Tämä oli ensimmäinen Lexus-kokemukseni. Tiesin odottaa miellyttävää ajokokemusta enkä pettynyt: kyyti on äärimmäisen tasaista ja auton ääni suihkumoottorimainen.
Auto liikkuu sulavasti, on kätevä ja oikeasti ketterä pyöritellä.
Autoa hidastaessa tai jarruttaessa tässäkin laatuautossa otetaan
jarrutuksen energia talteen, mutta epäilys toki herää kuinka iso
merkitys sillä loppupeleissä on. Varsinkaan jos ei ole tapana juuri
jarrutella. Mutta sitten kun jarruttaa, jarrut ovat ärhäkät: huomasin
etten ollut säätänyt penkkiäni tätä huomioimaan. Jalka lähes väsyi
ajossa koska jarruttaminen vaati paljon kevyempää otetta kuin autoissa
yleensä, joten penkki olisi pitänyt säätää selkeästi kauemmaksi.
Tämän crossoverin sanotaan tarjoavan mukavat tilat viidelle ja heidän matkatavaroilleen: tässä kohti on pakko todeta että tilat ovat mukavat neljälle, ja matkustajien matkalaukut menevät perille kyllä jollain muulla kyydillä. Takakontti on turhan pieni, mutta se onkin tämän kokoluokan autoissa tyypillistä. Tämä tekninen takaluukku muistaa miten paljon yleensä avaat sitä, mikä voikin olla hyvä jos välillä unohtuu että takatila on niin pieni: vain pienet kassit sujahtavat sujuvasti kyytiin.
Llämmitetyt peilit on mukava asia talvisäillä, samoin kuolleenkulmanvaroitin ja sivukamera. Mutta kaikkiaan peilien muotoilu ja suuri koko lisäsi ajonautintoa: ehkäpä juuri suuremman koon vuoksi onkin hyvä että pimeällä niissä on myös automaattinen himmennys.
Etupenkit ovat selkänojaltaan vahvasti kupitetut ja niskatuki korkea: pää lepää lähes päälaeltaan nojassa joka on ihan miellyttävä tunne. Hieman jäin pohtimaan, onkohan penkki yhtä miellyttävä leveämmälle henkilölle, koska reunukset nousevat vahvasti tukemaan normikokoista kuskia. Myös niskatuki hyvin pitkälle henkilölle voi olla erilainen kokemus.
Autolla ajaessa sisustuksesta tulee jotenkin olo kuin ajaisi sukellusvenettä: tämä on hieman haastava vertauskuva koska en (tunnusta) olleeni syvissä vesissä ruotsin rannikolla, mutta tunne liittyy siis korkeisiin ikkunanpieliin joissa vielä tehostelistat tuovat uppoumafiilistä.
Autojenkin kannalta ulkonäkömakuja on toki monia, mutta minusta Lexuksen etusäleikkö ei ole "urbaania katutaidetta" vaan hieman tylsä: en tunnistaisi tätä autoa kauempaa Lexukseksi, mikä on hieman sääli. Ulkonäkö on tusinatavaraa, vaikka autolla ajaminen itsessään huokuu tyyliä.
Suosittelen tätä autoa teknologiasta äärikiinnostuneelle ajonautintoa arvostavalle: tämä henkilö voi ruudulta seurata "online" miten sähkö- ja bensiinimoottori toimivat vuorovedoin. Itse koin sen osalta uutuudenviehätyksen laantuvan jo koeajon aikana. Ulkonäkökriteert eivät todennäköisesti niinkään paina valintakriteereissä vaan merkittävämpi nautinto on selkeästi auton sisällä, ja sielläkin asiallisesti vain kuskin paikalla.
tiistai 18. marraskuuta 2014
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Automyyjälle paikka auki
Oikein jäin pohtimaan sitä miten ja erityisesti miksi naisia kohdellaan usein huonosti autokaupoissa: onneksi tänään tuli toisenlainenkin kokemus! Autokauppias (mies) tuli luokseni ennen kuin ehdin sanoa pöö, hän tervehti iloisesti ja innolla kyseli minkälaista autoa olin ajatellut. Kiinnitin myös huomiota että hän pörhälsi autokaupan sisällä ulkotakki päällä, tosin auki reuhottaen, mutta pian syy selvisi: hän oli yhtenään joko viemässä asiakasta tai hakemassa asiakasta ulkoa eikä siinä touhussaan ehtinyt riisua takkia välillä. Niillä muilla, pömpeleissään istuvilla automyyjillä, ei ollut päällystakkeja päällään.
Kun minulle noukittiin haluamani auton avainta kaapista, hieman hitaampi yksilö totesi automyyjälleni avainten olevan "siellä pöydällä muiden kanssa samassa läjässä". Vaan automyyjänipä sanoi iloisesti etteivät ole enää pöydällä mitkään avaimet, kun hän juuri siivosi pihan ojennukseen ja avaimet järjestykseen kaappiin. Sillä lailla!
Tämä henkilö oikeasti kyseli minulta asioita ja oikeasti myös vastasi niihin asiallisesti (vrt. toisenlainen kokemus hiljan, kun osoitin sormella auton takaosan erityistä muotoilua kysyen jotain siihen liittyvää - sain vastauksen "rouva, se on takaovi"...). Hän oli innoissaan autoista, sen saattoi silminnähden huomata. Hän oli myös selkeästi iloinen kun päätin koeajaa auton! Vielä auton vierelläkin hän intoa täynnä sanoi että onpa hauskaa että pääset nyt kokeilemaan tätä; mitäköhän mieltä olet tästä, voi että!!
Että noinkin sen voi tehdä.
Ja sitten kysymykseen mistä niitä automyyjiä oikein tulee? Näin hiljattain rekrytointi-ilmoituksen isossa sanomalehdessä: eräs nopeasti kasvava autokauppa hakee kertarytinällä useampaakin automyyjää. Mitä tarjokkaalta odotetaan?
- positiivista ja innostunutta elämänasennetta - juu, tämä on tärkeää
- päätöksentekokykyä - hmm... eikö tätä vaadita asiakkaalta?
- tavoitteellisuutta - tämä olisi kyllä paikallaan, mutta yllättävän harvoin käytännössä siihen törmää
- sopeutumista nopeaan ja vaihtelevatempoiseen työrytmiin - haa, nyt ymmärrän miksi ne automyyjät niin usein istuvan piilossa pömpeleissään: nehän keräävät voimia seuraavaan rytinään - kunnes se alkaa?
Mutta unohtuiko tästä hakuilmoituksesta nyt jokin - tai itse asiassa joku? Nimittäin asiakas. Eikä automyyjältä odoteta asiakastuntemusta, asiakkaan tarpeiden tuntemusta, uteliaisuutta asiakasta kohtaan, jotain asiakkaaseen liittyvää? Edes jotain?
Tässä hakemuksia odotetaan autokaupan ammattilaisilta mutta myös ko. alan ulkopuolelta: itse ehkä preferoisin rekrytoinnissa jälkimmäistä hakijakuntaa.
Jäi vielä ratkaisematta asiakaskunnan kahtiajakautuneisuus ja naisten kohtelu: jatkan tutkimusta :)
Kun minulle noukittiin haluamani auton avainta kaapista, hieman hitaampi yksilö totesi automyyjälleni avainten olevan "siellä pöydällä muiden kanssa samassa läjässä". Vaan automyyjänipä sanoi iloisesti etteivät ole enää pöydällä mitkään avaimet, kun hän juuri siivosi pihan ojennukseen ja avaimet järjestykseen kaappiin. Sillä lailla!
Tämä henkilö oikeasti kyseli minulta asioita ja oikeasti myös vastasi niihin asiallisesti (vrt. toisenlainen kokemus hiljan, kun osoitin sormella auton takaosan erityistä muotoilua kysyen jotain siihen liittyvää - sain vastauksen "rouva, se on takaovi"...). Hän oli innoissaan autoista, sen saattoi silminnähden huomata. Hän oli myös selkeästi iloinen kun päätin koeajaa auton! Vielä auton vierelläkin hän intoa täynnä sanoi että onpa hauskaa että pääset nyt kokeilemaan tätä; mitäköhän mieltä olet tästä, voi että!!
Että noinkin sen voi tehdä.
Ja sitten kysymykseen mistä niitä automyyjiä oikein tulee? Näin hiljattain rekrytointi-ilmoituksen isossa sanomalehdessä: eräs nopeasti kasvava autokauppa hakee kertarytinällä useampaakin automyyjää. Mitä tarjokkaalta odotetaan?
- positiivista ja innostunutta elämänasennetta - juu, tämä on tärkeää
- päätöksentekokykyä - hmm... eikö tätä vaadita asiakkaalta?
- tavoitteellisuutta - tämä olisi kyllä paikallaan, mutta yllättävän harvoin käytännössä siihen törmää
- sopeutumista nopeaan ja vaihtelevatempoiseen työrytmiin - haa, nyt ymmärrän miksi ne automyyjät niin usein istuvan piilossa pömpeleissään: nehän keräävät voimia seuraavaan rytinään - kunnes se alkaa?
Mutta unohtuiko tästä hakuilmoituksesta nyt jokin - tai itse asiassa joku? Nimittäin asiakas. Eikä automyyjältä odoteta asiakastuntemusta, asiakkaan tarpeiden tuntemusta, uteliaisuutta asiakasta kohtaan, jotain asiakkaaseen liittyvää? Edes jotain?
Tässä hakemuksia odotetaan autokaupan ammattilaisilta mutta myös ko. alan ulkopuolelta: itse ehkä preferoisin rekrytoinnissa jälkimmäistä hakijakuntaa.
Jäi vielä ratkaisematta asiakaskunnan kahtiajakautuneisuus ja naisten kohtelu: jatkan tutkimusta :)
Testissä Toyota Aygo - go fun yourself
Koeajoin pienistä pienimmän Toyotan Aygon. Tähän autoon ja sen markkinointiin liittyy hauskaa verbaaliakrobatiaa: no nimi jo ensinnäkin (ääntämällä avautuu) jonka automyyjä ensimmäiseksi minulle selitti ja hyvä niin: nimi ei avautunut ollenkaan ilman tulkkausta, vaikka olenkin niin sanojen kanssa puljaava ihminen.
Toisaalta testiauton kyljessäkin huutaa huomio, että autostasi voit tehdä juuri niin hauskan kuin haluat! Hauskan - autosta?
Mainoslauseita riittää lisääkin, esim. "AYGO - go fun yourself" No nyt ollaankin jo rohkeilla vesillä :) Mutta oikeasti kannatan sitä: ne jotka sanaleikin ymmärtävät, varmaan ovat siitä omaa mieltään mutta pointti onkin että harvoin autoista tai niiden sloganeista kukaan voi olla mitään mieltä, niin harmaan sävyissä kuitenkin liikutaan. Tämä erottuu ja siitä plussaa. (ja ne jotka sanaleikkiä eivät ymmärrä, no mitä väliä: lausehan on sellaisenaankin ihan hauska)
Aygon neljä kulmakiveä ovat: "näyttävä muotoilu ja personoitavuus. Lisäksi ketteryys ja kompaktius ja edullisuus". Muotoilua voi sanoa seitinohuesti näyttäväksi: ilman väripersonointia tai tarroja en usko että auto kiinnittää kovasti huomiota mutta kyllä, keula on hieman "itsevarman" oloinen: tulee mieleen (batmaniksi pukeutuneen) bulldogin uhmakas ja omalla tavallaan hellyttävä ilme.
Sisätilojen muotoilu tuo mieleen retrohenkisyyden: harvemmin nykyään näkee autojen sisätiloissa metallia, mutta Aygossa on ulkovärin mukaista metallipintaa myös kojelaudassa sekä keskikonsolissa. Tulee mieleen 60-70-luvun vaihteen mökkimatkat sen ajan kulkupeleillä, kun me lapset heiluttiin takapenkillä yhtenä mylläkkänä.
Muutama värillinen erikoismallikin löytyy: oranssin valitsevat "ennakkoluulottomat ja avoimet" kuskit, musta/harmaa special edition sitä vastoin on arvokkuutta henkivän kuskin käsissä: tästä jälkimmäisestä tosin pakkoa sanoa että wording on enempi ison auton henkinen eli jonkinsortin epäloogisuus itse autoon nähden.
Sitten itse ajokokemukseen: en pitäisi autoa suoranaisesti ketteryyden riemuvoittona. Ajettavuutta kuvaisin pikkuautoksi jämäkkänä mutta kyllä Aygo vaatii selkeästi ajamista, tiellä pitämistä: auto pysähtyy kun kuski ajattelee kohta pysähtyvänsä. Ehkä muutoin ketteryys viittaa vain pieneen kokoon. Ja polttoaineen kulutus toki on ketterän pientä.
Kolmisylinterinen moottori omalla tyypillisellä äänellään pörisee (hauskasti, kuka siitä tykkää) liikkeellelähdettäessä, eteneminen on aika maltillista ja automaattivaihteiden vaihtumisen tuntee nytkähdyksenä: kiidyttäessä auton ääni on pöööörrrrrRRRRRR - ja humpsis, vaihde vaihtuu. Kyseessä on ns. x-shift-vaihteisto: kyseessä on 5-portainen robottivaihteisto. Teknisesti kyseessä on manuaalivaihteisto, jossa kuljettajan jalalta vaadittava kytkinpolkaisun liike sekä varsinainen poljin on korvattu automaattikytkimellä. Vaihteen vaihtuminen tuntuu selkeänä nykäisynä, mutta kuulemma tähän tottuu ja kuski todennäköisesti luontaisesti oppii hieman keventämään kaasua vaihtohetkellä.
Auton suuntamerkkikin ääntelee hauskasti "dyddi-dyddi-dyddi". Joten kyllä sitä hauskuuttakin riittää, ainakin sanojen ja äänien muodossa.
Joten, jos haluat pienen auton, ajotyylisi on mielellään kontrolloivaan taipuvainen kuin nautiskelija, go fun yourself!
Toisaalta testiauton kyljessäkin huutaa huomio, että autostasi voit tehdä juuri niin hauskan kuin haluat! Hauskan - autosta?
Mainoslauseita riittää lisääkin, esim. "AYGO - go fun yourself" No nyt ollaankin jo rohkeilla vesillä :) Mutta oikeasti kannatan sitä: ne jotka sanaleikin ymmärtävät, varmaan ovat siitä omaa mieltään mutta pointti onkin että harvoin autoista tai niiden sloganeista kukaan voi olla mitään mieltä, niin harmaan sävyissä kuitenkin liikutaan. Tämä erottuu ja siitä plussaa. (ja ne jotka sanaleikkiä eivät ymmärrä, no mitä väliä: lausehan on sellaisenaankin ihan hauska)
Aygon neljä kulmakiveä ovat: "näyttävä muotoilu ja personoitavuus. Lisäksi ketteryys ja kompaktius ja edullisuus". Muotoilua voi sanoa seitinohuesti näyttäväksi: ilman väripersonointia tai tarroja en usko että auto kiinnittää kovasti huomiota mutta kyllä, keula on hieman "itsevarman" oloinen: tulee mieleen (batmaniksi pukeutuneen) bulldogin uhmakas ja omalla tavallaan hellyttävä ilme.
Sisätilojen muotoilu tuo mieleen retrohenkisyyden: harvemmin nykyään näkee autojen sisätiloissa metallia, mutta Aygossa on ulkovärin mukaista metallipintaa myös kojelaudassa sekä keskikonsolissa. Tulee mieleen 60-70-luvun vaihteen mökkimatkat sen ajan kulkupeleillä, kun me lapset heiluttiin takapenkillä yhtenä mylläkkänä.
Muutama värillinen erikoismallikin löytyy: oranssin valitsevat "ennakkoluulottomat ja avoimet" kuskit, musta/harmaa special edition sitä vastoin on arvokkuutta henkivän kuskin käsissä: tästä jälkimmäisestä tosin pakkoa sanoa että wording on enempi ison auton henkinen eli jonkinsortin epäloogisuus itse autoon nähden.
