Nyt on autohorisontissa, tai tarkemmin autojen markkinoinnissa ja myynnissä jotain uutta ja piristävän hauskaa näköpiirissä: das Auto myy tuotteitaan koirien avulla! Kuviohan on todellakin mieltä innoittava: ajattteles nyt! Jos olisit koira, mikä koira olisit? Ja ennenkaikkea miksi? Koirathan nyt ovat periaatteessa siis, noh koiria: neljä jalkaa, paljon karvaa ja iloisesti heiluva häntä. Mutta varmaankin jos koiranomistajalta kysyisi, ei asia ole suinkaan näin yksioikoinen, ei sinne päinkään! Koirissahan nyt on eroja kuin vesissä!
Onhan se nyt ihan eri asia jos haluat koiraksesi puudelin, kuin että juuri sinulle parempi ystävä on roteva susikoira. Koira kuulemma kertoo paljon omistajastaan. Iän myötä kuulemma myös koiranomistaja alkaa näyttääkin koiraltaan - tai ehkä päinvastoin. Myös volkkarin automainos-versiossa kahdesta vierekkäisestä autosta katsoo toisiaan kahdet sympaattiset lurppasilmät: toiset miehen ja toiset koiran...
Siksi onkin vallan kiintoisa kysymys, miksi koirarodulla voi ylipäätään myydä autoa!
Otetaanpa nopea testi: näytin Volkswagenin (www.volkswagen.fi) koirarotu-automainosta ystävälle ja kysyin, mikä koira hän olisi. (Yllättävän) nopea vastaus: tietenkin bernhardilainen. Katsoin kaveria pohtien; tavallaan joo hänessä ehkä on jotain sellaisia turvallisuuden ja mussukkamaisuuden piirteitä mutta olipa valinta silti jotenkin minulle yllätys. Mutta hän osasi selventää: valinta perustuikin bernhardilaiseen liitettyyn autoon (Touareg) ja nopeaan päätelmään ettei bernhardilaiseen liittynyt piirteitä jotka suoranaisesti sotisivat hänen omia persoonallisuuden piirteitään vastaan. Tosin se viinitynnyri kaulan alle kiinnitettynä olisi kyllä mieluisa lisä :)
Seuraavaksi tenttasin, mikä koira minä hänen mielestään olisin (ajatellen että nyt tulee autoehdotus minullekin!): olisin kuulemma spanieli. Mitä? Spanieli!!! Hyvää päivää, ollaankos sitä ollenkaan enää tuttujakaan? Jäin kulmat kurtussa miettimään tunnenko yhtään spanielia, tai spanieliperhettä... ei tule mieleen... Spanielin kohdalle merkitty auto on Sharan: outo otus minulle, sekin. Nopea tsekkaus siis:
- spanielista nopea silmäily antoi ymmärtää että mikäli minä olisin nyt koira - spanieli, kuten ystäväni spontaanisti arvioi - olisin vankkarakenteinen kanakoira (toim.huom. joo, varmaan kyllä enempi kana kuin koira) jolla on suuri halu toimia isäntäväkensä kanssa: vaikka se onkin ilmeisen hommahakuinen, se on kuitenkin "arvokkaasti aktiivinen", rauhallisella tavalla reipas. Se tulee vaikeuksitta toimeen muiden kanssa... Juu MINÄHÄN OLEN SPANIELI!
- sitten silmäys siihen Sharaniin: sehän on oikeasti iso, eikä vain näytä siltä (vrt. isäntäväen miellyttäminen!). Se huomioi eri kokoiset (ikäiset) matkustajat ja liukuovet tuovat käyttömukavuutta esim. parkkihalleissa. Maltillinen kulutukseltaan ja melutasokin on mukavan alhainen: rapsuta niin hyrisen sinulle!
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Tapetilla Ford Mondeo...
Tapetilla, tai itse asiassa tapetissa... Voiko auto hävitä tapettiin? Enpä tiedä, mutta jos voisi, tämä auto ehkä siihen kykenisi.
