi jämäkkänä mutta kyllä Aygo vaatii selkeästi ajamista, tiellä pitämistä: auto pysähtyy kun kuski ajattelee kohta pysähtyvänsä. Ehkä muutoin ketteryys viittaa vain pieneen kokoon. Ja polttoaineen kulutus toki on ketterän pientä.

Kolmisylinterinen moottori omalla tyypillisellä äänellään pörisee (hauskasti, kuka siitä tykkää) liikkeellelähdettäessä, eteneminen on aika maltillista ja automaattivaihteiden vaihtumisen tuntee nytkähdyksenä: kiidyttäessä auton ääni on pöööörrrrrRRRRRR - ja humpsis, vaihde vaihtuu. Kyseessä on ns. x-shift-vaihteisto: kyseessä on 5-portainen robottivaihteisto. Teknisesti kyseessä on manuaalivaihteisto, jossa kuljettajan jalalta vaadittava kytkinpolkaisun liike sekä varsinainen poljin on korvattu automaattikytkimellä. Vaihteen vaihtuminen tuntuu selkeänä  nykäisynä, mutta kuulemma tähän tottuu ja kuski todennäköisesti luontaisesti oppii hieman keventämään kaasua vaihtohetkellä.

Auton suuntamerkkikin ääntelee hauskasti "dyddi-dyddi-dyddi". Joten kyllä sitä hauskuuttakin riittää, ainakin sanojen ja äänien muodossa.

Joten, jos haluat pienen auton, ajotyylisi on mielellään kontrolloivaan taipuvainen kuin nautiskelija, go fun yourself!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Piilokamerassa autokaupassa

Olen kokeneena autojen koeajajana myös varsin kokenut autokaupassa kävijä. Olen myös tietoisesti marinoinut itseni sietämään naisten kohtelua autokaupassa: minun rooliinihan juurikin kuuluu ko. epäkohtaa sietämättömien naisten puolesta auton koeajaminen, joten nielen aika paljon kaikenlaista muuta siihen liittyvää.  

Mutta nyt tapahtui postauksen arvoinen ääritapaus: auton koeajo ei onnistunut ollenkaan!

Minulla on pitkä lista koeajettavia autoja: kiitos vain kaikille toimeksiantajille, myös pitkämielisyydestä. Koska teen tätä harrastuspohjalta, voi välillä kulua paljonkin aikaa ennen kuin ehdin juuri sinun toivomasi auton äärelle. On kuitenkin myös niin että mikäli syystä tai toisesta kysymääni autoa ei ole saatavilla, otan listalta seuraavan. Ja niin yleensä joku toimeksiannoista tulee hoidetuksi, kun nyt kerran autokauppaan olen tullut.

Mietin myös että usein - näin naisnäkökulmasta - tämä tilanne vastaa myös todellisuutta: mies autonostajana haluaa merkin x koneella y mallia z. Nainen sitä vastoin hakee tiettyä tyyliä, tiettyä tilavuutta ja käyttömukavuutta, kenties päästölukemien suhteen voi olla tarkemmat toiveet.

Menin eilen pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan isoon autokauppaan: kiertelin kauppaa ja näin lisäkseni vain kaksi ihmistä, yhden asiakasmiehen pienen lapsensa kanssa. Jäin seisomaan keskelle autokauppaa - odoteltuani lähes 10 min, erään auton takaa sellaisesta myyjän loosista nousi varovainen pää. Näin hänet: HAA, automyyjä!! Hän nousi seisomaan, mutta EI tullut ulos pömpelistään ennen kuin aloin puhua hänelle. Naurahdin alkuun (oikeasti ihan hyväntahtoisesti) että pelkäsin jo ettei henkilökuntaa ollut lainkaan paikalla...

