torstai 17. huhtikuuta 2014

Audi Q5 - valuvika


Ajoin Audi Q5:sen, tällä kertaa sain alleni 3,0 V6 TDI (DPF) quattro S tronic Offroad-mallin.

Audihan ON laatumerkki, lähdetään siitä. Tämä auto on määritelmällisesti hieno, urheilullinen, offroad -mallisena voisi ajatella sopivan liikkuvalle, aktiiviselle henkilölle. Kenties miehelle joka harrastaa, metsästää, laskettelee, golfaa, on ison perheen isän, menestyvä liikemies?

Ensin pari toteamusta Audin merkki-nettisivuilta: ensinnäkin merkin sivuilla on hauska "rakenna oma audisi"-sivusto. Itse asiassa onkin aika yllättävää, mitä kaikkea sinun pitää valita, valitessasi autoa. Kaikkien ohjattujen valintojen jälkeen "syntyy" juuri sinun rakentamasi auto! Pelillisyyttä pelissä, siis. Lisäksi eri härpäkkeiden nimilläkin on merkitystä: värinä pelkkä arkinen musta on jotain aivan muuta kuin phantom-musta tai laavanharmaa, vai mitä? Toisaalta perinteisistä esittelyprosyyreistä pitävälle sivustolta löytyy todellakin lähes prosyyriltä tuntuva autoesittelylehtinen, jonka sivuja voi käännellä kuin perinnepaperisen lehtisen.

Itse autosta valmistaja toteaa että siinä yhdistyy energiatehokas ajonautinto, urheilullisuus ja mukavuus. Ulkomuodosta todetaan mm. takalamppujen olevan mahdollisimman kaukana toisistaan, mikä luo autolle "oman ilmeen". Noh. Jos sanotaan että miehet kiinnittävät autossa erityistä huomiota sen keulaosaan (ja naiset perään), tämä on selkeästi miestä puhutteleva auto: keulassa on kromia ritilän rivoissa, kromia sumuvalojen renkaissa, kiiltävät mustat ilmanottoaukot, mahtavat puskurit...

Ajokokemus alkaa autoon istuutumisesta: auto on (ainakin näin naiselle) hankalan korkea. Autoon joutuu lähes kapuamaan; tulee tunne että nousisi pakettiauton kuskin paikalle: sisäänastumiseen kaipaisi periaatteessa apuporrasta joka tokikaan ei käytännössä olisi järkevä ratkaisu. Autossa istuessa tuli hieman samanlainen olo kuin joskus kahvilan ikkunapöydässä, jos kahvila varsinkin sijaitsee kakkoskerroksessa ja ikkunat ovat lattiaan saakka. Tiedättekö tunteen? Tulee olo että ohikulkijat todella näkevät sinut mutta nyt jopa liiankin hyvin (hyvä että on kauniit kengät jalassa mutta kiinnitä huomiota miten jalkasi asettelet, varsinkin jos on piukka hame päällä).

Muuten ajokokemus on kyllä äärimmäisen miellyttävä, ellei lasketa sitä että hallintalaitteet ovat ovelan jäykät: kun vilkun napsauttaa päälle, napsautus on lähes pieni sana. Viiksi vaatii kunnon painalluksen/noston ja siitä kuuluu/tuntuu selkeä ääni tai kokemus että NYT SE VILKKU SITTEN ON päällä - tiktaktikatak. Miehekästä, ehkä? Itse kiinnitin asiaan huomioita pohtien, onkohan näissä jotain vikaa vai kenties uutuuden jäykkyyttä? Vakiona oleva ohjaustehostin oli hyvä: ohjauksesta sai hyvän tuntuman.Samoin tronic-vaihteistohan on ajomiellyttävyyttä.

Sitten lopuksi se valuvika: ajatellen että tämän auton ostaisi - naista todennäköisemmin - mies joka siis urheilee, kalastaa, metsästää ja golfaakin kenties? Auton peräpää on aika ykstotinen, ja vaikka takakonttia myydäänkin helppona lastauksen kannalta (ovi aukeaa yli takaosan linjan), ja lisämausteen ovat tasa-alapohjaiset maskuliiniset (?) pakoputkenpäät, totuus on tämän hienon kontin avatessa se ettei sinne sisään mahdu aselaatikko, ei onkivapa eikä varsinkaan muut reissunpäälle tarvittavat romppeet. Takakontti on toki korkea, mutta syvyydeltään pieni. Se on häkellyttävän pieni - herättäen ajatuksen ettei tällä ole tarkoitus metsästysreissulle mennäkään, vain näyttää maskuliiniselta metsästäjältä Espoon liikennevaloissa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Outolintu bongattu autokaupasta

Nyt ei tule raporttia auton koeajosta vaa hieman muistutusta & uudemmille lukijoille tiedoksi tämän blogin idea:

teen siis toimeksiannosta autojen koeajoja, naisnäkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa sekä tilannetta jossa  nainen haluaa hankkia auton mutta sitä varten EI halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Tai tilannetta jossa perheeseen ollaan hankkimassa auto, ja mies toivoisi myös vaimon olevan hankinnasta jotain mieltä. Mutta edelleenkään vaimo Ei halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Mutta jotenkin se naisnäkökulma olisi hyvä hankkia, molemmille.