Kävin koeajamassa 1,6-litraisen Business M6 Wagon-farkun, sellaisen Eco boostin. Autossa on matala profiili jonka pitäisi saada se näyttämään virtaviivaisemmalta: tämä toteutuu paremmin sedanissa, farkussa ei kuitenkaan. Auto oli ulkoapäin sanallasanoen tylsä, tai ainakin äärimmäisen tavanomainen. Istuessani autoon sisään, kiinnitin huomiota ihmeellisen väriseen penkkien verhoiluun: penkit olivat siis eriväriset kuin muu sisustus. Kävin jopa etsimässä auton nettisivuilta värikarttaa, koska olisi ollut kiintoisaa nähdä millä nimellä sitä kummallista ruskeaa kutsutaan. Mutta värejä ja nimiä ei löytynyt virtuaalisesta jakelusta (ei ihmekään...), mutta väri oli lähinnä rutikuivunut was-once-toffee. Auton korin metalliväreistä löytyi aika lähellä oleva toffeenruskea, nimellä Mars red (ei siis Marsin vihreä vaan ovelasti punainen marsilainen) Harmillisesti siis lähtökohdat koeajolle eivät siis saaneet erityisen suotuisia asetelmia.
Auto sisältää kaikki modernit tekniset toiminnallisuudet mitä nykypäivänä voi odottaakin, joten niistä ei sen enempää häikäistymistä irronnut, eikä myöskään pettymyksiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota kytkimeen: se oli - noh, outo. Pohdin jo olinko tehnyt väärän kenkävalinnan, kun kytkimeen ei tuntunut saavan otetta? Se oli jotenkin äärimmäisen pehmeä, lähes vetelä. Sitä voisi kuvailla samoin kuin joskus oikein löysää kädenpuristusta; oikein ei tiedä onko kädestä otettava kunnon ote vai luovutettava vain mahdottoman vetelän lapasen osalta. Vaihteisto oli kytkimen sukua, mutta kokemuksena lähes miellyttävä! Tavallaan hieman häiritsi ettei vaihteiden vaihdosta saanut mitään tuntumaan, koska keppi tuntui heiluvan pehmeästi miten päin vain. Jäi hieman epävarma oli liikkeellelähtiessä, mikä vaihde mahtoi olla päällä. Mutta jonkunlaista sulavuutta siinä ehkä oli.
Ecoboostin pitäisi olla "väkevästi vääntävä voimanpesä", hmmm. Toki tässä autossa oli pieni kone, joten ihmeitä en odottanutkaan ensimmäisellä suoralla kiihdyttäessäni, onneksi. Kun huristin pitkää suoraa niin kovaa kuin tämä määrätietoinen (?) menijä liikkuu, tuli tunne että toisen kaistan puolen ikkunat olivat ehkä hieman auki. Jotenkin liikenteen (ohi kiitävien autojen) ääni kuului sisään ihmeen selvästi.
Muuta huomionarvoista voisi olla se että näin naiskuskina (ja edelleen pohdin niitä lättäpohjakenkiäni) ihmettelin polvieni osumista ratinvarteen, vaikka ratti jäi asettelematta lähtövaiheessa ja näin ollen oli minulle liian korkealla. Ehkä tätä haastetta ei tule mieskuskilla joka ajelee autoa jalat tingeli-tangeli levällään, mutta minä siveästi ajelin polvet lähes kiinni toisissaan, jolloin sain eittämättä tuntumaa ratin aluseen. Korkokengissä ajaessa olisi rattia pakko nostaa selkeästi korkealle.
Kiitosmaininta myös tälle autolle että siihen on saatavana myös takaistuinten turvavyömuistutin, jonka ansiosta jää äidin maanittelut ja muistuttelut turhina pois.
Eli summarum, hieman tylsä ja tavanomainen/vetelä ajokokemus. Onneksi autoon voi valita myös ns. Driver Alert –vireystason valvonnan, joka "tarkkailee kuljettajan ajokäyttäytymistä. Jos se havaitsee muutoksen kuljettajan vireys- ja valppaustasossa, näytölle ilmestyy varoituskuvake, joka ehdottaa taukoa. Juuri sellainen muistutus, joka on tarpeen varsinkin yksin ajettaessa" - tai koejaolla.
Paluu omaan autoon koeajon jälkeen, oman kytkimen äärelle johti naurunpyrskähdykseen: Mondeon lapasversion jälkeen hain tuntumaa tuttuun kytkimeen, lopputuloksella että autokaupan pihasta vaappui ulos auton näköinen ankka...