Kerroin että toiveissani oli koeajaa Citroen Berlingo. Minulle kerrottiin etteivät he myy sitä. Ihmetystä, koska ko. automerkki komeilee suurena autokaupan seinässä? No mutta kun ei niitä siellä myydä. No jaa, niinkin kai se voi olla.... hmm

Kun nyt kerran olin kuitenkin vaivautunut paikalle, sanoin myyjälle että mitäs sinä sitten myyt, jos nyt ajattelet että minun mielessäni oli tuo Citroen Berlingo? Vastaava Ford toki löytyi, mutta sitä ei voi nyt koeajaa. Koeistuin auton takapenkin, paremman puutteessa ja ihmettelin myyjälle, mitä sitten voisin koeajaa? Olenhan nyt kuitenkin vääntäytynyt ihan autokauppaan ja ottanut asialle aikaa. Hän kertoi että hänellä on vain kaksi muuta fordia koeajoa varten tänään mutta ne eivät sovi minulle. Anteeksi? Kysyin mitä ne ovat - koska ei tuo Berlingo tai edes sen kokoluokka ollut mitenkään fiksattu päässäni - mutta hän vastasi minulle "Ne-eivät-sovi-sinulle."

Ei ole totta, miten niin eivät sovi? Mistä sinä tiedät mikä sopii ja mikä ei? Yritin vielä, mutta ei. Ei on ei. Hämmentyneenä nopea silmäys itseeni, olinko jotenkin luotaantyöntävä (siistit farkut, aika trendikäs untuvakevyttoppatakki, käsilaukku, hiuksetkin kammattu ja kevyt päivämeikki) vai mikä tässä nyt on vikana; kysyin pitäisiköhän minun nyt sitten lähteä pois? Hän vastasi "kyllä". Kävelin jo ovea kohti, kunnes sivusilmällä huomasin liikkeen takaosassa vallan muun automerkin: käännyin kannoillani ja kysyin, miksi tuolla on Skodan merkki? Vastaus, siellä myydään Skodaa. (pakko kysyä kun aina ei voi tietää - olen nopea oppija ;) No hyvää päivää, mikä esimerkki kannibalismista! Jos en osta häneltä, ei oman firman kaverillekaan vinkata. Vaikka tässä tapauksessa kyllä ostaminen tehtiin ihan mahdottomaksi.

Kiitin ja kävelin toiseen päähän liikettä.

Sama juttu: seisoskelin aulassa pitkään. Minua ennen siellä jo seisoskeli yksinäinen nainen: hän kierteli autojen välissä, selkeästi silmäili myyjää ja huokaili. Kun minä menin määrätietoisesti seisomaan keskelle aulaa, hän ilmeisesti koki minut jotenkin ensin-myyjän-nappaavaksi ja luovutti ja lähti pois. Voi harmi.

Yksi myyjä teki kauppoja pariskunnan kanssa ja ilmeisesti hän oli liikeen, tämän osan, ainoa henkilö. Kunnes HAA, miehen pää nousi varovasti takaloosista. Hän näki minut ja minä ennenkaikkea hänet: tiedättekö mitä on hidas kävely? Se on sellaista (aikuisempi sukupolvi tunnistaa) jota kävelee Speden rautakauppasketsin myyjä: tyyli on voimissaan, havaitsin.

Kysyin innokkaasti myyjältä, voisinko koeajaa Skodan? (Toimeksiantolistallani on nimittäin Skoda ja nimenomaan naisvinkkelistä ihan mikä vain Skoda: ovatko ne lopulta Simply clever ja mitä se tarkoittaa.) Myyjä kysyi haluanko uuden vai käytetyn: vastasin että lähtökohtaisesti ajattelin uutta mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Myyjä sanoi ettei hän puuhastele uusien autojen kanssa vaan hän touhuaa käytettyjen autojen myynnissä. Se varattu myyjä hoitelee uudet autot.

No mutta kun hän on varattuna? Haluaisin vain ihan minkä vain Skodan koeajoon: se varmaan onnistuu kaikilta myyjiltä? Koeajoon varattu Skoda, tässä on ajokortti, täytetään se kuponki ja niin se hoituu? Paitsi että EI HOIDU, koska hän ei hoitele uusia autoja. Mutta vieläkin suurempi syy asian hoitumattomuudelle on se että minä en osaa sanoa minkä Skodan haluan koeajaa: hän luetteli nimiä, Rapid, Octavia, Superb, Yeti... Stoppasin sanoen, kaikki ihan käy. Minua kiinnostaisi nyt aluksi tutustua Skodaan noin yleisesti ja sitten voin tarkentaa.

Tämä ei käynyt: hän sanoi että kyllä-pitää-tietää-mitä-haluaa jos koeajolle tahtoo. Olin aivan ällikällä lyöty: suustani pääsi hentoinen huokaisu, pitäisiköhän minun mennä johonkin toiseen autokauppaan? Myyjällä oli tähänkin vastaus: kyllä varmaan sitten pitäisi.