Sitten itse ajokokemukseen: en pitäisi autoa suoranaisesti ketteryyden riemuvoittona. Ajettavuutta kuvaisin pikkuautoksi jämäkkänä mutta kyllä Aygo vaatii selkeästi ajamista, tiellä pitämistä: auto pysähtyy kun kuski ajattelee kohta pysähtyvänsä. Ehkä muutoin ketteryys viittaa vain pieneen kokoon. Ja polttoaineen kulutus toki on ketterän pientä.
Kolmisylinterinen moottori omalla tyypillisellä äänellään pörisee (hauskasti, kuka siitä tykkää) liikkeellelähdettäessä, eteneminen on aika maltillista ja automaattivaihteiden vaihtumisen tuntee nytkähdyksenä: kiidyttäessä auton ääni on pöööörrrrrRRRRRR - ja humpsis, vaihde vaihtuu. Kyseessä on ns. x-shift-vaihteisto: kyseessä on 5-portainen robottivaihteisto. Teknisesti kyseessä on manuaalivaihteisto, jossa kuljettajan jalalta vaadittava kytkinpolkaisun liike sekä varsinainen poljin on korvattu automaattikytkimellä. Vaihteen vaihtuminen tuntuu selkeänä nykäisynä, mutta kuulemma tähän tottuu ja kuski todennäköisesti luontaisesti oppii hieman keventämään kaasua vaihtohetkellä.
Auton suuntamerkkikin ääntelee hauskasti "dyddi-dyddi-dyddi". Joten kyllä sitä hauskuuttakin riittää, ainakin sanojen ja äänien muodossa.
Joten, jos haluat pienen auton, ajotyylisi on mielellään kontrolloivaan taipuvainen kuin nautiskelija, go fun yourself!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Piilokamerassa autokaupassa
Olen kokeneena autojen koeajajana myös varsin kokenut autokaupassa kävijä. Olen myös tietoisesti marinoinut itseni sietämään naisten kohtelua autokaupassa: minun rooliinihan juurikin kuuluu ko. epäkohtaa sietämättömien naisten puolesta auton koeajaminen, joten nielen aika paljon kaikenlaista muuta siihen liittyvää.
Mutta nyt tapahtui postauksen arvoinen ääritapaus: auton koeajo ei onnistunut ollenkaan!
Minulla on pitkä lista koeajettavia autoja: kiitos vain kaikille toimeksiantajille, myös pitkämielisyydestä. Koska teen tätä harrastuspohjalta, voi välillä kulua paljonkin aikaa ennen kuin ehdin juuri sinun toivomasi auton äärelle. On kuitenkin myös niin että mikäli syystä tai toisesta kysymääni autoa ei ole saatavilla, otan listalta seuraavan. Ja niin yleensä joku toimeksiannoista tulee hoidetuksi, kun nyt kerran autokauppaan olen tullut.
Mietin myös että usein - näin naisnäkökulmasta - tämä tilanne vastaa myös todellisuutta: mies autonostajana haluaa merkin x koneella y mallia z. Nainen sitä vastoin hakee tiettyä tyyliä, tiettyä tilavuutta ja käyttömukavuutta, kenties päästölukemien suhteen voi olla tarkemmat toiveet.
Menin eilen pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan isoon autokauppaan: kiertelin kauppaa ja näin lisäkseni vain kaksi ihmistä, yhden asiakasmiehen pienen lapsensa kanssa. Jäin seisomaan keskelle autokauppaa - odoteltuani lähes 10 min, erään auton takaa sellaisesta myyjän loosista nousi varovainen pää. Näin hänet: HAA, automyyjä!! Hän nousi seisomaan, mutta EI tullut ulos pömpelistään ennen kuin aloin puhua hänelle. Naurahdin alkuun (oikeasti ihan hyväntahtoisesti) että pelkäsin jo ettei henkilökuntaa ollut lainkaan paikalla...
Kerroin että toiveissani oli koeajaa Citroen Berlingo. Minulle kerrottiin etteivät he myy sitä. Ihmetystä, koska ko. automerkki komeilee suurena autokaupan seinässä? No mutta kun ei niitä siellä myydä. No jaa, niinkin kai se voi olla.... hmm
Kun nyt kerran olin kuitenkin vaivautunut paikalle, sanoin myyjälle että mitäs sinä sitten myyt, jos nyt ajattelet että minun mielessäni oli tuo Citroen Berlingo? Vastaava Ford toki löytyi, mutta sitä ei voi nyt koeajaa. Koeistuin auton takapenkin, paremman puutteessa ja ihmettelin myyjälle, mitä sitten voisin koeajaa? Olenhan nyt kuitenkin vääntäytynyt ihan autokauppaan ja ottanut asialle aikaa. Hän kertoi että hänellä on vain kaksi muuta fordia koeajoa varten tänään mutta ne eivät sovi minulle. Anteeksi? Kysyin mitä ne ovat - koska ei tuo Berlingo tai edes sen kokoluokka ollut mitenkään fiksattu päässäni - mutta hän vastasi minulle "Ne-eivät-sovi-sinulle."
Ei ole totta, miten niin eivät sovi? Mistä sinä tiedät mikä sopii ja mikä ei? Yritin vielä, mutta ei. Ei on ei. Hämmentyneenä nopea silmäys itseeni, olinko jotenkin luotaantyöntävä (siistit farkut, aika trendikäs untuvakevyttoppatakki, käsilaukku, hiuksetkin kammattu ja kevyt päivämeikki) vai mikä tässä nyt on vikana; kysyin pitäisiköhän minun nyt sitten lähteä pois? Hän vastasi "kyllä". Kävelin jo ovea kohti, kunnes sivusilmällä huomasin liikkeen takaosassa vallan muun automerkin: käännyin kannoillani ja kysyin, miksi tuolla on Skodan merkki? Vastaus, siellä myydään Skodaa. (pakko kysyä kun aina ei voi tietää - olen nopea oppija ;) No hyvää päivää, mikä esimerkki kannibalismista! Jos en osta häneltä, ei oman firman kaverillekaan vinkata. Vaikka tässä tapauksessa kyllä ostaminen tehtiin ihan mahdottomaksi.
Kiitin ja kävelin toiseen päähän liikettä.
Sama juttu: seisoskelin aulassa pitkään. Minua ennen siellä jo seisoskeli yksinäinen nainen: hän kierteli autojen välissä, selkeästi silmäili myyjää ja huokaili. Kun minä menin määrätietoisesti seisomaan keskelle aulaa, hän ilmeisesti koki minut jotenkin ensin-myyjän-nappaavaksi ja luovutti ja lähti pois. Voi harmi.
Yksi myyjä teki kauppoja pariskunnan kanssa ja ilmeisesti hän oli liikeen, tämän osan, ainoa henkilö. Kunnes HAA, miehen pää nousi varovasti takaloosista. Hän näki minut ja minä ennenkaikkea hänet: tiedättekö mitä on hidas kävely? Se on sellaista (aikuisempi sukupolvi tunnistaa) jota kävelee Speden rautakauppasketsin myyjä: tyyli on voimissaan, havaitsin.
Kysyin innokkaasti myyjältä, voisinko koeajaa Skodan? (Toimeksiantolistallani on nimittäin Skoda ja nimenomaan naisvinkkelistä ihan mikä vain Skoda: ovatko ne lopulta Simply clever ja mitä se tarkoittaa.) Myyjä kysyi haluanko uuden vai käytetyn: vastasin että lähtökohtaisesti ajattelin uutta mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Myyjä sanoi ettei hän puuhastele uusien autojen kanssa vaan hän touhuaa käytettyjen autojen myynnissä. Se varattu myyjä hoitelee uudet autot.
No mutta kun hän on varattuna? Haluaisin vain ihan minkä vain Skodan koeajoon: se varmaan onnistuu kaikilta myyjiltä? Koeajoon varattu Skoda, tässä on ajokortti, täytetään se kuponki ja niin se hoituu? Paitsi että EI HOIDU, koska hän ei hoitele uusia autoja. Mutta vieläkin suurempi syy asian hoitumattomuudelle on se että minä en osaa sanoa minkä Skodan haluan koeajaa: hän luetteli nimiä, Rapid, Octavia, Superb, Yeti... Stoppasin sanoen, kaikki ihan käy. Minua kiinnostaisi nyt aluksi tutustua Skodaan noin yleisesti ja sitten voin tarkentaa.
Tämä ei käynyt: hän sanoi että kyllä-pitää-tietää-mitä-haluaa jos koeajolle tahtoo. Olin aivan ällikällä lyöty: suustani pääsi hentoinen huokaisu, pitäisiköhän minun mennä johonkin toiseen autokauppaan? Myyjällä oli tähänkin vastaus: kyllä varmaan sitten pitäisi.
Että näin.
Olin luullut että autokauppiailla olisi myyntitavoitteet, kenties jopa palkkiointi kytkettyinä niihin? Tai että tavoite ei tulisi täyteen kuukauden 6 ensimmäisen päivän aikana? Olin pöllämystynyt. Huomasin katselevani ympärilleni: olenkohan piilokamerassa? Sillä eihän tämä voi olla totta? Eikä minua enää surettanut se toinen, luovuttanut naisasiakas: todennäköisesti oli parempi että vain lähti pois.
Jos nyt joku autokaupan (jopa kyseisen nimeltämainitsemattoman?) myynnistä vastaava johtaja näkee tämän postauksen, haluaisin kertoa yllättävän uutisen: naiset eivät tule autokauppaan valmis tilaus päässään. He tulevat katselemaan, kokeilemaan ja työstämään omaa mielipidettään autosta jonka haluavat. Lähtöpisteessä mieli olisi avoin monenlaiselle, vaan myyjällä ei näytä olevan.
Mutta nyt tapahtui postauksen arvoinen ääritapaus: auton koeajo ei onnistunut ollenkaan!
Minulla on pitkä lista koeajettavia autoja: kiitos vain kaikille toimeksiantajille, myös pitkämielisyydestä. Koska teen tätä harrastuspohjalta, voi välillä kulua paljonkin aikaa ennen kuin ehdin juuri sinun toivomasi auton äärelle. On kuitenkin myös niin että mikäli syystä tai toisesta kysymääni autoa ei ole saatavilla, otan listalta seuraavan. Ja niin yleensä joku toimeksiannoista tulee hoidetuksi, kun nyt kerran autokauppaan olen tullut.
Mietin myös että usein - näin naisnäkökulmasta - tämä tilanne vastaa myös todellisuutta: mies autonostajana haluaa merkin x koneella y mallia z. Nainen sitä vastoin hakee tiettyä tyyliä, tiettyä tilavuutta ja käyttömukavuutta, kenties päästölukemien suhteen voi olla tarkemmat toiveet.
Menin eilen pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan isoon autokauppaan: kiertelin kauppaa ja näin lisäkseni vain kaksi ihmistä, yhden asiakasmiehen pienen lapsensa kanssa. Jäin seisomaan keskelle autokauppaa - odoteltuani lähes 10 min, erään auton takaa sellaisesta myyjän loosista nousi varovainen pää. Näin hänet: HAA, automyyjä!! Hän nousi seisomaan, mutta EI tullut ulos pömpelistään ennen kuin aloin puhua hänelle. Naurahdin alkuun (oikeasti ihan hyväntahtoisesti) että pelkäsin jo ettei henkilökuntaa ollut lainkaan paikalla...
Kerroin että toiveissani oli koeajaa Citroen Berlingo. Minulle kerrottiin etteivät he myy sitä. Ihmetystä, koska ko. automerkki komeilee suurena autokaupan seinässä? No mutta kun ei niitä siellä myydä. No jaa, niinkin kai se voi olla.... hmm
Kun nyt kerran olin kuitenkin vaivautunut paikalle, sanoin myyjälle että mitäs sinä sitten myyt, jos nyt ajattelet että minun mielessäni oli tuo Citroen Berlingo? Vastaava Ford toki löytyi, mutta sitä ei voi nyt koeajaa. Koeistuin auton takapenkin, paremman puutteessa ja ihmettelin myyjälle, mitä sitten voisin koeajaa? Olenhan nyt kuitenkin vääntäytynyt ihan autokauppaan ja ottanut asialle aikaa. Hän kertoi että hänellä on vain kaksi muuta fordia koeajoa varten tänään mutta ne eivät sovi minulle. Anteeksi? Kysyin mitä ne ovat - koska ei tuo Berlingo tai edes sen kokoluokka ollut mitenkään fiksattu päässäni - mutta hän vastasi minulle "Ne-eivät-sovi-sinulle."
Ei ole totta, miten niin eivät sovi? Mistä sinä tiedät mikä sopii ja mikä ei? Yritin vielä, mutta ei. Ei on ei. Hämmentyneenä nopea silmäys itseeni, olinko jotenkin luotaantyöntävä (siistit farkut, aika trendikäs untuvakevyttoppatakki, käsilaukku, hiuksetkin kammattu ja kevyt päivämeikki) vai mikä tässä nyt on vikana; kysyin pitäisiköhän minun nyt sitten lähteä pois? Hän vastasi "kyllä". Kävelin jo ovea kohti, kunnes sivusilmällä huomasin liikkeen takaosassa vallan muun automerkin: käännyin kannoillani ja kysyin, miksi tuolla on Skodan merkki? Vastaus, siellä myydään Skodaa. (pakko kysyä kun aina ei voi tietää - olen nopea oppija ;) No hyvää päivää, mikä esimerkki kannibalismista! Jos en osta häneltä, ei oman firman kaverillekaan vinkata. Vaikka tässä tapauksessa kyllä ostaminen tehtiin ihan mahdottomaksi.
Kiitin ja kävelin toiseen päähän liikettä.
Sama juttu: seisoskelin aulassa pitkään. Minua ennen siellä jo seisoskeli yksinäinen nainen: hän kierteli autojen välissä, selkeästi silmäili myyjää ja huokaili. Kun minä menin määrätietoisesti seisomaan keskelle aulaa, hän ilmeisesti koki minut jotenkin ensin-myyjän-nappaavaksi ja luovutti ja lähti pois. Voi harmi.
Yksi myyjä teki kauppoja pariskunnan kanssa ja ilmeisesti hän oli liikeen, tämän osan, ainoa henkilö. Kunnes HAA, miehen pää nousi varovasti takaloosista. Hän näki minut ja minä ennenkaikkea hänet: tiedättekö mitä on hidas kävely? Se on sellaista (aikuisempi sukupolvi tunnistaa) jota kävelee Speden rautakauppasketsin myyjä: tyyli on voimissaan, havaitsin.
Kysyin innokkaasti myyjältä, voisinko koeajaa Skodan? (Toimeksiantolistallani on nimittäin Skoda ja nimenomaan naisvinkkelistä ihan mikä vain Skoda: ovatko ne lopulta Simply clever ja mitä se tarkoittaa.) Myyjä kysyi haluanko uuden vai käytetyn: vastasin että lähtökohtaisesti ajattelin uutta mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Myyjä sanoi ettei hän puuhastele uusien autojen kanssa vaan hän touhuaa käytettyjen autojen myynnissä. Se varattu myyjä hoitelee uudet autot.
No mutta kun hän on varattuna? Haluaisin vain ihan minkä vain Skodan koeajoon: se varmaan onnistuu kaikilta myyjiltä? Koeajoon varattu Skoda, tässä on ajokortti, täytetään se kuponki ja niin se hoituu? Paitsi että EI HOIDU, koska hän ei hoitele uusia autoja. Mutta vieläkin suurempi syy asian hoitumattomuudelle on se että minä en osaa sanoa minkä Skodan haluan koeajaa: hän luetteli nimiä, Rapid, Octavia, Superb, Yeti... Stoppasin sanoen, kaikki ihan käy. Minua kiinnostaisi nyt aluksi tutustua Skodaan noin yleisesti ja sitten voin tarkentaa.
Tämä ei käynyt: hän sanoi että kyllä-pitää-tietää-mitä-haluaa jos koeajolle tahtoo. Olin aivan ällikällä lyöty: suustani pääsi hentoinen huokaisu, pitäisiköhän minun mennä johonkin toiseen autokauppaan? Myyjällä oli tähänkin vastaus: kyllä varmaan sitten pitäisi.
Että näin.