Kävin koeajamassa 1,6-litraisen Business M6 Wagon-farkun, sellaisen Eco boostin. Autossa on matala profiili jonka pitäisi saada se näyttämään virtaviivaisemmalta: tämä toteutuu paremmin sedanissa, farkussa ei kuitenkaan. Auto oli ulkoapäin sanallasanoen tylsä, tai ainakin äärimmäisen tavanomainen. Istuessani autoon sisään, kiinnitin huomiota ihmeellisen väriseen penkkien verhoiluun: penkit olivat siis eriväriset kuin muu sisustus. Kävin jopa etsimässä auton nettisivuilta värikarttaa, koska olisi ollut kiintoisaa nähdä millä nimellä sitä kummallista ruskeaa kutsutaan. Mutta värejä ja nimiä ei löytynyt virtuaalisesta jakelusta (ei ihmekään...), mutta väri oli lähinnä rutikuivunut was-once-toffee. Auton korin metalliväreistä löytyi aika lähellä oleva toffeenruskea, nimellä Mars red (ei siis Marsin vihreä vaan ovelasti punainen marsilainen) Harmillisesti siis lähtökohdat koeajolle eivät siis saaneet erityisen suotuisia asetelmia.
Auto sisältää kaikki modernit tekniset toiminnallisuudet mitä nykypäivänä voi odottaakin, joten niistä ei sen enempää häikäistymistä irronnut, eikä myöskään pettymyksiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota kytkimeen: se oli - noh, outo. Pohdin jo olinko tehnyt väärän kenkävalinnan, kun kytkimeen ei tuntunut saavan otetta? Se oli jotenkin äärimmäisen pehmeä, lähes vetelä. Sitä voisi kuvailla samoin kuin joskus oikein löysää kädenpuristusta; oikein ei tiedä onko kädestä otettava kunnon ote vai luovutettava vain mahdottoman vetelän lapasen osalta. Vaihteisto oli kytkimen sukua, mutta kokemuksena lähes miellyttävä! Tavallaan hieman häiritsi ettei vaihteiden vaihdosta saanut mitään tuntumaan, koska keppi tuntui heiluvan pehmeästi miten päin vain. Jäi hieman epävarma oli liikkeellelähtiessä, mikä vaihde mahtoi olla päällä. Mutta jonkunlaista sulavuutta siinä ehkä oli.
Ecoboostin pitäisi olla "väkevästi vääntävä voimanpesä", hmmm. Toki tässä autossa oli pieni kone, joten ihmeitä en odottanutkaan ensimmäisellä suoralla kiihdyttäessäni, onneksi. Kun huristin pitkää suoraa niin kovaa kuin tämä määrätietoinen (?) menijä liikkuu, tuli tunne että toisen kaistan puolen ikkunat olivat ehkä hieman auki. Jotenkin liikenteen (ohi kiitävien autojen) ääni kuului sisään ihmeen selvästi.
Muuta huomionarvoista voisi olla se että näin naiskuskina (ja edelleen pohdin niitä lättäpohjakenkiäni) ihmettelin polvieni osumista ratinvarteen, vaikka ratti jäi asettelematta lähtövaiheessa ja näin ollen oli minulle liian korkealla. Ehkä tätä haastetta ei tule mieskuskilla joka ajelee autoa jalat tingeli-tangeli levällään, mutta minä siveästi ajelin polvet lähes kiinni toisissaan, jolloin sain eittämättä tuntumaa ratin aluseen. Korkokengissä ajaessa olisi rattia pakko nostaa selkeästi korkealle.
Kiitosmaininta myös tälle autolle että siihen on saatavana myös takaistuinten turvavyömuistutin, jonka ansiosta jää äidin maanittelut ja muistuttelut turhina pois.
Eli summarum, hieman tylsä ja tavanomainen/vetelä ajokokemus. Onneksi autoon voi valita myös ns. Driver Alert –vireystason valvonnan, joka "tarkkailee kuljettajan ajokäyttäytymistä. Jos se havaitsee muutoksen kuljettajan vireys- ja valppaustasossa, näytölle ilmestyy varoituskuvake, joka ehdottaa taukoa. Juuri sellainen muistutus, joka on tarpeen varsinkin yksin ajettaessa" - tai koejaolla.
Paluu omaan autoon koeajon jälkeen, oman kytkimen äärelle johti naurunpyrskähdykseen: Mondeon lapasversion jälkeen hain tuntumaa tuttuun kytkimeen, lopputuloksella että autokaupan pihasta vaappui ulos auton näköinen ankka...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)