Että näin.

Olin luullut että autokauppiailla olisi myyntitavoitteet, kenties jopa palkkiointi kytkettyinä niihin? Tai että tavoite ei tulisi täyteen kuukauden 6 ensimmäisen päivän aikana? Olin pöllämystynyt. Huomasin katselevani ympärilleni: olenkohan piilokamerassa? Sillä eihän tämä voi olla totta? Eikä minua enää surettanut se toinen, luovuttanut naisasiakas: todennäköisesti oli parempi että vain lähti pois.

Jos nyt joku autokaupan (jopa kyseisen nimeltämainitsemattoman?) myynnistä vastaava johtaja näkee tämän postauksen, haluaisin kertoa yllättävän uutisen: naiset eivät tule autokauppaan valmis tilaus päässään. He tulevat katselemaan, kokeilemaan ja työstämään omaa mielipidettään autosta jonka haluavat. Lähtöpisteessä mieli olisi avoin monenlaiselle, vaan myyjällä ei näytä olevan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

BMW 120 Cabrio - Bemarin (tosi kaukainen) serkku

Minkälainen mielikuva sinulle herää sanasta "avoauto"? Itse eittämättä ajattelen silloin jotain ylellistä: onhan se niin että varsinkin Suomessa, mikäli omistat avoauton sinulla varmasti on myös toinen auto! Minulle kerrottiin että tämä on harha-ajatus, koska pelkällä avoautollakin pärjää, mutta harhaa tai ei, ajatus istuu tiukassa. Eli jatketaan sujuvasti harhaisena: jos sinulla siis on kaksi omaa autoa, todennäköisimmin se avoversio ei ole mikään peruskärry vaan kahdesta se hienompi.

Entäpä avoautolla ajaminen? Onko sinullakin tunne että liikenteessä näkee avoautoja suhteellisen harvoin? Mutta kun näkee, ne yleensä vangitsevat katseen, ainakin hetkeksi. Katse hakee kuljettajaa: itsevarma olemus, nautinnollista autoilua, voisin vaikka vannoa että kasvoilla kevyt rento hymy.

Näihin kun vielä lisätään laatuimago BMW, onhan sopivasti ihana soppa keitetty! Ihana toimeksianto, ajattelin. Näin jo itseni aurinkoisena päivänä kiitämässä tyylikkäästi kehätiellä, hiukset sutaistuna naisellisen huivin alle, jättimäiset aurinkolasit silmillä.

Jo autoon istuminen herätti häkellyksen tunteita. Myyjän kanssa lyhyt keskustelu, hieman häkeltynyt katseeni viritti myyjältä mm. maininnan auton perusvarustelun - no sellaisesta perustasosta - mutta lisävarusteluettelosta kyllä löytyy vaikka mitä, joka makuun ja lähtöön. 

Auto oli jollain tapaa kankea, sujuvuus ja linjakkuus ajonautintona alkoi hävitä mielestä jo autokaupan pihasta kaartaessani lähivaloihin. No äh ja se huivikin sitten jäi...

Sain ymmärtää että "auton käyttömukavuus paranee merkittävästi valitsemalla itselleen sopivat varusteet pitkästä lisävarusteluettelosta". Nythän ON siis pääsääntöisesti niin (poikkeuksia toki löytyy jotta säännöstä voi puhua) että naisen auton ajokokemus syntyy yllättävästi haa! ajokokemuksesta. Ne on ne miehet, jotka tykkäävät lisävarusteiden napsuttelusta ja säätämisestä. Minulla riittää lisävarusteiksi hyvin perustarpeita tyydyttävät herkut, joten lisävarustelistan silmäilykin alkaa haukotuttamaan; miesten lelulehti, pohdin ja käännän auton rampille kohti kehätietä. Ei, tämä auto ei vakuuta!

Jollain tapaa tunnen auton ulottuvuudet enemmän kuin muissa autoissa: tuntuu että keula, perä ja kulmat ovat pidemmällä kuin todellakaan ovat. Olo on kuin veneellä ajelisin pitkin kehäkakkosta... 

Pienoinen pettymys siis; kukaan ei edes katsonut minua kun pysähdyin liikennevaloihin. Olisi pitänyt panna se huivi päähän.