Olin luullut että autokauppiailla olisi myyntitavoitteet, kenties jopa palkkiointi kytkettyinä niihin? Tai että tavoite ei tulisi täyteen kuukauden 6 ensimmäisen päivän aikana? Olin pöllämystynyt. Huomasin katselevani ympärilleni: olenkohan piilokamerassa? Sillä eihän tämä voi olla totta? Eikä minua enää surettanut se toinen, luovuttanut naisasiakas: todennäköisesti oli parempi että vain lähti pois.
Jos nyt joku autokaupan (jopa kyseisen nimeltämainitsemattoman?) myynnistä vastaava johtaja näkee tämän postauksen, haluaisin kertoa yllättävän uutisen: naiset eivät tule autokauppaan valmis tilaus päässään. He tulevat katselemaan, kokeilemaan ja työstämään omaa mielipidettään autosta jonka haluavat. Lähtöpisteessä mieli olisi avoin monenlaiselle, vaan myyjällä ei näytä olevan.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
BMW 120 Cabrio - Bemarin (tosi kaukainen) serkku
Minkälainen mielikuva sinulle herää sanasta "avoauto"? Itse eittämättä ajattelen silloin jotain ylellistä: onhan se niin että varsinkin Suomessa, mikäli omistat avoauton sinulla varmasti on myös toinen auto! Minulle kerrottiin että tämä on harha-ajatus, koska pelkällä avoautollakin pärjää, mutta harhaa tai ei, ajatus istuu tiukassa. Eli jatketaan sujuvasti harhaisena: jos sinulla siis on kaksi omaa autoa, todennäköisimmin se avoversio ei ole mikään peruskärry vaan kahdesta se hienompi.
Entäpä avoautolla ajaminen? Onko sinullakin tunne että liikenteessä näkee avoautoja suhteellisen harvoin? Mutta kun näkee, ne yleensä vangitsevat katseen, ainakin hetkeksi. Katse hakee kuljettajaa: itsevarma olemus, nautinnollista autoilua, voisin vaikka vannoa että kasvoilla kevyt rento hymy.
Näihin kun vielä lisätään laatuimago BMW, onhan sopivasti ihana soppa keitetty! Ihana toimeksianto, ajattelin. Näin jo itseni aurinkoisena päivänä kiitämässä tyylikkäästi kehätiellä, hiukset sutaistuna naisellisen huivin alle, jättimäiset aurinkolasit silmillä.
Jo autoon istuminen herätti häkellyksen tunteita. Myyjän kanssa lyhyt keskustelu, hieman häkeltynyt katseeni viritti myyjältä mm. maininnan auton perusvarustelun - no sellaisesta perustasosta - mutta lisävarusteluettelosta kyllä löytyy vaikka mitä, joka makuun ja lähtöön.
Auto oli jollain tapaa kankea, sujuvuus ja linjakkuus ajonautintona alkoi hävitä mielestä jo autokaupan pihasta kaartaessani lähivaloihin. No äh ja se huivikin sitten jäi...
Sain ymmärtää että "auton käyttömukavuus paranee merkittävästi valitsemalla itselleen sopivat varusteet pitkästä lisävarusteluettelosta". Nythän ON siis pääsääntöisesti niin (poikkeuksia toki löytyy jotta säännöstä voi puhua) että naisen auton ajokokemus syntyy yllättävästi haa! ajokokemuksesta. Ne on ne miehet, jotka tykkäävät lisävarusteiden napsuttelusta ja säätämisestä. Minulla riittää lisävarusteiksi hyvin perustarpeita tyydyttävät herkut, joten lisävarustelistan silmäilykin alkaa haukotuttamaan; miesten lelulehti, pohdin ja käännän auton rampille kohti kehätietä. Ei, tämä auto ei vakuuta!
Jollain tapaa tunnen auton ulottuvuudet enemmän kuin muissa autoissa: tuntuu että keula, perä ja kulmat ovat pidemmällä kuin todellakaan ovat. Olo on kuin veneellä ajelisin pitkin kehäkakkosta...
Pienoinen pettymys siis; kukaan ei edes katsonut minua kun pysähdyin liikennevaloihin. Olisi pitänyt panna se huivi päähän.
Entäpä avoautolla ajaminen? Onko sinullakin tunne että liikenteessä näkee avoautoja suhteellisen harvoin? Mutta kun näkee, ne yleensä vangitsevat katseen, ainakin hetkeksi. Katse hakee kuljettajaa: itsevarma olemus, nautinnollista autoilua, voisin vaikka vannoa että kasvoilla kevyt rento hymy.
Näihin kun vielä lisätään laatuimago BMW, onhan sopivasti ihana soppa keitetty! Ihana toimeksianto, ajattelin. Näin jo itseni aurinkoisena päivänä kiitämässä tyylikkäästi kehätiellä, hiukset sutaistuna naisellisen huivin alle, jättimäiset aurinkolasit silmillä.
Jo autoon istuminen herätti häkellyksen tunteita. Myyjän kanssa lyhyt keskustelu, hieman häkeltynyt katseeni viritti myyjältä mm. maininnan auton perusvarustelun - no sellaisesta perustasosta - mutta lisävarusteluettelosta kyllä löytyy vaikka mitä, joka makuun ja lähtöön.
Auto oli jollain tapaa kankea, sujuvuus ja linjakkuus ajonautintona alkoi hävitä mielestä jo autokaupan pihasta kaartaessani lähivaloihin. No äh ja se huivikin sitten jäi...
Sain ymmärtää että "auton käyttömukavuus paranee merkittävästi valitsemalla itselleen sopivat varusteet pitkästä lisävarusteluettelosta". Nythän ON siis pääsääntöisesti niin (poikkeuksia toki löytyy jotta säännöstä voi puhua) että naisen auton ajokokemus syntyy yllättävästi haa! ajokokemuksesta. Ne on ne miehet, jotka tykkäävät lisävarusteiden napsuttelusta ja säätämisestä. Minulla riittää lisävarusteiksi hyvin perustarpeita tyydyttävät herkut, joten lisävarustelistan silmäilykin alkaa haukotuttamaan; miesten lelulehti, pohdin ja käännän auton rampille kohti kehätietä. Ei, tämä auto ei vakuuta!
Jollain tapaa tunnen auton ulottuvuudet enemmän kuin muissa autoissa: tuntuu että keula, perä ja kulmat ovat pidemmällä kuin todellakaan ovat. Olo on kuin veneellä ajelisin pitkin kehäkakkosta...
Pienoinen pettymys siis; kukaan ei edes katsonut minua kun pysähdyin liikennevaloihin. Olisi pitänyt panna se huivi päähän.
tiistai 28. lokakuuta 2014
Ex-surinasussun valinta Chevrolet Spark
Koeajoin tällä kertaa Chevrolet Sparkin: auton alleni antanut mies ei malttanut pitää suutaan soukalla vaan totesi autosta aika kielteiseen sävyyn muutamat varoituksen sanat. Näillä odotuksilla istuin auton rattiin, ajatellen että otetaan nyt naistuntumaa sitten tähän epäautoon.
Ajoin autolla tallista ulos, tiukkoja käännöksiä, luiskaa alas, portista luikertelin ulos ja lopulta tielle: autohan liikkui vallan ketterästi! Isommalla tiellä tuli aika pian tunne, että tämä auto on ns. kauppakassi, soveltunee parhaiten lyhyen matkan autoiluun - mutta sellaiseksi ei ollenkaan pöllömpi! Ajellessani yhtäkkiä huomasin vallan kummallisen tunteen: minulle tuli tunne että ajelin ulkomailla, jossain sanotaan vaikkapa Pariisin kaduilla - pysähtelin liikenteen tahdissa, liikennevaloissa, jatkoin matkaa, kiihdyttelin: edelleen, ei ollenkaan hassumpaa! Auto oli hyvin hallinnassa ja tuntui vallan mukavalta.
Jotenkin minulle tuli tunne että olen hieman kokeneempi (iältäni) itsellinen nainen (vanhapiika siis), ja tämä on minun itse itselleni valitsema, juuri minulle sopiva auto. Se on selkeästi pieni ja sellaisena helppo pyöritellä ja parhaimmillaan pysähdysten ja kiihdytysten kaupunkiajossa. Tämä aikuinen neiti-ihminen ei selkeästikään matkustele omalla autollaan, vaan silloin lentää, purjehtii tai lukee kirjaa mukavasti junassa. Mutta arjessa hän ajelee itsenäisesti ja nautiskellen suurkaupungin sykkeessä, eikä yhtään haittaa ettei parkkipaikkaa heti löydy: kierränpä vielä korttelin - hymyssä suin.
Minua miellytti erityisesti auton ratti + mittaristo: ehkä tämä neiti-ihminen oli nuorenakin jo menevää sorttia, vaikkapa surinasussu koska jotenkin mittaristosta tuli mieleen moottoripyörä! Näin paitsi muotoilunsa, myös sen vuoksi että mittaristo kääntyy ratin mukana. Hmm, ei hassumpaa. Myös vaihdekeppi oli erityinen: autohan on oikeasti aika korkea, ja minulla penkki oli neidille sopivasti korkealla ja lähellä: vaihdekeppi lähes hipoi oikeaa reittäni. Vaihteet solahtivat hakematta haluttuun kohtaan ja vaihdekeppi tuntui pidemmältä kuin muissa autoissa.
Kaiken kaikkiaan tämä ketterä pikkuauto siis yllätti positiivisesti: se on harkinnan arvoinen vaihtoehto lähiajokäyttöön.
Ajoin autolla tallista ulos, tiukkoja käännöksiä, luiskaa alas, portista luikertelin ulos ja lopulta tielle: autohan liikkui vallan ketterästi! Isommalla tiellä tuli aika pian tunne, että tämä auto on ns. kauppakassi, soveltunee parhaiten lyhyen matkan autoiluun - mutta sellaiseksi ei ollenkaan pöllömpi! Ajellessani yhtäkkiä huomasin vallan kummallisen tunteen: minulle tuli tunne että ajelin ulkomailla, jossain sanotaan vaikkapa Pariisin kaduilla - pysähtelin liikenteen tahdissa, liikennevaloissa, jatkoin matkaa, kiihdyttelin: edelleen, ei ollenkaan hassumpaa! Auto oli hyvin hallinnassa ja tuntui vallan mukavalta.
Jotenkin minulle tuli tunne että olen hieman kokeneempi (iältäni) itsellinen nainen (vanhapiika siis), ja tämä on minun itse itselleni valitsema, juuri minulle sopiva auto. Se on selkeästi pieni ja sellaisena helppo pyöritellä ja parhaimmillaan pysähdysten ja kiihdytysten kaupunkiajossa. Tämä aikuinen neiti-ihminen ei selkeästikään matkustele omalla autollaan, vaan silloin lentää, purjehtii tai lukee kirjaa mukavasti junassa. Mutta arjessa hän ajelee itsenäisesti ja nautiskellen suurkaupungin sykkeessä, eikä yhtään haittaa ettei parkkipaikkaa heti löydy: kierränpä vielä korttelin - hymyssä suin.
Minua miellytti erityisesti auton ratti + mittaristo: ehkä tämä neiti-ihminen oli nuorenakin jo menevää sorttia, vaikkapa surinasussu koska jotenkin mittaristosta tuli mieleen moottoripyörä! Näin paitsi muotoilunsa, myös sen vuoksi että mittaristo kääntyy ratin mukana. Hmm, ei hassumpaa. Myös vaihdekeppi oli erityinen: autohan on oikeasti aika korkea, ja minulla penkki oli neidille sopivasti korkealla ja lähellä: vaihdekeppi lähes hipoi oikeaa reittäni. Vaihteet solahtivat hakematta haluttuun kohtaan ja vaihdekeppi tuntui pidemmältä kuin muissa autoissa.
Kaiken kaikkiaan tämä ketterä pikkuauto siis yllätti positiivisesti: se on harkinnan arvoinen vaihtoehto lähiajokäyttöön.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Renaultilla kohti muutosta
Koeajoin Renault Grand Scenicin.Kyllä, auto on tilava ja periaatteessa perheelliselle sopiva (toimeksianto tuli juurikin tällaiselta henkilöltä): istuimia voi virittää käyttöön sen seitsemän, tarvittaessa, mutta sitten onkin jo matkalaukut pantava toiseen kulkupeliin. Eli arkikäyttöön, ihan ilman mitään tavaroita, kauppakasseja, urheilukamoja jne. kyllä.
Mainoslauseiden mukaan tämä auto on "teknologian ja todellisten innovaatioiden onnellinen, kestävä liitto". Tämä varmastikin on tarkoitettu vetoamaan perheelliseen ihmiseen.
Tuosta teknologiasta hieman, ja varsinkin innovaatioista: taustalla lienee F1-kehittämisessä syntynyt ns. Energy-moottori, sen Stop&start-toiminto ja vaikkapa jarrutusenergian talteenotto. Ihan innovaatioksi en stop&startia enää nimittäisi, tuo jarrutusenergia sitä vastoin kyllä kuulostaa kiintoisalta. Itse harvemmin tosin jarruttelen joten voi mennä energiahyöty pyöristysvirheen puolelle.
Uudet LED-valot eivät ole "persoonalliset", eivät "modernit" (enää), eivätkä edusta "kiinnostavaa muotoilua". Pahoittelen mutta ainakaan naisena en koe näistä valoista minkäänlaisia väristyksiä, vaan ne ovat tavanomaiset, ihan ok ja sillä lailla.
Penkkien teflon-pinnoite ei puhuttele naista (perheellistä naista eli äitiä) nimittäin = autossa EI syödä: milloin tämä menee perille autonvalmistajillekin? A) auto ei ole ravintola, ruokailua varten pysähdytään sellaiseen B) autossa syömisestä tulee paha olo; juu kyllä yksi matkapahoinvoitinen jo tuohon henkilömäärään mahtuu, jonka jälkeen loput 6 ei-matkapahoinvoinnille herkkiä oksentaa muuten vain C) muun ohessa syöminen ei ole hyväksi ihmiselle, ei tv:n äärellä eikä autolla ajettaessa tai liikuttaessa D) perheen äiti ei halua autonsa lattialle, sivutaskuihin tai muihin lokeroihin ruoan säilytyspahveja, ruoantähteistä puhumattakaan. Tätä autoa ei selkeästikään myydä naiselle, mikä on hämmästyttävää: onhan jo tunnettu totuus että varsinkin niissä perheautoissa nainen usein tekee päätöksen, tai naista ainakin vakavasti kuunnellaan päätöstä tehtäessä.
Jos et ole kovin vaativa ajokokemuksen suhteen tai et kenties kiinnitä ajokokemukseen paljoa huomiota vaan tärkeämpää on saada perhe pisteestä toiseen, osta toki tämä auto. En kuitenkaan itse voi perheellisenä naisena sitä suositella, ajokokemuksenkaan perusteella. Auto on vetelä, jollain tapaa löysä, sitä pitää houkutella liikkeelle enkä tuntenut suurta (mitään) luottamusta sen performanssiin. Välillä se jopa yllätti minut, mutta yllättävän vaisulla liikkeellä, ajatellen mitä moottorin tehoista olisi voinut olla lupa odottaa - ainakin tasalaatua jos ei muuta.
"Drive to change" = change the car.
Mainoslauseiden mukaan tämä auto on "teknologian ja todellisten innovaatioiden onnellinen, kestävä liitto". Tämä varmastikin on tarkoitettu vetoamaan perheelliseen ihmiseen.
Tuosta teknologiasta hieman, ja varsinkin innovaatioista: taustalla lienee F1-kehittämisessä syntynyt ns. Energy-moottori, sen Stop&start-toiminto ja vaikkapa jarrutusenergian talteenotto. Ihan innovaatioksi en stop&startia enää nimittäisi, tuo jarrutusenergia sitä vastoin kyllä kuulostaa kiintoisalta. Itse harvemmin tosin jarruttelen joten voi mennä energiahyöty pyöristysvirheen puolelle.
Uudet LED-valot eivät ole "persoonalliset", eivät "modernit" (enää), eivätkä edusta "kiinnostavaa muotoilua". Pahoittelen mutta ainakaan naisena en koe näistä valoista minkäänlaisia väristyksiä, vaan ne ovat tavanomaiset, ihan ok ja sillä lailla.