Tällöin yksi vaihtoehto on tilata naiskuskin koeajo, esim. minulta. Kokemusta löytyy jo vuosien ajalta, joten arvioni eivät ole yksittäisiä tuntemuksia. Ajan autoja enemmän kuin postaan niistä (aikapula). Mutta kun postaan arvioni blogiin, pyrin kirjoittamaan arvioni kaikkien hyödynnettäväksi, riippumatta siitä oliko itse auto järisyttävä vai mitäänsanomaton. Tuloksia ovat molemmat. Kokemusta on karttunut mm. automerkeistä kuten Honda (CR-V), Chevrolet (Captiva, Crossfire), Ford (Mondeo, S-Max, Focus), Peugeot (508), Volvo (V60, V70), Hyundai, Citroen, Mazda, Toyota.....

On hyvä muistaa että auton ajokokemus, kuten yleensäkin asiakaskokemus on kovin subjektiivinen asia. Se on myös makuasia. Mutta pyrin tuomaan tuloksissa esille toimeksiantajan näkökulman lisäksi erityisesti naisen kokemusta yleisesti. Jokainen voi tuloksista tulkita ja arvioida niiden merkittävyyttä itselle, sen mukaan mitä itse kukin pitää tärkeänä: tekniset ominaisuudet, ajomukavuus, auton varustelu, ulkonäkö, vihreys, turvallisuus jne. eli näkökulmia on valtavan paljon.

Samalla kun teen näitä koeajoja, eittämättä tulen arvioineeksi myös automainontaa (hakiessani toimeksiannon mukaista autoa) sekä myös autokauppoja, automyyjiä ja muuta siihen liittyvää. Niin paljon kuin naiset yleisesti ottaen väistelevätkin (vihaavatkin) autokaupassa käyntiä, minusta se on lähinnä hauskaa! Olo on autokauppaan mennessä kuin karkkikaupan ovella: mitähän ihanaa tänään on tarjolla? Olen aina myönteisesti ja uteliaasti virittynyt ja odotan innolla pääsyä autonrattiin.

Viimeksi autokaupassa käydessäni, viikonloppuna, tein pari havaintoa jotka haluan jakaa kanssanne tässä:

1. autokaupassa ei ollut (lisäkseni) yhtään yksinäistä naista, tai esim. kahta naista yhdessä. Naisia oli todella vähän ja hekin laahustivat miehensä perässä tai yrittivät pitää jälkikasvua kurissa autojen väleissä.
Minua palvellut automyyjä totesikin minun olevan eräänlainen "outolintu" joita harvemmin näkee heillä: toki voi olla että hän tarkoitti tällä auton koeajajaa (jollaiseksi itseni esittelin) tai sitten vain sitä että olin kauppaan yksin saapunut nainen. Oletan että jälkimmäistä (ie. hänen oli ehkä hieman haastavaa ymmärtää mitä tuo auton koeajaja tarkoitti?)

2. automyyjät ovat myös eräänlainen lintulaji, jolla on tyypilliset lajipiirteet: panin nimittäin merkille automyyjää bongatessani (yrittäessäni!) että automyyjät parveilevat! Kuljeskelin hiljalleen autojen väleissä pohtivan näköisenä mutta kukaan ei tullut luokseni. Sitten menin oven pieleen seisomaan - katse myymälään päin - edelleen sain siinä seisoskella ihan rauhassa. Seurasin mm. sitä kuinka yksi automyyjä ajoi sisään vaihtoautoa, kolmen ( ! ) muun automyyjän seuratessa aktiivisesti rivissä vierestä. Ja huom! nyt oli siis kyseessä autonäyttelypäivä. Lopulta menin seisomaan vastaanottotiskin äärelle, kysyvä katse silmissäni. Lopulta luokseni lähes hieman vahingossa, vain vauhtiaan hidastaen, pysähtyi kiireisen oloinen automyyjä...

3. koska kyseessä oli ns. autonäyttely, tarjolla oli myös oheistarjontaa. Oli mm. julkkis paikalla puhumassa mikrofoniin, sekä kakkukahvit. Tosin kakkukahvit oli tarjolla lähes lasten nurkkausta muistuttavassa takatilassa, pahvikyltillä perille opastettuna "kahvilassa" jossa surullisen oloiset sadetakkiset ihmiset joivat kahvia pahvimukeista ja kakku oli tarjolla 2 sentin paloiksi valmiiksi leikattuna polvenkorkeudella. Pohdinkin, "miksi tarjota shampanjaa muovimukista?" Itse olisin laittanut kakkukahvit tarjolle keskelle autokauppaa, paraatipaikalle - selkeästi ja houkuttelevasti esille.

