torstai 12. kesäkuuta 2014

Tanssii Audi TT Coupén kanssa

Koeajoin Audi TT Coupén. Harvoin jään sanattomaksi (kuten olette jo varmasti huomanneet) mutta nyt täytyy oikein tuumata, mikä minuun iski...

Odotin hyvää ajokokemusta ja muutenkin tuntumaa, tekniset ominaisuudet kohdallaan etc. Mutta lopputuloksena olikin vahva tunne että NYT löytyi tästä genrestä nimenomaan naisen auto. Ne miehet jotka ostavat tai haluavat ajaa Audi TT:llä, ovat joko merkin perään TAI sitten keskimääräistä miestä enemmän naisia :) Enkä nyt tarkoita mitään neitien autoa, vaan tämä on naisellisen naisen menopeli.
- tämän koeajon muuten tilasi mies, joka kuunteli raporttiani silmät hehkuen. Huomasin itsessäni että aloin katsoa hän hieman eri tavoin, nähdä hänen naiselliset ominaisuutensa...

Ensinnäkin ulkonäköhän ON makea: TT Coupé on kuin naisversio Disneyn mikkihiiriautosta: sopivasti pyöreyttä, erittäin (enemmän kuin hiirellä) linjakas, pieni ja siro. Auton piirtäjällä on ollut paitsi osaamista, myös varmasti hyvät edellytykset (auton korimateriaali) tehdä mitä oikeasti haluaa. Kuten Audin logokin, myös tämän auton muusana on toiminut ympyrä.

Ajokokemuksen osalta nostaisin erityisesti kaksi näkökulmaa: autolla ajamisen suorituksena sekä auton kyvykkyydet. Audihan oli ensimmäinen valmistaja maailmassa, joka yhdisti suursarjatuotannossa bensiinin suorasuihkutuksen ja turboahtamisen. Auto lähtee ja pysähtyy napakasti, mutta pehmeästi. Hallinta on kohdallaan ja ajotuntuma hyvä. Ralliratti ("monitoimiurheiluohjauspyörä") tuntui monella tapaa naisen käsiin sopivalta. Huom! ehkä syynä on se että ratti tässä autossa ei olekaan pyöreä, vaikka ympyrä onkin yleisinspiraation lähde + luulisi että ratti nyt jos mikä renkaiden lisäksi autossa on juurikin muodoltaan sitä.

Autossa on leveä raideväli ja korostuneet pyöränkaaret. Ihan tutkitustikin naista puhuttelee auton peräosa (miehiä vastaavasti keulavarustus :) ja tässä pakoputket näkyvät selkeästi - mutta jollain tapaa naismaisesti. "Koko auto säteilee puhdasta itsevarmuutta" sanoo mainoslause, ja tällä kertaa oikeasti ymmärrän mitä se tarkoittaa ja olen samaa mieltä.

Auton ääni ja äänen tuntuma ovat tärkeitä tekijöitä: tässä autossa äänen voi tuntea jalkapohjissa polkimista. Se tuntuu hyvältä.

Tällä autolla ajaessa on erittäin naisellinen olo!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Intuitiivinen kuljettajan paikka Peugeot 208 Activessa

No hyvää päivää! Tämäpä oli yllätys...

Ihan pakko on nyt tunnustaa, että tähän koeajoon läksin kevyt, tosin oikein ystävällismielinen, hymy huulillani. Sain itseni jopa kiinni ajatuksesta, että ajelen vain takapihan kautta lähihuoltsikan pihaan ja sieltä viereisen talon pihatietä hiljaa hiipien takaisin... MUTTA ei sentään!

Istahdin tämän pikkuauton kyytiin ja kulmat kurtussa, kevyesti huokaisten, etsin avaimen paikkaa: mutta ennen kuin ehdin sitä pidemmälle, katse alkoikin harhailla auton sisätiloissa ensin hieman ounastellen, lopulta aidon uteliaana. Auto todellakin on sisätiloiltaan aika hyvä, siis oikeastaan ihana, lähes hurmaava - mitä, pitääkö täältä lähteä pois??

Virallinen mainosteksti kertoo että 208:n "modernisoitu kuljettajanpaikka on suunniteltu täysin uudesta näkökulmasta." Tämän kyllä allekirjoitan. Tosin teksti jatkuu näin  "Uudet entistä luontaisemmat ja selkeät ergonomiaratkaisut parantavat ajomukavuutta ja toimintojen tarkkaa hallittavuutta" - huoh, ai melkein haukotuttaa: miksi oi miksi viljellä näin tylsää perustekstiä kun kirjoituksen kohde on aidosti kuin keväinen sade autojen perustylsän genren harmaassa pystymetsässä?

En edes ensin huomannut että ohjauspyörä on normia pienempi. Tiedän että en ole "niitä naisia" (?) joille ratti on jotenkin tärkeä juttu, tai se että se olisi nahkaa... Mutta tämä ratti teki kyllä vaikutuksen myös minunlaiseen ei-ratti-keskittyneeseen kuskiin. Ajamisnautintoa ylläpiti myös se että mittaristo oli korkeammalla kuin mihin ollaan totuttu. Tässäkin piirre, jota ei oikein ensin hahnmota: auton ajokokemus vain on jotenkin ihmeen hyvä.

Eli palataanpa alkuun: minua hämmensi siis erityisesti auton moottori - ja varsinkin siitä lähtevä ääni. Allani oli siis 3 sylinterinen 1,2 litrainen (vapaasti hengittävä, ei turboa) 82 hevosvoiman moottori ja tiesin äänen lähentelevän vatkainta... Juuh, ei edes mitään kotikeittiön yleiskonetta vaan perinteistä moottoroitua vatkainta. Siksi ajattelin ajelevani jossain missä minua ei nähdä eikä varsinkaan kuulla. Kun käynnistin auton, ääni oli tavallaan odottamani oloinen - mutta ihmeesti kuitenkin ihan vakavasti otettava. Kaarsin oikein julkiselle kadulle ja hetken ajettuani jopa kehälle: ja se mokomahan kiihtyi aivan mainiosti! Rentouduin, nautin ajamisesta, ylläni paistavasta auringosta (lasikatto!) ja siitä ettei ollut kiirettä takaisin.

Autokaupan pihaan kaartaessani jäin autoon istumaan ja ihmettelemään. Ihan hetken näin sieluni silmissä autokauppiaan nykivän ovea auki, toisen ostajan jo odottavan nurkalla ja minä en suostu poistumaan kyydistä :)

Jos haluat pienen, tehokkaan (myös tuntuisen), ekologisen ja miellyttävän auton, tämä voi olla juuri sinua varten!