Penkkien teflon-pinnoite ei puhuttele naista (perheellistä naista eli äitiä) nimittäin = autossa EI syödä: milloin tämä menee perille autonvalmistajillekin? A) auto ei ole ravintola, ruokailua varten pysähdytään sellaiseen B) autossa syömisestä tulee paha olo; juu kyllä yksi matkapahoinvoitinen jo tuohon henkilömäärään mahtuu, jonka jälkeen loput 6 ei-matkapahoinvoinnille herkkiä oksentaa muuten vain C) muun ohessa syöminen ei ole hyväksi ihmiselle, ei tv:n äärellä eikä autolla ajettaessa tai liikuttaessa D) perheen äiti ei halua autonsa lattialle, sivutaskuihin tai muihin lokeroihin ruoan säilytyspahveja, ruoantähteistä puhumattakaan. Tätä autoa ei selkeästikään myydä naiselle, mikä on hämmästyttävää: onhan jo tunnettu totuus että varsinkin niissä perheautoissa nainen usein tekee päätöksen, tai naista ainakin vakavasti kuunnellaan päätöstä tehtäessä.
Jos et ole kovin vaativa ajokokemuksen suhteen tai et kenties kiinnitä ajokokemukseen paljoa huomiota vaan tärkeämpää on saada perhe pisteestä toiseen, osta toki tämä auto. En kuitenkaan itse voi perheellisenä naisena sitä suositella, ajokokemuksenkaan perusteella. Auto on vetelä, jollain tapaa löysä, sitä pitää houkutella liikkeelle enkä tuntenut suurta (mitään) luottamusta sen performanssiin. Välillä se jopa yllätti minut, mutta yllättävän vaisulla liikkeellä, ajatellen mitä moottorin tehoista olisi voinut olla lupa odottaa - ainakin tasalaatua jos ei muuta.
"Drive to change" = change the car.
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
BMW 5-sarja: haluatko oman autonkuljettajan?
Koeajoin Bemarin 5-sarjan touringin: minulla oli koeajon aluksi mahdollisuus istua kyydissä joka istumakokemus ei paljoa hetkauttanut. Kuulostelin, tunnustelin, katselin, suljin silmätkin aber nichts besonderes... Olin kuitenkin edelleen toiveikas istuessani auton rattiin. Kuljettajaa vaihtaessamme puhisin jo ajokaverille, pitikö auto ihan sammuttaa mokomaa tienlaidassa lennossa tapahtuvaa vaihtoa varten? Johon vastaus: en sammuttanutkaan. No niin, siis auto sammuu itsestään sen ollessa paikoillaan.
Jo pitkäänhän meillä on ollut autoja joiden käynnistämiseen riittää että avain on autossa, vaikkapa käsilaukussa. Mutta nyt uusi elämys olikin se että juu, avainta ei tarvita sinällään käynnistämiseen mutta sille on varattu oma paikkansa keskikonsolissa: hauska välimuoto. Itse olen käytännössä (naisena) huomannut että joko etsiskelen avainta käsilaukusta, penkiltä, taskuista --- arch, missä se TAAS on? Tai sitten se liukuu keskikonsolissa, putoilee penkin väliin jne... Tässä moinen turha vaiva on eliminoitu.
Pysäköintitutkaankin on oikeastaan jo tottunut: silti tässä autossa tutkan visuaalinen näkymä erottui edukseen. Se tuntui todella luotettavalta: peileistä vilkuilu jäi kokonaan pois ja peruuttelu tapahtui luontevasti vain tutkaan luottaen.
Automaattivaihteita on 8: vaihdekeppi on ihan omaa luokkaansa, enkä oikein lopulta päässyt selville kummin päin kämmenen pitäisi sen käyttämiseksi olla? Kepin takana vai edessä, mene ja tiedä, molemmat tuntuivat luontevilta.
Mutta sitten se suurin ajokokemuksen huutomerkki: istuessani vierellä toisen ajaessa en sitä vielä huomannut mutta toki jälkikäteen tajusin itsekin että tällä autolla en ajanut itselleni - eikä kaverikaan hänelle - tyypillisellä tavalla. Minä olen, varsinkin naiseksi, todella rivakkaotteinen kuski (kaveri on samanmoinen ja lisäksi mies), ajan risteyksiin reippaasti, jarruttelen napakasti, kiihdyttämiseen ei reipas-sana edes riitä. Mutta tämä auto toikin minusta näkyviin pienen privaattiautonkuljettajan minussa: ajotyylini oli auton selkeästi sanelemana erittäin tyylikäs. Äkkipikainen ärrinmurrin-jarrutus ei ollut edes mahdollinen, vaikkakin auto pysähtyi juuri niin nopeasti kuin halusin. Mutta se tapahtui tyylikkään luonteikkaasti! Samoin kiihdyttämiseni ei kaikunut lähimetsissä, vaan auto on poikkeuksellisen hiljainen, äärimmäisen hienostuneesti kiihtyvä ja kulkeva. Tällaista olisi kyytini, jos minulla olisi ammattiautonkuljettaja ratissa!
Jo pitkäänhän meillä on ollut autoja joiden käynnistämiseen riittää että avain on autossa, vaikkapa käsilaukussa. Mutta nyt uusi elämys olikin se että juu, avainta ei tarvita sinällään käynnistämiseen mutta sille on varattu oma paikkansa keskikonsolissa: hauska välimuoto. Itse olen käytännössä (naisena) huomannut että joko etsiskelen avainta käsilaukusta, penkiltä, taskuista --- arch, missä se TAAS on? Tai sitten se liukuu keskikonsolissa, putoilee penkin väliin jne... Tässä moinen turha vaiva on eliminoitu.
Pysäköintitutkaankin on oikeastaan jo tottunut: silti tässä autossa tutkan visuaalinen näkymä erottui edukseen. Se tuntui todella luotettavalta: peileistä vilkuilu jäi kokonaan pois ja peruuttelu tapahtui luontevasti vain tutkaan luottaen.
Automaattivaihteita on 8: vaihdekeppi on ihan omaa luokkaansa, enkä oikein lopulta päässyt selville kummin päin kämmenen pitäisi sen käyttämiseksi olla? Kepin takana vai edessä, mene ja tiedä, molemmat tuntuivat luontevilta.
Mutta sitten se suurin ajokokemuksen huutomerkki: istuessani vierellä toisen ajaessa en sitä vielä huomannut mutta toki jälkikäteen tajusin itsekin että tällä autolla en ajanut itselleni - eikä kaverikaan hänelle - tyypillisellä tavalla. Minä olen, varsinkin naiseksi, todella rivakkaotteinen kuski (kaveri on samanmoinen ja lisäksi mies), ajan risteyksiin reippaasti, jarruttelen napakasti, kiihdyttämiseen ei reipas-sana edes riitä. Mutta tämä auto toikin minusta näkyviin pienen privaattiautonkuljettajan minussa: ajotyylini oli auton selkeästi sanelemana erittäin tyylikäs. Äkkipikainen ärrinmurrin-jarrutus ei ollut edes mahdollinen, vaikkakin auto pysähtyi juuri niin nopeasti kuin halusin. Mutta se tapahtui tyylikkään luonteikkaasti! Samoin kiihdyttämiseni ei kaikunut lähimetsissä, vaan auto on poikkeuksellisen hiljainen, äärimmäisen hienostuneesti kiihtyvä ja kulkeva. Tällaista olisi kyytini, jos minulla olisi ammattiautonkuljettaja ratissa!
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Vink vink - mitäs pikkuvaimo?
Koska harrastan autojen koeajoja, käyn autokaupoissa keskimääräistä ihmistä ja varsinkin naista, useammin. Käyn autokaupoissa itse asiassa tosi paljon, ihan yhtenään. Siksi olen myös ikäänkuin kasvattanut itselleni jo "kuoren" etten enää niin hiilly tai hämmenny kohdatessani perinteistä autokauppiasta.
Mutta nyt kävi niin, että mielenrauhani järkkyi, 1 tapaus pahassa ja 2 tapaus hyvässä: näistä haluankin nyt kirjoittaa pari riviä. Normaalista poiketen menin autokauppaan mieheni kanssa (hauskaa että autojen koeajaja-perheessäkin on silloin tällöin ihan oma autonhankintatarve!). Noh, meidän perheessä mieheni ei todellakaan tarvitse raahata tai vongata minua mukaansa :)
1. tapaus
Menimme autoliikkeeseen, jossa myyjien pikkukopperot sijaitsevat ikäänkuin ½ kerrosta autoja korkeammalla: keskellä hallia on portaat joista myyjät laskeutuvat autojen ja asiakkaiden äärelle - jos laskeutuvat.
Saavuimme halliin ja kiertelimme mielestäni jo aika pitkään, ja aika lähellä ko. portaita. Silmäilin vaivihkaa yläorrelle jossa miesmyyjät tuijjottivat tärkeän näköisinä tietokoneitaan: olimme ainoat asiakkaat. No huoh...
Lopulta yksi autokauppias nousi tuolistaan ja käveli huom! kolmannelle portaalle (ylhäältä lukien) ja nojaillen porraskaiteeseen, mieheni saatua häneen katsekontaktin alhaalta, huikkasi selkeästi miehelleni "hyvät päivät". Jäin oikein uteliaisuuttani seuraamaan tilannetta, mitä nyt tapahtuu: pysähdyin mieheni taakse ja katselin automyyjää, joka jatkoi kysyen jälleen selkeästi mieheltäni, mitä tällä mahtoi olla mielessä? Mieheni kuvaillessa autontarvettaan, myyjä lopulta raukeasti suuntasi katseensa myös minun suuntaani, sanoen/muodostaen suullaan täysin äänettömästi sanan "moi" ja iskien minulle silmää!
No hyvää päivää sentään! Myyjä kuunteli mieheni kuvausta ja päätteli lopuksi, että "no katselkaa nyt vaikka aluksi ihan rauhassa ja jos tarviitte apua, tulkaa pyytämään". Sitten hän kapusi kolme porrastaan takaisin koppiinsa.
Me läksimme pois, minä etunenässä. Että sillälailla...
Tapaus 2
Heti perään menimme toiseen autokauppaan: siellä oli autonäyttely joka pitkästä aikaa tuntuikin ihan joltain tapahtumalta. Parkkeerausta ohjasivat järjestysmiehet, musiikki soi ja arpajaistuloksia kuulutettiin iloisesti: "Ville voitti sateenvarjon, onkohan Ville täällä paikalla? Jaa, varmaan on koeajamassa upeaa uutta ..." Reippaat nauravaiset naiset tarjoilivat yleisölle grillimakkaraa ja mehua. Aurinko pilkisti pilven takaa ja moinsa nyyhkäissyt automies alkoi häipyä mielestäni.
Menimme uusien autojen halliin. Tunnelma oli hieno: myyjät reippaita ja ystävällisiä, suhteellisen paljon ihmisiä... Katselin ympärilleni ja ihmettelin mikä tässä on oikeasti niin outoa: täällä on nyt jotain joka tekee tunnelmasta erityisen kivan, mutta mitä?? Kääntyilin joka suuntaan. Noh, autokaupassa oli kahvilana vallan upea lounge-alue: kysyin myyjältä blondikysymyksen, osoittaen sormella aluetta "mikä-toi-on?" Hänen (mies) silmät alkoivat loistaa kun hän selitti miten paljon he ovat panostaneet siihen! Se on launtsi-alue jossa voi rentoutua ja ottaa hyvää kahvia jos tarvitsee odotella autoa huollosta tai muuta, eikö olekin hieno, tykkäätkö, mekun tykätään siitä, se on niin hieno...." No hyvänen aika sentään, sehän todellakin ON hieno. Kun mieheni kierteli autoja silmäillen, päätin "koeajaa" tämän launtsin: kävelin superpaksulle matolle, napsautin kahvikoneesta itselleni tupla-espresson: istuin kahvini kanssa ylelliselle pyörivälle nahkanojatuolille. Verhot hiljensivät autonäyttelymusiikin kuulumaan vain kaukaa, takkatulet rätisivät ihanasti, himmeät kattovalot olivat kauniit ja rentouttavat. Kyllä: tämä koeajo oli ihanan asiakaskokemus! Suosittelen!
Poislähtiessämme käännyin vielä kerran ovella ympäri: jotain outoa täällä kuitenkin lisäksi on, joka tekee tunnelman. Ei se ollut pelkkä lounge... Kunnes tajusin mistä oli kyse! Hallin kaikissa upeissa uusissa autoissa oli VALOT päällä!! Ne loistivat upeina ja autot hehkuivat: mikä mieletön idea! En usko että monikaan sitä tajusi, mutta se kyllä tuntui! Miettikääpä ihmiset (ja te muutkin autokauppiaat!) mikä idea, iso vaikutus mutta ilmainen toteuttaa?
Mutta nyt kävi niin, että mielenrauhani järkkyi, 1 tapaus pahassa ja 2 tapaus hyvässä: näistä haluankin nyt kirjoittaa pari riviä. Normaalista poiketen menin autokauppaan mieheni kanssa (hauskaa että autojen koeajaja-perheessäkin on silloin tällöin ihan oma autonhankintatarve!). Noh, meidän perheessä mieheni ei todellakaan tarvitse raahata tai vongata minua mukaansa :)
1. tapaus
Menimme autoliikkeeseen, jossa myyjien pikkukopperot sijaitsevat ikäänkuin ½ kerrosta autoja korkeammalla: keskellä hallia on portaat joista myyjät laskeutuvat autojen ja asiakkaiden äärelle - jos laskeutuvat.
Saavuimme halliin ja kiertelimme mielestäni jo aika pitkään, ja aika lähellä ko. portaita. Silmäilin vaivihkaa yläorrelle jossa miesmyyjät tuijjottivat tärkeän näköisinä tietokoneitaan: olimme ainoat asiakkaat. No huoh...
Lopulta yksi autokauppias nousi tuolistaan ja käveli huom! kolmannelle portaalle (ylhäältä lukien) ja nojaillen porraskaiteeseen, mieheni saatua häneen katsekontaktin alhaalta, huikkasi selkeästi miehelleni "hyvät päivät". Jäin oikein uteliaisuuttani seuraamaan tilannetta, mitä nyt tapahtuu: pysähdyin mieheni taakse ja katselin automyyjää, joka jatkoi kysyen jälleen selkeästi mieheltäni, mitä tällä mahtoi olla mielessä? Mieheni kuvaillessa autontarvettaan, myyjä lopulta raukeasti suuntasi katseensa myös minun suuntaani, sanoen/muodostaen suullaan täysin äänettömästi sanan "moi" ja iskien minulle silmää!
No hyvää päivää sentään! Myyjä kuunteli mieheni kuvausta ja päätteli lopuksi, että "no katselkaa nyt vaikka aluksi ihan rauhassa ja jos tarviitte apua, tulkaa pyytämään". Sitten hän kapusi kolme porrastaan takaisin koppiinsa.
Me läksimme pois, minä etunenässä. Että sillälailla...
Tapaus 2
Heti perään menimme toiseen autokauppaan: siellä oli autonäyttely joka pitkästä aikaa tuntuikin ihan joltain tapahtumalta. Parkkeerausta ohjasivat järjestysmiehet, musiikki soi ja arpajaistuloksia kuulutettiin iloisesti: "Ville voitti sateenvarjon, onkohan Ville täällä paikalla? Jaa, varmaan on koeajamassa upeaa uutta ..." Reippaat nauravaiset naiset tarjoilivat yleisölle grillimakkaraa ja mehua. Aurinko pilkisti pilven takaa ja moinsa nyyhkäissyt automies alkoi häipyä mielestäni.
