tiistai 28. lokakuuta 2014

Ex-surinasussun valinta Chevrolet Spark

Koeajoin tällä kertaa Chevrolet Sparkin: auton alleni antanut mies ei malttanut pitää suutaan soukalla vaan totesi autosta aika kielteiseen sävyyn muutamat varoituksen sanat. Näillä odotuksilla istuin auton rattiin, ajatellen että otetaan nyt naistuntumaa sitten tähän epäautoon.

Ajoin autolla tallista ulos, tiukkoja käännöksiä, luiskaa alas, portista luikertelin ulos ja lopulta tielle: autohan liikkui vallan ketterästi! Isommalla tiellä tuli aika pian tunne, että tämä auto on ns. kauppakassi, soveltunee parhaiten lyhyen matkan autoiluun - mutta sellaiseksi ei ollenkaan pöllömpi! Ajellessani yhtäkkiä huomasin vallan kummallisen tunteen: minulle tuli tunne että ajelin ulkomailla, jossain sanotaan vaikkapa Pariisin kaduilla - pysähtelin liikenteen tahdissa, liikennevaloissa, jatkoin matkaa, kiihdyttelin: edelleen, ei ollenkaan hassumpaa! Auto oli hyvin hallinnassa ja tuntui vallan mukavalta.

Jotenkin minulle tuli tunne että olen hieman kokeneempi (iältäni) itsellinen nainen (vanhapiika siis), ja tämä on minun itse itselleni valitsema, juuri minulle sopiva auto. Se on selkeästi pieni ja sellaisena helppo pyöritellä ja parhaimmillaan pysähdysten ja kiihdytysten kaupunkiajossa. Tämä aikuinen neiti-ihminen ei selkeästikään matkustele omalla autollaan, vaan silloin lentää, purjehtii tai lukee kirjaa mukavasti junassa. Mutta arjessa hän ajelee itsenäisesti ja nautiskellen suurkaupungin sykkeessä, eikä yhtään haittaa ettei parkkipaikkaa heti löydy: kierränpä vielä korttelin - hymyssä suin.

Minua miellytti erityisesti auton ratti + mittaristo: ehkä tämä neiti-ihminen oli nuorenakin jo menevää sorttia, vaikkapa surinasussu koska jotenkin mittaristosta tuli mieleen moottoripyörä! Näin paitsi muotoilunsa, myös sen vuoksi että mittaristo kääntyy ratin mukana. Hmm, ei hassumpaa. Myös vaihdekeppi oli erityinen: autohan on oikeasti aika korkea, ja minulla penkki oli neidille sopivasti korkealla ja lähellä: vaihdekeppi lähes hipoi oikeaa reittäni. Vaihteet solahtivat hakematta haluttuun kohtaan ja vaihdekeppi tuntui pidemmältä kuin muissa autoissa.

Kaiken kaikkiaan tämä ketterä pikkuauto siis yllätti positiivisesti: se on harkinnan arvoinen vaihtoehto lähiajokäyttöön.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Renaultilla kohti muutosta

Koeajoin Renault Grand Scenicin.Kyllä, auto on tilava ja periaatteessa perheelliselle sopiva (toimeksianto tuli juurikin tällaiselta henkilöltä): istuimia voi virittää käyttöön sen seitsemän, tarvittaessa, mutta sitten onkin jo matkalaukut pantava toiseen kulkupeliin. Eli arkikäyttöön, ihan ilman mitään tavaroita, kauppakasseja, urheilukamoja jne. kyllä.

Mainoslauseiden mukaan tämä auto on "teknologian ja todellisten innovaatioiden onnellinen, kestävä liitto". Tämä varmastikin on tarkoitettu vetoamaan perheelliseen ihmiseen.

Tuosta teknologiasta hieman, ja varsinkin innovaatioista: taustalla lienee F1-kehittämisessä syntynyt ns. Energy-moottori, sen Stop&start-toiminto ja vaikkapa jarrutusenergian talteenotto. Ihan innovaatioksi en stop&startia enää nimittäisi, tuo jarrutusenergia sitä vastoin kyllä kuulostaa kiintoisalta. Itse harvemmin tosin jarruttelen joten voi mennä energiahyöty pyöristysvirheen puolelle.

Uudet LED-valot eivät ole "persoonalliset", eivät "modernit" (enää), eivätkä edusta "kiinnostavaa muotoilua". Pahoittelen mutta ainakaan naisena en koe näistä valoista minkäänlaisia väristyksiä, vaan ne ovat tavanomaiset, ihan ok ja sillä lailla.

Penkkien teflon-pinnoite ei puhuttele naista (perheellistä naista eli äitiä) nimittäin = autossa EI syödä: milloin tämä menee perille autonvalmistajillekin? A) auto ei ole ravintola, ruokailua varten pysähdytään sellaiseen B) autossa syömisestä tulee paha olo; juu kyllä yksi matkapahoinvoitinen jo tuohon henkilömäärään mahtuu, jonka jälkeen loput 6 ei-matkapahoinvoinnille herkkiä oksentaa muuten vain C) muun ohessa syöminen ei ole hyväksi ihmiselle, ei tv:n äärellä eikä autolla ajettaessa tai liikuttaessa D) perheen äiti ei halua autonsa lattialle, sivutaskuihin tai muihin lokeroihin ruoan säilytyspahveja, ruoantähteistä puhumattakaan. Tätä autoa ei selkeästikään myydä naiselle, mikä on hämmästyttävää: onhan jo tunnettu totuus että varsinkin niissä perheautoissa nainen usein tekee päätöksen, tai naista ainakin vakavasti kuunnellaan päätöstä tehtäessä.

Jos et ole kovin vaativa ajokokemuksen suhteen tai et kenties kiinnitä ajokokemukseen paljoa huomiota vaan tärkeämpää on saada perhe pisteestä toiseen, osta toki tämä auto. En kuitenkaan itse voi perheellisenä naisena sitä suositella, ajokokemuksenkaan perusteella. Auto on vetelä, jollain tapaa löysä, sitä pitää houkutella liikkeelle enkä tuntenut suurta (mitään) luottamusta sen performanssiin. Välillä se jopa yllätti minut, mutta yllättävän vaisulla liikkeellä, ajatellen mitä moottorin tehoista olisi  voinut olla lupa odottaa - ainakin tasalaatua jos ei muuta.

"Drive to change" = change the car.