Noh, siis autokauppa ei ole kovinkaan houkutteleva paikka. Ihmeellistä kyllä: siitä ja keväästä ja autokuumeesta voisi saada niin paljon irti!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Second runner up, koeajossa Renault Captur TCe 90:n

Hakemaani autoa ei tällä kertaa autokaupasta löytynytkään, mutta mukavaa että autokauppias suhteellisen oma-aloitteisesti ehdotti toista vaihtoehtoa - lähestyen koeajon tilanneen auton ostajan elämäntilannetta ja persoonatyyppiä: vaikka Renault Capturin ensimmäinen myyntiargumentti olikin kuulemma enemmän vanhempaa väkeä puhutteleva (korkean sisäänastumisen/-istumisen helppous), uskoisin minäkin että Captur voisi hyvinkin myötäillä myös 30-naisen toiveita? Korkealta sisäänkäynti tosiaan varmasti passaa ehkä jo heikompiniveliselle vanhukselle, mutta ei se ole huono vaihtoehto myöskään piukkahameiselle naiselle, kenties myös korkokengissä ajavalle :)

Toinen mahdollisesti miellyttävä piirre on se että autosta saa halutessaan kaksivärisen vaihtoehdon ja itseäni ainakin kaksivärisyys (valkoinen katto + tereet) miellyttää. Kattoväriksi voi valita myös mustan tai vaikkapa oranssin, mutta kyllä valkoinen katto on kaikkein tyylikkäin. Tämä(kin) Renault on siis normivärityksellisenä aika perusgenreä, mutta kaksivärisenä ei-hassumpi!

Välikommentti tähän ulkonäköasiaan:
Noh, minuahan siis miellyttää näköjään mikä vain erikoisuus/outous tässä autojen umpitylsässä ulkoasuajassamme: kaikkihan ne ovat lähes toistensa näköisiä, ja uskonkin että yhtä varmasti kuin sokkotestissä et erottaisi punaviiniä valkoviinistä, menisi testissä läpi heittämällä peugoetit ja wolkkarit vaikka autoihin vaihtaisi merkit keulaan. Eli kun asiaa tarkemmin mietin, en edes huomaa kaivata mitään erityisen viehättävää uutta, kunhan olisi jotain yhtään uutta - edes.

Auton sisäpuolesta ei ole paljoa sanottavaa: ehkä yhtenä huomiona voisi todeta sen että auto vaikuttaa isommalta etupenkiltä taaksepäin katsoessa, kuin takapenkiltä eteenpäin silmäillessä. Huomaa että tätä autoa  myydään nimenomaan sisätilaratkaisuillaan ja varusteluillaan, ei niinkään ajomukavuudella tai -kokemuksella, eikä teknisillä ominaisuuksillaan. Sisätilaratkaisuja arvostavalle irrotettavat ja pestävät penkinpäälliset voivat olla siis ilahduttava juttu. Samoin hansikaslokero on valtaisa: olen aina ihmetellyt mitä kaikkea ja miten paljon! voi pieni hansikaslokero nielläkään. Jo nimikin sanoo ettei sinne pitäisi (voida) tunkea muuta kuin rekisteriotteen ja ne hanskat. Mutta sinnehän lopulta uppoaa lähes sama määrä maallista omaisuutta kuin naisen käsilaukkuun! Tässä autossa ns. hansikaslokero on todella isokätisen mallia, 11 l vetoinen vaunu! Sinne mahtuu ja ulosvetomallisena sieltä varmasti myös löytyy, mitä ikinä sinne on tullut tunkeneeksikaan.

Mutta sitten siihen pääasiaan eli ajokokemukseen: pienimoottorinen auto on toki omanlaisensa. Mutta Capturin ajokokemus oli erikoinen kahdella tapaa. Ensinnäkin tämän manuaalivaihteisen auton vaihteet olivat todella- noh kevyet. Oli vaikea tunnistaa, mikä vaihde oli lopulta päällä; joskus tuntui kuin olisi yrittänyt lähteä matkaan kolmosella tai tulisi vahingossa vaihtaneeksi kakkoselta suoraan neloselle jne. Erittäin kevyt tuntuma, olematon sellainen.

Toiseksi todettava, hiljennellessäni moottoritieltä takaisin taajamaan, että jostain syystä tuli tunne etten olisi yhtään (no ehkä toki oikeasti olisin :) ihmetellyt vaikka ovi olisi pudonnut tielle, ikkuna lähtenyt irti tai jotain vastaavaa: jollain tapaa auton kori tuntui "huteralta", ikäänkuin ei olisi täyttä varmuutta että auto kestää kasassa: auto kulki hyvin kevyesti, lähes liitämällä joka periaatteessa oli ihan ok tunne, vain huonona puolena tämän lennokkuuden johdosta tunne että myös auton osat voivat lennähdellä omaa matkaansa eteenpäin, kuskin painaessa jarrua.

Yhteenvetona siis Captur on kevytkenkäisen isokätisen auto! Jos joku sellaisen haluaa, voin tätä hyvillä mielin suositella.