Menimme uusien autojen halliin. Tunnelma oli hieno: myyjät reippaita ja ystävällisiä, suhteellisen paljon ihmisiä... Katselin ympärilleni ja ihmettelin mikä tässä on oikeasti niin outoa: täällä on nyt jotain joka tekee tunnelmasta erityisen kivan, mutta mitä?? Kääntyilin joka suuntaan. Noh, autokaupassa oli kahvilana vallan upea lounge-alue: kysyin myyjältä blondikysymyksen, osoittaen sormella aluetta "mikä-toi-on?" Hänen (mies) silmät alkoivat loistaa kun hän selitti miten paljon he ovat panostaneet siihen! Se on launtsi-alue jossa voi rentoutua ja ottaa hyvää kahvia jos tarvitsee odotella autoa huollosta tai muuta, eikö olekin hieno, tykkäätkö, mekun tykätään siitä, se on niin hieno...." No hyvänen aika sentään, sehän todellakin ON hieno. Kun mieheni kierteli autoja silmäillen, päätin "koeajaa" tämän launtsin: kävelin superpaksulle matolle, napsautin kahvikoneesta itselleni tupla-espresson: istuin kahvini kanssa ylelliselle pyörivälle nahkanojatuolille. Verhot hiljensivät autonäyttelymusiikin kuulumaan vain kaukaa, takkatulet rätisivät ihanasti, himmeät kattovalot olivat kauniit ja rentouttavat. Kyllä: tämä koeajo oli ihanan asiakaskokemus! Suosittelen!
Poislähtiessämme käännyin vielä kerran ovella ympäri: jotain outoa täällä kuitenkin lisäksi on, joka tekee tunnelman. Ei se ollut pelkkä lounge... Kunnes tajusin mistä oli kyse! Hallin kaikissa upeissa uusissa autoissa oli VALOT päällä!! Ne loistivat upeina ja autot hehkuivat: mikä mieletön idea! En usko että monikaan sitä tajusi, mutta se kyllä tuntui! Miettikääpä ihmiset (ja te muutkin autokauppiaat!) mikä idea, iso vaikutus mutta ilmainen toteuttaa?
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Peugeot 308 väliinputoaja
Koeajoin Peugeot 308: 1,6 litran 4 sylinterinen turbomoottori, hevosvoimia 156.
Auto on tavallaan Peugeotien perheessä väliinputoaja: pienempi yllättää omalla tavallaan, isommissa vaikuttaa ison auton ominaisuudet. Mutta tämä on jotenkin siinä välissä, ei iso eikä pienikään - vähän hajuton ja mauton...
Virallinen viesti kertoo että "muotoilultaan puhdaslinjainen ja tasapainoinen uusi Peugeot 308 vakuuttaa tyylikkyydellään": ostan kyllä tuon puhdaslinjaisuuden ja tasapainoinenkin auto on, mutta se ei vakuuta minua tyylikkyydellään. Tämä on sekä ulkonäöltään ertä ajokokemukseltaan auto johon voisi vaihtaa merkkilogot johonkin toiseen saman genren vaihtoehtoon eikä kukaan huomaisi mitään outoa...
No toki Peugeoteissa on sitä jotain omanlaatuista ulkonäköään, mutta tässä "atleettisessa" versiossa se on onnistuttu lähes minimoimaan. Etulamput näyttävät tutuilta mutta se että esim. jäähdyttimen säleikkö on kromattu ei herätä erityisiä intohimoja, saati mitään väristystä. Erityisesti naiskuskina tarkastelen aina huolella myös auton takaosan: tässä sen sanotaan olevan "pyramidimainen". Hmm, ehkä tässä pyramidin näkevä on vieraillut eri Egyptissä kuin minä.
Auton ajokokemus on siis sisäsiistin ok, joten siitä ei sen enempää. Mainittavaa ehkä on Euroopan vuoden 2014 autoksi valinta: valikoimaa on tullut täydentämään uusi 130 hevosvoiman PureTech-bensiiniturbomoottori. Mallisarjan hatchback on juuri tehnyt uuden kulutusennätyksen: 2,85 litraa polttoainetta / 100 km ja 1 810 ajokilometriä yhdellä täydellä tankilla! Jos siis kulutus on autovalinnassasi merkittävää, tämä kannattaa panna merkille.
Muuten sanoisin tämän olevan auto ihmiselle joka haluaa, noh - vain ok-auton.
Auto on tavallaan Peugeotien perheessä väliinputoaja: pienempi yllättää omalla tavallaan, isommissa vaikuttaa ison auton ominaisuudet. Mutta tämä on jotenkin siinä välissä, ei iso eikä pienikään - vähän hajuton ja mauton...
Virallinen viesti kertoo että "muotoilultaan puhdaslinjainen ja tasapainoinen uusi Peugeot 308 vakuuttaa tyylikkyydellään": ostan kyllä tuon puhdaslinjaisuuden ja tasapainoinenkin auto on, mutta se ei vakuuta minua tyylikkyydellään. Tämä on sekä ulkonäöltään ertä ajokokemukseltaan auto johon voisi vaihtaa merkkilogot johonkin toiseen saman genren vaihtoehtoon eikä kukaan huomaisi mitään outoa...
No toki Peugeoteissa on sitä jotain omanlaatuista ulkonäköään, mutta tässä "atleettisessa" versiossa se on onnistuttu lähes minimoimaan. Etulamput näyttävät tutuilta mutta se että esim. jäähdyttimen säleikkö on kromattu ei herätä erityisiä intohimoja, saati mitään väristystä. Erityisesti naiskuskina tarkastelen aina huolella myös auton takaosan: tässä sen sanotaan olevan "pyramidimainen". Hmm, ehkä tässä pyramidin näkevä on vieraillut eri Egyptissä kuin minä.
Auton ajokokemus on siis sisäsiistin ok, joten siitä ei sen enempää. Mainittavaa ehkä on Euroopan vuoden 2014 autoksi valinta: valikoimaa on tullut täydentämään uusi 130 hevosvoiman PureTech-bensiiniturbomoottori. Mallisarjan hatchback on juuri tehnyt uuden kulutusennätyksen: 2,85 litraa polttoainetta / 100 km ja 1 810 ajokilometriä yhdellä täydellä tankilla! Jos siis kulutus on autovalinnassasi merkittävää, tämä kannattaa panna merkille.
Muuten sanoisin tämän olevan auto ihmiselle joka haluaa, noh - vain ok-auton.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Tanssii Audi TT Coupén kanssa
Koeajoin Audi TT Coupén. Harvoin jään sanattomaksi (kuten olette jo varmasti huomanneet) mutta nyt täytyy oikein tuumata, mikä minuun iski...
Odotin hyvää ajokokemusta ja muutenkin tuntumaa, tekniset ominaisuudet kohdallaan etc. Mutta lopputuloksena olikin vahva tunne että NYT löytyi tästä genrestä nimenomaan naisen auto. Ne miehet jotka ostavat tai haluavat ajaa Audi TT:llä, ovat joko merkin perään TAI sitten keskimääräistä miestä enemmän naisia :) Enkä nyt tarkoita mitään neitien autoa, vaan tämä on naisellisen naisen menopeli.
- tämän koeajon muuten tilasi mies, joka kuunteli raporttiani silmät hehkuen. Huomasin itsessäni että aloin katsoa hän hieman eri tavoin, nähdä hänen naiselliset ominaisuutensa...
Ensinnäkin ulkonäköhän ON makea: TT Coupé on kuin naisversio Disneyn mikkihiiriautosta: sopivasti pyöreyttä, erittäin (enemmän kuin hiirellä) linjakas, pieni ja siro. Auton piirtäjällä on ollut paitsi osaamista, myös varmasti hyvät edellytykset (auton korimateriaali) tehdä mitä oikeasti haluaa. Kuten Audin logokin, myös tämän auton muusana on toiminut ympyrä.
Ajokokemuksen osalta nostaisin erityisesti kaksi näkökulmaa: autolla ajamisen suorituksena sekä auton kyvykkyydet. Audihan oli ensimmäinen valmistaja maailmassa, joka yhdisti suursarjatuotannossa bensiinin suorasuihkutuksen ja turboahtamisen. Auto lähtee ja pysähtyy napakasti, mutta pehmeästi. Hallinta on kohdallaan ja ajotuntuma hyvä. Ralliratti ("monitoimiurheiluohjauspyörä") tuntui monella tapaa naisen käsiin sopivalta. Huom! ehkä syynä on se että ratti tässä autossa ei olekaan pyöreä, vaikka ympyrä onkin yleisinspiraation lähde + luulisi että ratti nyt jos mikä renkaiden lisäksi autossa on juurikin muodoltaan sitä.
Autossa on leveä raideväli ja korostuneet pyöränkaaret. Ihan tutkitustikin naista puhuttelee auton peräosa (miehiä vastaavasti keulavarustus :) ja tässä pakoputket näkyvät selkeästi - mutta jollain tapaa naismaisesti. "Koko auto säteilee puhdasta itsevarmuutta" sanoo mainoslause, ja tällä kertaa oikeasti ymmärrän mitä se tarkoittaa ja olen samaa mieltä.
Auton ääni ja äänen tuntuma ovat tärkeitä tekijöitä: tässä autossa äänen voi tuntea jalkapohjissa polkimista. Se tuntuu hyvältä.
Tällä autolla ajaessa on erittäin naisellinen olo!
Odotin hyvää ajokokemusta ja muutenkin tuntumaa, tekniset ominaisuudet kohdallaan etc. Mutta lopputuloksena olikin vahva tunne että NYT löytyi tästä genrestä nimenomaan naisen auto. Ne miehet jotka ostavat tai haluavat ajaa Audi TT:llä, ovat joko merkin perään TAI sitten keskimääräistä miestä enemmän naisia :) Enkä nyt tarkoita mitään neitien autoa, vaan tämä on naisellisen naisen menopeli.
- tämän koeajon muuten tilasi mies, joka kuunteli raporttiani silmät hehkuen. Huomasin itsessäni että aloin katsoa hän hieman eri tavoin, nähdä hänen naiselliset ominaisuutensa...
Ensinnäkin ulkonäköhän ON makea: TT Coupé on kuin naisversio Disneyn mikkihiiriautosta: sopivasti pyöreyttä, erittäin (enemmän kuin hiirellä) linjakas, pieni ja siro. Auton piirtäjällä on ollut paitsi osaamista, myös varmasti hyvät edellytykset (auton korimateriaali) tehdä mitä oikeasti haluaa. Kuten Audin logokin, myös tämän auton muusana on toiminut ympyrä.
Ajokokemuksen osalta nostaisin erityisesti kaksi näkökulmaa: autolla ajamisen suorituksena sekä auton kyvykkyydet. Audihan oli ensimmäinen valmistaja maailmassa, joka yhdisti suursarjatuotannossa bensiinin suorasuihkutuksen ja turboahtamisen. Auto lähtee ja pysähtyy napakasti, mutta pehmeästi. Hallinta on kohdallaan ja ajotuntuma hyvä. Ralliratti ("monitoimiurheiluohjauspyörä") tuntui monella tapaa naisen käsiin sopivalta. Huom! ehkä syynä on se että ratti tässä autossa ei olekaan pyöreä, vaikka ympyrä onkin yleisinspiraation lähde + luulisi että ratti nyt jos mikä renkaiden lisäksi autossa on juurikin muodoltaan sitä.
Autossa on leveä raideväli ja korostuneet pyöränkaaret. Ihan tutkitustikin naista puhuttelee auton peräosa (miehiä vastaavasti keulavarustus :) ja tässä pakoputket näkyvät selkeästi - mutta jollain tapaa naismaisesti. "Koko auto säteilee puhdasta itsevarmuutta" sanoo mainoslause, ja tällä kertaa oikeasti ymmärrän mitä se tarkoittaa ja olen samaa mieltä.
Auton ääni ja äänen tuntuma ovat tärkeitä tekijöitä: tässä autossa äänen voi tuntea jalkapohjissa polkimista. Se tuntuu hyvältä.
Tällä autolla ajaessa on erittäin naisellinen olo!
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Intuitiivinen kuljettajan paikka Peugeot 208 Activessa
No hyvää päivää! Tämäpä oli yllätys...
Ihan pakko on nyt tunnustaa, että tähän koeajoon läksin kevyt, tosin oikein ystävällismielinen, hymy huulillani. Sain itseni jopa kiinni ajatuksesta, että ajelen vain takapihan kautta lähihuoltsikan pihaan ja sieltä viereisen talon pihatietä hiljaa hiipien takaisin... MUTTA ei sentään!
Istahdin tämän pikkuauton kyytiin ja kulmat kurtussa, kevyesti huokaisten, etsin avaimen paikkaa: mutta ennen kuin ehdin sitä pidemmälle, katse alkoikin harhailla auton sisätiloissa ensin hieman ounastellen, lopulta aidon uteliaana. Auto todellakin on sisätiloiltaan aika hyvä, siis oikeastaan ihana, lähes hurmaava - mitä, pitääkö täältä lähteä pois??
Virallinen mainosteksti kertoo että 208:n "modernisoitu kuljettajanpaikka on suunniteltu täysin uudesta näkökulmasta." Tämän kyllä allekirjoitan. Tosin teksti jatkuu näin "Uudet entistä luontaisemmat ja selkeät ergonomiaratkaisut parantavat ajomukavuutta ja toimintojen tarkkaa hallittavuutta" - huoh, ai melkein haukotuttaa: miksi oi miksi viljellä näin tylsää perustekstiä kun kirjoituksen kohde on aidosti kuin keväinen sade autojen perustylsän genren harmaassa pystymetsässä?
En edes ensin huomannut että ohjauspyörä on normia pienempi. Tiedän että en ole "niitä naisia" (?) joille ratti on jotenkin tärkeä juttu, tai se että se olisi nahkaa... Mutta tämä ratti teki kyllä vaikutuksen myös minunlaiseen ei-ratti-keskittyneeseen kuskiin. Ajamisnautintoa ylläpiti myös se että mittaristo oli korkeammalla kuin mihin ollaan totuttu. Tässäkin piirre, jota ei oikein ensin hahnmota: auton ajokokemus vain on jotenkin ihmeen hyvä.
Ihan pakko on nyt tunnustaa, että tähän koeajoon läksin kevyt, tosin oikein ystävällismielinen, hymy huulillani. Sain itseni jopa kiinni ajatuksesta, että ajelen vain takapihan kautta lähihuoltsikan pihaan ja sieltä viereisen talon pihatietä hiljaa hiipien takaisin... MUTTA ei sentään!
Istahdin tämän pikkuauton kyytiin ja kulmat kurtussa, kevyesti huokaisten, etsin avaimen paikkaa: mutta ennen kuin ehdin sitä pidemmälle, katse alkoikin harhailla auton sisätiloissa ensin hieman ounastellen, lopulta aidon uteliaana. Auto todellakin on sisätiloiltaan aika hyvä, siis oikeastaan ihana, lähes hurmaava - mitä, pitääkö täältä lähteä pois??
Virallinen mainosteksti kertoo että 208:n "modernisoitu kuljettajanpaikka on suunniteltu täysin uudesta näkökulmasta." Tämän kyllä allekirjoitan. Tosin teksti jatkuu näin "Uudet entistä luontaisemmat ja selkeät ergonomiaratkaisut parantavat ajomukavuutta ja toimintojen tarkkaa hallittavuutta" - huoh, ai melkein haukotuttaa: miksi oi miksi viljellä näin tylsää perustekstiä kun kirjoituksen kohde on aidosti kuin keväinen sade autojen perustylsän genren harmaassa pystymetsässä?
En edes ensin huomannut että ohjauspyörä on normia pienempi. Tiedän että en ole "niitä naisia" (?) joille ratti on jotenkin tärkeä juttu, tai se että se olisi nahkaa... Mutta tämä ratti teki kyllä vaikutuksen myös minunlaiseen ei-ratti-keskittyneeseen kuskiin. Ajamisnautintoa ylläpiti myös se että mittaristo oli korkeammalla kuin mihin ollaan totuttu. Tässäkin piirre, jota ei oikein ensin hahnmota: auton ajokokemus vain on jotenkin ihmeen hyvä.
Eli palataanpa alkuun: minua hämmensi siis erityisesti auton moottori - ja varsinkin siitä lähtevä ääni. Allani oli siis 3 sylinterinen 1,2
litrainen (vapaasti hengittävä, ei turboa) 82 hevosvoiman moottori ja tiesin äänen lähentelevän vatkainta... Juuh, ei edes mitään kotikeittiön yleiskonetta vaan perinteistä moottoroitua vatkainta. Siksi ajattelin ajelevani jossain missä minua ei nähdä eikä varsinkaan kuulla. Kun käynnistin auton, ääni oli tavallaan odottamani oloinen - mutta ihmeesti kuitenkin ihan vakavasti otettava. Kaarsin oikein julkiselle kadulle ja hetken ajettuani jopa kehälle: ja se mokomahan kiihtyi aivan mainiosti! Rentouduin, nautin ajamisesta, ylläni paistavasta auringosta (lasikatto!) ja siitä ettei ollut kiirettä takaisin.
Autokaupan pihaan kaartaessani jäin autoon istumaan ja ihmettelemään. Ihan hetken näin sieluni silmissä autokauppiaan nykivän ovea auki, toisen ostajan jo odottavan nurkalla ja minä en suostu poistumaan kyydistä :)
Jos haluat pienen, tehokkaan (myös tuntuisen), ekologisen ja miellyttävän auton, tämä voi olla juuri sinua varten!
tiistai 20. toukokuuta 2014
Porsche 911 Carrera - testosteronin riemuvoitto
Tätä koeajoa olen hieman pantannut, vaikken tiedä miksi. Koeajon tilannut mies on jo vuosia haaveillut Porschesta, joten asia ei tuntunut erityisemmin palavan. Toisaalta joku etiäinen taisi olla asiaan, koska jostain syystä muut toimeksiannot ajoivat aina edelle.
Nyt kuitenkin kävi niin somasti, että ko. auto oli kuin minua varten tyrkyllä autokaupan aurinkoisessa pihassa joten enää en voinut sitä välttää vaan kaarsin pihaan. Ja ennenkuin huomasinkaan, istuin ihanan Porschen ratissa!
Tiesitkö muuten että alunperin 911-koodi oli tarkoitus olla 901, mutta se oli pakko "tuunata" uusiksi Peugeotin jo kiinnitettyä ko. numerologiikka itselleen? Näin toinen ykkönen sai paikkansa.
Tämä olkoon aasinsiltana sille, miten Porschesta tuli arkipäivän auto, kun se alunperin on suunniteltu ralliautoksi - noh, arkipäivän auto ei tokikaan jokaiselle vaan niille harvoille jotka juuri sellaisen haluavat ja kykenevät hankkimaan. Kyseessä ei siis ole mikään kansanvaunu, vaan enemmänkin, myyjän sanoin, "harrasteauto". Tämä on helppo ymmärtää, näin koeajon jälkeen.
Todellakin auton hankinta vaatii aivan erityistä harrastuneisuutta, ei sitä kukaan (ainakaan nainen) ostaisi arkipäivän menopeliksi! Toki tämä yksilö oli käytetty ja kilometrejä ihan kunnolla alla, mutta myös minä olen kokenut koeajaja (ja kilometrejä muutenkin jo alla - äyk), joten osaan erottaa vanhan/kuluneen auton tunnusmerkit muuten vain auton erityispiirteistä.
Porsche Carreraan minun silmissäni liittyy luksus-auton tunnelma: se näyttää hyvältä, se on kallis, se on tyylikäs ja kaikkea myönteistä. Mutta ajokokemus on karmaiseva: todennäköisesti sillä ajaminen puhuttelee hyvin miehekästä miestä: auto tarjoaa kuljettajan kanssa yhdessä luotavaa ja voimaa vaativaa mörinää ja jyrinää joka tuntuu varmasti munaskuissa saakka. Ja kuka siitä pitää, todennäköiseti pitää siitä paljon. Munasarjoissa se ei tuntunut, ja ajokokemus oli ankea. Totta puhuen en ole tämän kolmen vuoden koeajajan "urani" aikana vielä kertaakaan toivonut ja odottanut että koeajo päättyisi pian, mutta nyt niin kävi. Huokasin helpotuksesta, kaartaessani takaisin autokaupan pihaan.
Hieman tarkemmin vielä: auton toiminnallisuudet ovat todella jyrkät ja tuntuvat. Polkimia pitää oikeasti painaa voimalla, rattia kääntää täysillä, jopa viikset napsahtavat päälle ja pois kunnon väännöllä. Auto kyllä kiihtyy, mutta se vaatii kunnon kaasunpainamista: ehkä se onkin sitten se juttu! Ajaja oikeasti kokee tekevänsä töitä autolla ajaessaan, olevansa kerrassaan osa voiman ja vauhdin luomisprosessia.
Jos siis ostat Carreran, osta se kun tarvitset ja sinulla on varaa harrasteautoon. Et todennäköisesti tule ajelemaan sillä arjessa, vaan silloin kun olet "sillä päällä". Uskon vahvasti että tämä on miesten auto. Mörrr.
Nyt kuitenkin kävi niin somasti, että ko. auto oli kuin minua varten tyrkyllä autokaupan aurinkoisessa pihassa joten enää en voinut sitä välttää vaan kaarsin pihaan. Ja ennenkuin huomasinkaan, istuin ihanan Porschen ratissa!
Tiesitkö muuten että alunperin 911-koodi oli tarkoitus olla 901, mutta se oli pakko "tuunata" uusiksi Peugeotin jo kiinnitettyä ko. numerologiikka itselleen? Näin toinen ykkönen sai paikkansa.
Tämä olkoon aasinsiltana sille, miten Porschesta tuli arkipäivän auto, kun se alunperin on suunniteltu ralliautoksi - noh, arkipäivän auto ei tokikaan jokaiselle vaan niille harvoille jotka juuri sellaisen haluavat ja kykenevät hankkimaan. Kyseessä ei siis ole mikään kansanvaunu, vaan enemmänkin, myyjän sanoin, "harrasteauto". Tämä on helppo ymmärtää, näin koeajon jälkeen.
Todellakin auton hankinta vaatii aivan erityistä harrastuneisuutta, ei sitä kukaan (ainakaan nainen) ostaisi arkipäivän menopeliksi! Toki tämä yksilö oli käytetty ja kilometrejä ihan kunnolla alla, mutta myös minä olen kokenut koeajaja (ja kilometrejä muutenkin jo alla - äyk), joten osaan erottaa vanhan/kuluneen auton tunnusmerkit muuten vain auton erityispiirteistä.
Porsche Carreraan minun silmissäni liittyy luksus-auton tunnelma: se näyttää hyvältä, se on kallis, se on tyylikäs ja kaikkea myönteistä. Mutta ajokokemus on karmaiseva: todennäköisesti sillä ajaminen puhuttelee hyvin miehekästä miestä: auto tarjoaa kuljettajan kanssa yhdessä luotavaa ja voimaa vaativaa mörinää ja jyrinää joka tuntuu varmasti munaskuissa saakka. Ja kuka siitä pitää, todennäköiseti pitää siitä paljon. Munasarjoissa se ei tuntunut, ja ajokokemus oli ankea. Totta puhuen en ole tämän kolmen vuoden koeajajan "urani" aikana vielä kertaakaan toivonut ja odottanut että koeajo päättyisi pian, mutta nyt niin kävi. Huokasin helpotuksesta, kaartaessani takaisin autokaupan pihaan.
Hieman tarkemmin vielä: auton toiminnallisuudet ovat todella jyrkät ja tuntuvat. Polkimia pitää oikeasti painaa voimalla, rattia kääntää täysillä, jopa viikset napsahtavat päälle ja pois kunnon väännöllä. Auto kyllä kiihtyy, mutta se vaatii kunnon kaasunpainamista: ehkä se onkin sitten se juttu! Ajaja oikeasti kokee tekevänsä töitä autolla ajaessaan, olevansa kerrassaan osa voiman ja vauhdin luomisprosessia.
Jos siis ostat Carreran, osta se kun tarvitset ja sinulla on varaa harrasteautoon. Et todennäköisesti tule ajelemaan sillä arjessa, vaan silloin kun olet "sillä päällä". Uskon vahvasti että tämä on miesten auto. Mörrr.
torstai 17. huhtikuuta 2014
Audi Q5 - valuvika
Ajoin Audi Q5:sen, tällä kertaa sain alleni 3,0 V6 TDI (DPF) quattro S tronic Offroad-mallin.
Audihan ON laatumerkki, lähdetään siitä. Tämä auto on määritelmällisesti hieno, urheilullinen, offroad -mallisena voisi ajatella sopivan liikkuvalle, aktiiviselle henkilölle. Kenties miehelle joka harrastaa, metsästää, laskettelee, golfaa, on ison perheen isän, menestyvä liikemies?
Ensin pari toteamusta Audin merkki-nettisivuilta: ensinnäkin merkin sivuilla on hauska "rakenna oma audisi"-sivusto. Itse asiassa onkin aika yllättävää, mitä kaikkea sinun pitää valita, valitessasi autoa. Kaikkien ohjattujen valintojen jälkeen "syntyy" juuri sinun rakentamasi auto! Pelillisyyttä pelissä, siis. Lisäksi eri härpäkkeiden nimilläkin on merkitystä: värinä pelkkä arkinen musta on jotain aivan muuta kuin phantom-musta tai laavanharmaa, vai mitä? Toisaalta perinteisistä esittelyprosyyreistä pitävälle sivustolta löytyy todellakin lähes prosyyriltä tuntuva autoesittelylehtinen, jonka sivuja voi käännellä kuin perinnepaperisen lehtisen.
Itse autosta valmistaja toteaa että siinä yhdistyy energiatehokas ajonautinto, urheilullisuus ja mukavuus. Ulkomuodosta todetaan mm. takalamppujen olevan mahdollisimman kaukana toisistaan, mikä luo autolle "oman ilmeen". Noh. Jos sanotaan että miehet kiinnittävät autossa erityistä huomiota sen keulaosaan (ja naiset perään), tämä on selkeästi miestä puhutteleva auto: keulassa on kromia ritilän rivoissa, kromia sumuvalojen renkaissa, kiiltävät mustat ilmanottoaukot, mahtavat puskurit...
Ajokokemus alkaa autoon istuutumisesta: auto on (ainakin näin naiselle) hankalan korkea. Autoon joutuu lähes kapuamaan; tulee tunne että nousisi pakettiauton kuskin paikalle: sisäänastumiseen kaipaisi periaatteessa apuporrasta joka tokikaan ei käytännössä olisi järkevä ratkaisu. Autossa istuessa tuli hieman samanlainen olo kuin joskus kahvilan ikkunapöydässä, jos kahvila varsinkin sijaitsee kakkoskerroksessa ja ikkunat ovat lattiaan saakka. Tiedättekö tunteen? Tulee olo että ohikulkijat todella näkevät sinut mutta nyt jopa liiankin hyvin (hyvä että on kauniit kengät jalassa mutta kiinnitä huomiota miten jalkasi asettelet, varsinkin jos on piukka hame päällä).
Muuten ajokokemus on kyllä äärimmäisen miellyttävä, ellei lasketa sitä että hallintalaitteet ovat ovelan jäykät: kun vilkun napsauttaa päälle, napsautus on lähes pieni sana. Viiksi vaatii kunnon painalluksen/noston ja siitä kuuluu/tuntuu selkeä ääni tai kokemus että NYT SE VILKKU SITTEN ON päällä - tiktaktikatak. Miehekästä, ehkä? Itse kiinnitin asiaan huomioita pohtien, onkohan näissä jotain vikaa vai kenties uutuuden jäykkyyttä? Vakiona oleva ohjaustehostin oli hyvä: ohjauksesta sai hyvän tuntuman.Samoin tronic-vaihteistohan on ajomiellyttävyyttä.
Sitten lopuksi se valuvika: ajatellen että tämän auton ostaisi - naista todennäköisemmin - mies joka siis urheilee, kalastaa, metsästää ja golfaakin kenties? Auton peräpää on aika ykstotinen, ja vaikka takakonttia myydäänkin helppona lastauksen kannalta (ovi aukeaa yli takaosan linjan), ja lisämausteen ovat tasa-alapohjaiset maskuliiniset (?) pakoputkenpäät, totuus on tämän hienon kontin avatessa se ettei sinne sisään mahdu aselaatikko, ei onkivapa eikä varsinkaan muut reissunpäälle tarvittavat romppeet. Takakontti on toki korkea, mutta syvyydeltään pieni. Se on häkellyttävän pieni - herättäen ajatuksen ettei tällä ole tarkoitus metsästysreissulle mennäkään, vain näyttää maskuliiniselta metsästäjältä Espoon liikennevaloissa.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Outolintu bongattu autokaupasta
Nyt ei tule raporttia auton koeajosta vaa hieman muistutusta & uudemmille lukijoille tiedoksi tämän blogin idea:
teen siis toimeksiannosta autojen koeajoja, naisnäkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa sekä tilannetta jossa nainen haluaa hankkia auton mutta sitä varten EI halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Tai tilannetta jossa perheeseen ollaan hankkimassa auto, ja mies toivoisi myös vaimon olevan hankinnasta jotain mieltä. Mutta edelleenkään vaimo Ei halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Mutta jotenkin se naisnäkökulma olisi hyvä hankkia, molemmille.
Tällöin yksi vaihtoehto on tilata naiskuskin koeajo, esim. minulta. Kokemusta löytyy jo vuosien ajalta, joten arvioni eivät ole yksittäisiä tuntemuksia. Ajan autoja enemmän kuin postaan niistä (aikapula). Mutta kun postaan arvioni blogiin, pyrin kirjoittamaan arvioni kaikkien hyödynnettäväksi, riippumatta siitä oliko itse auto järisyttävä vai mitäänsanomaton. Tuloksia ovat molemmat. Kokemusta on karttunut mm. automerkeistä kuten Honda (CR-V), Chevrolet (Captiva, Crossfire), Ford (Mondeo, S-Max, Focus), Peugeot (508), Volvo (V60, V70), Hyundai, Citroen, Mazda, Toyota.....
On hyvä muistaa että auton ajokokemus, kuten yleensäkin asiakaskokemus on kovin subjektiivinen asia. Se on myös makuasia. Mutta pyrin tuomaan tuloksissa esille toimeksiantajan näkökulman lisäksi erityisesti naisen kokemusta yleisesti. Jokainen voi tuloksista tulkita ja arvioida niiden merkittävyyttä itselle, sen mukaan mitä itse kukin pitää tärkeänä: tekniset ominaisuudet, ajomukavuus, auton varustelu, ulkonäkö, vihreys, turvallisuus jne. eli näkökulmia on valtavan paljon.
Samalla kun teen näitä koeajoja, eittämättä tulen arvioineeksi myös automainontaa (hakiessani toimeksiannon mukaista autoa) sekä myös autokauppoja, automyyjiä ja muuta siihen liittyvää. Niin paljon kuin naiset yleisesti ottaen väistelevätkin (vihaavatkin) autokaupassa käyntiä, minusta se on lähinnä hauskaa! Olo on autokauppaan mennessä kuin karkkikaupan ovella: mitähän ihanaa tänään on tarjolla? Olen aina myönteisesti ja uteliaasti virittynyt ja odotan innolla pääsyä autonrattiin.
Viimeksi autokaupassa käydessäni, viikonloppuna, tein pari havaintoa jotka haluan jakaa kanssanne tässä:
1. autokaupassa ei ollut (lisäkseni) yhtään yksinäistä naista, tai esim. kahta naista yhdessä. Naisia oli todella vähän ja hekin laahustivat miehensä perässä tai yrittivät pitää jälkikasvua kurissa autojen väleissä.
Minua palvellut automyyjä totesikin minun olevan eräänlainen "outolintu" joita harvemmin näkee heillä: toki voi olla että hän tarkoitti tällä auton koeajajaa (jollaiseksi itseni esittelin) tai sitten vain sitä että olin kauppaan yksin saapunut nainen. Oletan että jälkimmäistä (ie. hänen oli ehkä hieman haastavaa ymmärtää mitä tuo auton koeajaja tarkoitti?)
2. automyyjät ovat myös eräänlainen lintulaji, jolla on tyypilliset lajipiirteet: panin nimittäin merkille automyyjää bongatessani (yrittäessäni!) että automyyjät parveilevat! Kuljeskelin hiljalleen autojen väleissä pohtivan näköisenä mutta kukaan ei tullut luokseni. Sitten menin oven pieleen seisomaan - katse myymälään päin - edelleen sain siinä seisoskella ihan rauhassa. Seurasin mm. sitä kuinka yksi automyyjä ajoi sisään vaihtoautoa, kolmen ( ! ) muun automyyjän seuratessa aktiivisesti rivissä vierestä. Ja huom! nyt oli siis kyseessä autonäyttelypäivä. Lopulta menin seisomaan vastaanottotiskin äärelle, kysyvä katse silmissäni. Lopulta luokseni lähes hieman vahingossa, vain vauhtiaan hidastaen, pysähtyi kiireisen oloinen automyyjä...
3. koska kyseessä oli ns. autonäyttely, tarjolla oli myös oheistarjontaa. Oli mm. julkkis paikalla puhumassa mikrofoniin, sekä kakkukahvit. Tosin kakkukahvit oli tarjolla lähes lasten nurkkausta muistuttavassa takatilassa, pahvikyltillä perille opastettuna "kahvilassa" jossa surullisen oloiset sadetakkiset ihmiset joivat kahvia pahvimukeista ja kakku oli tarjolla 2 sentin paloiksi valmiiksi leikattuna polvenkorkeudella. Pohdinkin, "miksi tarjota shampanjaa muovimukista?" Itse olisin laittanut kakkukahvit tarjolle keskelle autokauppaa, paraatipaikalle - selkeästi ja houkuttelevasti esille.
Noh, siis autokauppa ei ole kovinkaan houkutteleva paikka. Ihmeellistä kyllä: siitä ja keväästä ja autokuumeesta voisi saada niin paljon irti!
teen siis toimeksiannosta autojen koeajoja, naisnäkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa sekä tilannetta jossa nainen haluaa hankkia auton mutta sitä varten EI halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Tai tilannetta jossa perheeseen ollaan hankkimassa auto, ja mies toivoisi myös vaimon olevan hankinnasta jotain mieltä. Mutta edelleenkään vaimo Ei halua mennä autokauppaan. Erittäin ymmärrettävää. Mutta jotenkin se naisnäkökulma olisi hyvä hankkia, molemmille.
Tällöin yksi vaihtoehto on tilata naiskuskin koeajo, esim. minulta. Kokemusta löytyy jo vuosien ajalta, joten arvioni eivät ole yksittäisiä tuntemuksia. Ajan autoja enemmän kuin postaan niistä (aikapula). Mutta kun postaan arvioni blogiin, pyrin kirjoittamaan arvioni kaikkien hyödynnettäväksi, riippumatta siitä oliko itse auto järisyttävä vai mitäänsanomaton. Tuloksia ovat molemmat. Kokemusta on karttunut mm. automerkeistä kuten Honda (CR-V), Chevrolet (Captiva, Crossfire), Ford (Mondeo, S-Max, Focus), Peugeot (508), Volvo (V60, V70), Hyundai, Citroen, Mazda, Toyota.....
On hyvä muistaa että auton ajokokemus, kuten yleensäkin asiakaskokemus on kovin subjektiivinen asia. Se on myös makuasia. Mutta pyrin tuomaan tuloksissa esille toimeksiantajan näkökulman lisäksi erityisesti naisen kokemusta yleisesti. Jokainen voi tuloksista tulkita ja arvioida niiden merkittävyyttä itselle, sen mukaan mitä itse kukin pitää tärkeänä: tekniset ominaisuudet, ajomukavuus, auton varustelu, ulkonäkö, vihreys, turvallisuus jne. eli näkökulmia on valtavan paljon.
Samalla kun teen näitä koeajoja, eittämättä tulen arvioineeksi myös automainontaa (hakiessani toimeksiannon mukaista autoa) sekä myös autokauppoja, automyyjiä ja muuta siihen liittyvää. Niin paljon kuin naiset yleisesti ottaen väistelevätkin (vihaavatkin) autokaupassa käyntiä, minusta se on lähinnä hauskaa! Olo on autokauppaan mennessä kuin karkkikaupan ovella: mitähän ihanaa tänään on tarjolla? Olen aina myönteisesti ja uteliaasti virittynyt ja odotan innolla pääsyä autonrattiin.
Viimeksi autokaupassa käydessäni, viikonloppuna, tein pari havaintoa jotka haluan jakaa kanssanne tässä:
1. autokaupassa ei ollut (lisäkseni) yhtään yksinäistä naista, tai esim. kahta naista yhdessä. Naisia oli todella vähän ja hekin laahustivat miehensä perässä tai yrittivät pitää jälkikasvua kurissa autojen väleissä.
Minua palvellut automyyjä totesikin minun olevan eräänlainen "outolintu" joita harvemmin näkee heillä: toki voi olla että hän tarkoitti tällä auton koeajajaa (jollaiseksi itseni esittelin) tai sitten vain sitä että olin kauppaan yksin saapunut nainen. Oletan että jälkimmäistä (ie. hänen oli ehkä hieman haastavaa ymmärtää mitä tuo auton koeajaja tarkoitti?)
2. automyyjät ovat myös eräänlainen lintulaji, jolla on tyypilliset lajipiirteet: panin nimittäin merkille automyyjää bongatessani (yrittäessäni!) että automyyjät parveilevat! Kuljeskelin hiljalleen autojen väleissä pohtivan näköisenä mutta kukaan ei tullut luokseni. Sitten menin oven pieleen seisomaan - katse myymälään päin - edelleen sain siinä seisoskella ihan rauhassa. Seurasin mm. sitä kuinka yksi automyyjä ajoi sisään vaihtoautoa, kolmen ( ! ) muun automyyjän seuratessa aktiivisesti rivissä vierestä. Ja huom! nyt oli siis kyseessä autonäyttelypäivä. Lopulta menin seisomaan vastaanottotiskin äärelle, kysyvä katse silmissäni. Lopulta luokseni lähes hieman vahingossa, vain vauhtiaan hidastaen, pysähtyi kiireisen oloinen automyyjä...
3. koska kyseessä oli ns. autonäyttely, tarjolla oli myös oheistarjontaa. Oli mm. julkkis paikalla puhumassa mikrofoniin, sekä kakkukahvit. Tosin kakkukahvit oli tarjolla lähes lasten nurkkausta muistuttavassa takatilassa, pahvikyltillä perille opastettuna "kahvilassa" jossa surullisen oloiset sadetakkiset ihmiset joivat kahvia pahvimukeista ja kakku oli tarjolla 2 sentin paloiksi valmiiksi leikattuna polvenkorkeudella. Pohdinkin, "miksi tarjota shampanjaa muovimukista?" Itse olisin laittanut kakkukahvit tarjolle keskelle autokauppaa, paraatipaikalle - selkeästi ja houkuttelevasti esille.
Noh, siis autokauppa ei ole kovinkaan houkutteleva paikka. Ihmeellistä kyllä: siitä ja keväästä ja autokuumeesta voisi saada niin paljon irti!
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Second runner up, koeajossa Renault Captur TCe 90:n
Hakemaani autoa ei tällä kertaa autokaupasta löytynytkään, mutta mukavaa että autokauppias suhteellisen oma-aloitteisesti ehdotti toista vaihtoehtoa - lähestyen koeajon tilanneen auton ostajan elämäntilannetta ja persoonatyyppiä: vaikka Renault Capturin ensimmäinen myyntiargumentti olikin kuulemma enemmän vanhempaa väkeä puhutteleva (korkean sisäänastumisen/-istumisen helppous), uskoisin minäkin että Captur voisi hyvinkin myötäillä myös 30-naisen toiveita? Korkealta sisäänkäynti tosiaan varmasti passaa ehkä jo
heikompiniveliselle vanhukselle, mutta ei se ole huono vaihtoehto
myöskään piukkahameiselle naiselle, kenties myös korkokengissä ajavalle :)
Toinen mahdollisesti miellyttävä piirre on se että autosta saa halutessaan kaksivärisen vaihtoehdon ja itseäni ainakin kaksivärisyys (valkoinen katto + tereet) miellyttää. Kattoväriksi voi valita myös mustan tai vaikkapa oranssin, mutta kyllä valkoinen katto on kaikkein tyylikkäin. Tämä(kin) Renault on siis normivärityksellisenä aika perusgenreä, mutta kaksivärisenä ei-hassumpi!
Välikommentti tähän ulkonäköasiaan:
Noh, minuahan siis miellyttää näköjään mikä vain erikoisuus/outous tässä autojen umpitylsässä ulkoasuajassamme: kaikkihan ne ovat lähes toistensa näköisiä, ja uskonkin että yhtä varmasti kuin sokkotestissä et erottaisi punaviiniä valkoviinistä, menisi testissä läpi heittämällä peugoetit ja wolkkarit vaikka autoihin vaihtaisi merkit keulaan. Eli kun asiaa tarkemmin mietin, en edes huomaa kaivata mitään erityisen viehättävää uutta, kunhan olisi jotain yhtään uutta - edes.
Auton sisäpuolesta ei ole paljoa sanottavaa: ehkä yhtenä huomiona voisi todeta sen että auto vaikuttaa isommalta etupenkiltä taaksepäin katsoessa, kuin takapenkiltä eteenpäin silmäillessä. Huomaa että tätä autoa myydään nimenomaan sisätilaratkaisuillaan ja varusteluillaan, ei niinkään ajomukavuudella tai -kokemuksella, eikä teknisillä ominaisuuksillaan. Sisätilaratkaisuja arvostavalle irrotettavat ja pestävät penkinpäälliset voivat olla siis ilahduttava juttu. Samoin hansikaslokero on valtaisa: olen aina ihmetellyt mitä kaikkea ja miten paljon! voi pieni hansikaslokero nielläkään. Jo nimikin sanoo ettei sinne pitäisi (voida) tunkea muuta kuin rekisteriotteen ja ne hanskat. Mutta sinnehän lopulta uppoaa lähes sama määrä maallista omaisuutta kuin naisen käsilaukkuun! Tässä autossa ns. hansikaslokero on todella isokätisen mallia, 11 l vetoinen vaunu! Sinne mahtuu ja ulosvetomallisena sieltä varmasti myös löytyy, mitä ikinä sinne on tullut tunkeneeksikaan.
Mutta sitten siihen pääasiaan eli ajokokemukseen: pienimoottorinen auto on toki omanlaisensa. Mutta Capturin ajokokemus oli erikoinen kahdella tapaa. Ensinnäkin tämän manuaalivaihteisen auton vaihteet olivat todella- noh kevyet. Oli vaikea tunnistaa, mikä vaihde oli lopulta päällä; joskus tuntui kuin olisi yrittänyt lähteä matkaan kolmosella tai tulisi vahingossa vaihtaneeksi kakkoselta suoraan neloselle jne. Erittäin kevyt tuntuma, olematon sellainen.
Toiseksi todettava, hiljennellessäni moottoritieltä takaisin taajamaan, että jostain syystä tuli tunne etten olisi yhtään (no ehkä toki oikeasti olisin :) ihmetellyt vaikka ovi olisi pudonnut tielle, ikkuna lähtenyt irti tai jotain vastaavaa: jollain tapaa auton kori tuntui "huteralta", ikäänkuin ei olisi täyttä varmuutta että auto kestää kasassa: auto kulki hyvin kevyesti, lähes liitämällä joka periaatteessa oli ihan ok tunne, vain huonona puolena tämän lennokkuuden johdosta tunne että myös auton osat voivat lennähdellä omaa matkaansa eteenpäin, kuskin painaessa jarrua.
Yhteenvetona siis Captur on kevytkenkäisen isokätisen auto! Jos joku sellaisen haluaa, voin tätä hyvillä mielin suositella.
Toinen mahdollisesti miellyttävä piirre on se että autosta saa halutessaan kaksivärisen vaihtoehdon ja itseäni ainakin kaksivärisyys (valkoinen katto + tereet) miellyttää. Kattoväriksi voi valita myös mustan tai vaikkapa oranssin, mutta kyllä valkoinen katto on kaikkein tyylikkäin. Tämä(kin) Renault on siis normivärityksellisenä aika perusgenreä, mutta kaksivärisenä ei-hassumpi!
Välikommentti tähän ulkonäköasiaan:
Noh, minuahan siis miellyttää näköjään mikä vain erikoisuus/outous tässä autojen umpitylsässä ulkoasuajassamme: kaikkihan ne ovat lähes toistensa näköisiä, ja uskonkin että yhtä varmasti kuin sokkotestissä et erottaisi punaviiniä valkoviinistä, menisi testissä läpi heittämällä peugoetit ja wolkkarit vaikka autoihin vaihtaisi merkit keulaan. Eli kun asiaa tarkemmin mietin, en edes huomaa kaivata mitään erityisen viehättävää uutta, kunhan olisi jotain yhtään uutta - edes.
Auton sisäpuolesta ei ole paljoa sanottavaa: ehkä yhtenä huomiona voisi todeta sen että auto vaikuttaa isommalta etupenkiltä taaksepäin katsoessa, kuin takapenkiltä eteenpäin silmäillessä. Huomaa että tätä autoa myydään nimenomaan sisätilaratkaisuillaan ja varusteluillaan, ei niinkään ajomukavuudella tai -kokemuksella, eikä teknisillä ominaisuuksillaan. Sisätilaratkaisuja arvostavalle irrotettavat ja pestävät penkinpäälliset voivat olla siis ilahduttava juttu. Samoin hansikaslokero on valtaisa: olen aina ihmetellyt mitä kaikkea ja miten paljon! voi pieni hansikaslokero nielläkään. Jo nimikin sanoo ettei sinne pitäisi (voida) tunkea muuta kuin rekisteriotteen ja ne hanskat. Mutta sinnehän lopulta uppoaa lähes sama määrä maallista omaisuutta kuin naisen käsilaukkuun! Tässä autossa ns. hansikaslokero on todella isokätisen mallia, 11 l vetoinen vaunu! Sinne mahtuu ja ulosvetomallisena sieltä varmasti myös löytyy, mitä ikinä sinne on tullut tunkeneeksikaan.
Mutta sitten siihen pääasiaan eli ajokokemukseen: pienimoottorinen auto on toki omanlaisensa. Mutta Capturin ajokokemus oli erikoinen kahdella tapaa. Ensinnäkin tämän manuaalivaihteisen auton vaihteet olivat todella- noh kevyet. Oli vaikea tunnistaa, mikä vaihde oli lopulta päällä; joskus tuntui kuin olisi yrittänyt lähteä matkaan kolmosella tai tulisi vahingossa vaihtaneeksi kakkoselta suoraan neloselle jne. Erittäin kevyt tuntuma, olematon sellainen.
Toiseksi todettava, hiljennellessäni moottoritieltä takaisin taajamaan, että jostain syystä tuli tunne etten olisi yhtään (no ehkä toki oikeasti olisin :) ihmetellyt vaikka ovi olisi pudonnut tielle, ikkuna lähtenyt irti tai jotain vastaavaa: jollain tapaa auton kori tuntui "huteralta", ikäänkuin ei olisi täyttä varmuutta että auto kestää kasassa: auto kulki hyvin kevyesti, lähes liitämällä joka periaatteessa oli ihan ok tunne, vain huonona puolena tämän lennokkuuden johdosta tunne että myös auton osat voivat lennähdellä omaa matkaansa eteenpäin, kuskin painaessa jarrua.
Yhteenvetona siis Captur on kevytkenkäisen isokätisen auto! Jos joku sellaisen haluaa, voin tätä hyvillä mielin suositella.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Naistenpäivää autokaupasta!
Olen kerran aiemminkin innostunut kirjoittamaan lehtikatsausta siitä, millä autoja myydään naisille (http://rcg-710.blogspot.fi/2011/09/milla-autoja-myydaan-naisille.html) enkä enää edes muista varsinaista syytä miksi silloin niin tein. Mutta nyt syyksi valitsin Naistenpäivän!
Ko. lauantain Hesarin auto-osio alkoi tavallaan lupaavasti, koska onhan otsikolla "Pieniin päin" joku kytkös naiseen, vai mitä? Miten se puree miehiin, jos kohta ei kovin myönteisesti naisiin(kaan)? Nimittäin kun miehet ovat autokaupoilla liittyen perheessä pieniin päin olemiseen, yleensä tarve on isommankokoiselle perheautolle.
Tämä liite siis kuitenkin keskittyi pieniin autoihin. Pieniin nyt panostetaan; autoala on paineissa eikä tulevaisuuskaan hyvältä näytä. Nimittäin artikkelin mukaan nykynuoret eivät enää välttämättä halua ajaa ajokorttia (kallis, hankala, hyödytön?) kuten ennen, eivätkä siten tietenkään osta sitä autoakaan? Ehkä myöskään autoilu ylipäätään ei ole trendikästä tai kestävää kehitystä tukevaa? Toisivatko nuorekkaat ja persoonalliseksi koettavat pikkuautot tähän muutosta, kysyy autoliite?
Muutama nosto näistä uusista pikkuautoista: myös pikkuautoissa on entistä useammin suuret pyörät! Myös maavaraa on nostettu ja puskurointi järeänpuoleinen. Isompiakin teknisiä uudistuksia on tulossa, mm. Teslan jäljillä: sähkötankattava auto ilman kuljettajaa. Kehittäminen on jo kovasti vauhdissa, saa nähdä miten lainsäädäntö ehtii vauhtiin mukaan. Peräti yli puolelle autoilijoista kuskiton vaihtoehto sopisi: kuinkakohan moni näistä Boschin tutkimukseen vastanneista oli naisia?
Sitten viikonlopun autokauppojen ilmoituksiin. Aamukahvilla pariskunta rapistelee lehtiä "Mennäänkö muruseni koeajolle? Sieltä saisi nyt kakkukahvit ja naisellisen....." Noh, mikäköhän se mahtaisi olla? Katsotaanpa:
- yksi Ford-liike houkuttelee naista paikalle helpolla ja riskittömällä kaupalla: alkuvuoden toimitusvaikeudet ovat lopultakin ohi ja nyt niitä autoja aletaan jaella! Ilman käsirahaa sopivasti punainen pikku Fiesta kuvassa tarjolla. Sopisikohan se keväisen nahkatakkini sävyyn?
- ei vaan, jos trendikäs nainen ajatteli hankkia tänä keväänä ihan-must-nahkatakin, myös Qashqai luo uuden nahkansa.
- Toyota-liikkeessä jaellaan naistenpäivän ruusut! Ilmeisesti nainen tuo myös lapset autokauppaan, koska tarjolla on myös mehua ja pullaa.
- toinen Ford-liike lupaa paremmat autokaupat; tosin mainoksesta ei käy ilmi, miten paremmuus ilmenee. Laakkosella myös korko on nyt 0% ja ei muita kuluja. Hyundaihin voi valita "nautintoja 100€/kpl" Tosin epäilyttää tuo hinta otsikossa koska alla olevasta listasta näyttäisi voivan valita esim. kevytmetallivanteet?
- lisäksi houkuttimena löytyy koeajajien kesken arvottava (=arpajaiset hyvä!) Brasilian (=riittävän kauas ja eksoottista hyvä hyvä!!) matka kahdella (=no nyt lähestytään todella puhuttelevaa linjaa!!!) Espanja-Chile-otteluun (=??....hyvin lähti lentoon mutta sitten...).
- Delta otsikoi näyttävästi vaaleanpunaista mainostaan "Ratin takana on nainen". Lupaavaa! Tarkemmin tutkittuna myyntiargumentteja ovat huolenpitosopimus kaupan päälle (mutta ei mitään apuja mitä se tarkoittaa?), sekä koeajajille Me Naiset -lehti tai Auto Bild? Tähän kun vielä lisätään makkaratarjoilu - oikein haarukassa töröttävän grillimakkaran kuvan kanssa - niin varmasti on tupa täynnä naisia! Nyt naurattaa...
Lopuksi: viikonlopun autokauppareissullani laskin kaupassa olleet naiset. Bongasin 8 pariskuntaa/perhettä jossa ihan pieniä lapsia ja muutaman yksittäisen miehen. Sitten huomasin pariskunnan jolla oli mukana aivan ilmiselvästi mukaan huijattu varhaistein: teini oli silminnähden vastentahtoinen... Perheen äiti (huom! äiti, eikä isä) maanitteli poikaa ovesta sisään, lopulta luvaten kauppakeikan kestävän 3 minuuttia (wow: aika rohkeaa). Sitten äiti pörhälsi sisään kauppaan (aivan ilmeisesti luottaen että poika seuraa perässä / ei jää yksin ulkopuolelle) hihkaisten iloisesti "ja aika alkoi NYT!". Luulen että poika olisi lopulta jäänyt ovelle, ellei olisi nähnyt minun huvittunutta ilmettäni. Salamannopeasti ilmeeni nähtyään, hän vilkaisi kelloaan ajan varmistamiseksi ja laahusti äitinsä jäljille...
Ko. lauantain Hesarin auto-osio alkoi tavallaan lupaavasti, koska onhan otsikolla "Pieniin päin" joku kytkös naiseen, vai mitä? Miten se puree miehiin, jos kohta ei kovin myönteisesti naisiin(kaan)? Nimittäin kun miehet ovat autokaupoilla liittyen perheessä pieniin päin olemiseen, yleensä tarve on isommankokoiselle perheautolle.
Tämä liite siis kuitenkin keskittyi pieniin autoihin. Pieniin nyt panostetaan; autoala on paineissa eikä tulevaisuuskaan hyvältä näytä. Nimittäin artikkelin mukaan nykynuoret eivät enää välttämättä halua ajaa ajokorttia (kallis, hankala, hyödytön?) kuten ennen, eivätkä siten tietenkään osta sitä autoakaan? Ehkä myöskään autoilu ylipäätään ei ole trendikästä tai kestävää kehitystä tukevaa? Toisivatko nuorekkaat ja persoonalliseksi koettavat pikkuautot tähän muutosta, kysyy autoliite?
Muutama nosto näistä uusista pikkuautoista: myös pikkuautoissa on entistä useammin suuret pyörät! Myös maavaraa on nostettu ja puskurointi järeänpuoleinen. Isompiakin teknisiä uudistuksia on tulossa, mm. Teslan jäljillä: sähkötankattava auto ilman kuljettajaa. Kehittäminen on jo kovasti vauhdissa, saa nähdä miten lainsäädäntö ehtii vauhtiin mukaan. Peräti yli puolelle autoilijoista kuskiton vaihtoehto sopisi: kuinkakohan moni näistä Boschin tutkimukseen vastanneista oli naisia?
Sitten viikonlopun autokauppojen ilmoituksiin. Aamukahvilla pariskunta rapistelee lehtiä "Mennäänkö muruseni koeajolle? Sieltä saisi nyt kakkukahvit ja naisellisen....." Noh, mikäköhän se mahtaisi olla? Katsotaanpa:
- yksi Ford-liike houkuttelee naista paikalle helpolla ja riskittömällä kaupalla: alkuvuoden toimitusvaikeudet ovat lopultakin ohi ja nyt niitä autoja aletaan jaella! Ilman käsirahaa sopivasti punainen pikku Fiesta kuvassa tarjolla. Sopisikohan se keväisen nahkatakkini sävyyn?
- ei vaan, jos trendikäs nainen ajatteli hankkia tänä keväänä ihan-must-nahkatakin, myös Qashqai luo uuden nahkansa.
- Toyota-liikkeessä jaellaan naistenpäivän ruusut! Ilmeisesti nainen tuo myös lapset autokauppaan, koska tarjolla on myös mehua ja pullaa.
- toinen Ford-liike lupaa paremmat autokaupat; tosin mainoksesta ei käy ilmi, miten paremmuus ilmenee. Laakkosella myös korko on nyt 0% ja ei muita kuluja. Hyundaihin voi valita "nautintoja 100€/kpl" Tosin epäilyttää tuo hinta otsikossa koska alla olevasta listasta näyttäisi voivan valita esim. kevytmetallivanteet?
- lisäksi houkuttimena löytyy koeajajien kesken arvottava (=arpajaiset hyvä!) Brasilian (=riittävän kauas ja eksoottista hyvä hyvä!!) matka kahdella (=no nyt lähestytään todella puhuttelevaa linjaa!!!) Espanja-Chile-otteluun (=??....hyvin lähti lentoon mutta sitten...).
- Delta otsikoi näyttävästi vaaleanpunaista mainostaan "Ratin takana on nainen". Lupaavaa! Tarkemmin tutkittuna myyntiargumentteja ovat huolenpitosopimus kaupan päälle (mutta ei mitään apuja mitä se tarkoittaa?), sekä koeajajille Me Naiset -lehti tai Auto Bild? Tähän kun vielä lisätään makkaratarjoilu - oikein haarukassa töröttävän grillimakkaran kuvan kanssa - niin varmasti on tupa täynnä naisia! Nyt naurattaa...
Lopuksi: viikonlopun autokauppareissullani laskin kaupassa olleet naiset. Bongasin 8 pariskuntaa/perhettä jossa ihan pieniä lapsia ja muutaman yksittäisen miehen. Sitten huomasin pariskunnan jolla oli mukana aivan ilmiselvästi mukaan huijattu varhaistein: teini oli silminnähden vastentahtoinen... Perheen äiti (huom! äiti, eikä isä) maanitteli poikaa ovesta sisään, lopulta luvaten kauppakeikan kestävän 3 minuuttia (wow: aika rohkeaa). Sitten äiti pörhälsi sisään kauppaan (aivan ilmeisesti luottaen että poika seuraa perässä / ei jää yksin ulkopuolelle) hihkaisten iloisesti "ja aika alkoi NYT!". Luulen että poika olisi lopulta jäänyt ovelle, ellei olisi nähnyt minun huvittunutta ilmettäni. Salamannopeasti ilmeeni nähtyään, hän vilkaisi kelloaan ajan varmistamiseksi ja laahusti äitinsä jäljille...
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Honda CR-V yllätti perusperheenäidin
Haluatko profiloitua perusperheenisäksi? Jos, Honda CR-V voisi olla valintasi.
Kävin koeajamassa - juurikin erään perusperheenisän toimeksiannosta - siitä 2.2 diesel-version, neliveto-automaatin Comfort-tyylilajlla.
Perusperheenisä -profiilinen auto oli odotukseni taustalla, pakko tunnustaa, koska koeajon päätyttyä ajatukseni olivatkin kääntyneet uuteen kuosiin!
CR-V:n virallinen viestintä lupaa "muunneltavuutensa ansioista juuri sellaista spontaaniutta kuin haluat. Ensiluokkainen viimeistely ja henkilöautomainen ajotuntuma tekevät ajamisesta nautinnon." Prosyyri lupaa monenmoista, mutta kiinnitetäänpä nyt huomiota "paremmalta tuntuvaan autoon". Viitataanko tässä siihen että CR-V on kokenut kehitystä, joten se on paremman tuntuinen kuin aiemmin, vaiko autoon yleensä? Itse en ole ennen Honda CR-V:ä ajanut joten en osaa sanoa. Mutta muutama nosto nyt tästä koeajokokemuksesta:
Ollen niin että näitä hondia ja vastaavia riittää 13 tusinaan, jotain erilaista tässä toki oli, ja myönteiseen suuntaan: huomioni kiinnittyvät monilla autoilla ajaneen naisen tuntumalla
- ihan rimpulahan ei tämä moottori ollut, mutta silti pidin moottorin autonsisäistä ääntä parempana kuin odotin. Ylipäänsä se että kiinnitin moottorin ääneen erityistä huomiota, kertoo jo siitä jotain myönteistä! Ehkä enemmän miehet pitävät mörinästä tai kaihtavat pärinää, mutta tässä autossa tuli konenpellin alta jollain tapaa luottamusta herättävä ääni.
- ajokokemus oli todellakin hyvä, parempi kuin odotin. Kaikki oli kohdallaan kuskin näkökulmasta; ajaminen oli helppoa. Taustapeili ja peruutuskamera toimivat hyvin, ehkä paremmin kuin monissa muissa. Jostain syystä en ihan uskaltanut ensin edes luottaa kameraan, vaan kävin ulkona katsomassa onko todellisuus oikeasti se mitä näen kamerassa (juuh, hassua: nainen peruuttaa autoa ja välillä loikkaa ulos katsomaan miltä näyttää....) ja olihan se!
- sivupeilit olivat jättimäiset, silti sopivat hyvin ulkonäköön. Sivupeileistä todellakin näkee helposti enemmän kuin yleensä: ne ovat toki leveät, mutta ehkä pakettiautomainen korkeus oli tässä toteutettu niin hyvin että se todella tuntui paremmalta kuin yleensä vastaavan genren autoissa.
- nopealla tsekkauksella (=en jaksa pitkään etsiä) en löytänyt tarkempia tietoja auton vaihteistosta, mutta nostan sen nyt tähän seuraavan kommentin keskiöön koska vaihteistokokemus oli erinomainen! Kyseessä siis automaatti ja testasin auton kiihtyvyyttä moottoritiellä: ensivaikutelma oli että auton kiihtyvyys ei ole kummoinen. Se ei siis "tuntunut" kiihtyvän, mutta nopeusmittari todisti jotain aivan muuta. Vauhti kyllä kiihtyi todella hyvin mutta kiihtyvyys ei tuntunut ajaessa: vaihteiden vaihtumista esim. ei huomannut lainkaan!
Yleisesti ottaen vaihtoehtoinahan on manuaalivaihteet (kuskikin voi kiihtyä), automaatti (kuski yleensä ei kiihdy mutta kääntöpuolena voi olla laiskanoloinen tuntuma, joka toki sopii joillekin), tai kaksoiskytkinvaihteisto (dsg-versio) jossa vaihteet vetäytyvät päälle vuorovedoin. Tässä kohtaa väittäisin että vaihteisto oli jollaintapaa portaaton: en siis huomannut vaihteiden vaihtumista lainkaan. Se oli selvästi erilaista, uutta, yllättävää ja mukavaa!
Auton sisustuksesta yksi nosto (=kaikki muu oli perinteistä ja ok-tasoa, ei mitään sykähdyttävää siis): koeistuin auton takapenkin ja siellä viihdyin hetken pidempään. Istumiskokemuksessa oli joitain poikkeuksellista, mutta mitä??? Tajusin sen itse asiassa vasta hieman myöhemmin: auton takaovien lasit ovat erityisen muotoiset, ja ne loppuvat "lyhyeen" jolloin takapenkillä istujan vieressä on jo jonkun matkaa seinää. Myös kattoikkuna loppuu niin ettei se jatku takapenkillä istujan pään päälle => takapenkillä istutaan ikäänkuin sopukassa ja kokemus on kuin olisi limusiinin kyydissä!
- älkää nyt luulko suuria, minulla EI ole paljon limusiinin kyydissä istumisesta kokemusta mutta tämä oli tuntuma nyt. Miellyttävää - ah! "James, do we have any champagne in ice...?" POKS herätys: ei ole.
Eli positiivinen kokemus - positiivinen yllätyskin!
Sitten vielä pari sanaa lopuksi autonvalinnan pohdintaan: todennäköisesti jos harkitset tätä vaihtoehtoa tulet tutustumaan Honda CR-V:n toimittajan valmiiksi miettimiin profiileihin. Voit aloittaa päättämällä lähestytkö valintaasi teknisestä näkökulmasta vai elämäntapa -näkökulmasta (miehille tuo ensimmäinen - naisille ja naisenmielisille miehillekö tuo toinen?)
-> unohdetaan tekniikka ja moottorin tilavuus, kulutusluvut ja kaarretaan elämäntapa -puolelle: voit valita autosi tarkemman muodon ensin valitsemalla, mikä sopii sinulle nyt parhaiten
1. Executive
2. Lifestyle
3. Elegance
4. Comfort
5. S
Summarum: Executiven valitsijalle tarjotaan isompien koneiden lisäksi myös lisäherkkuja, Lifestyle taasen erottuu huomiolla mm. vakionopeudensäätämiseen jne. Elegancen valitsijaa hellitään mm. etupäänkin pysäköintitutkalla ja Bluetoothilla, Comforttia toivova taasen vilvoittelee ilmastoinnin saloissa ja ihailee haineväantennointia. Mutta ihmiset: mikä ihme on tuo "S"? Siis vain s-kirjain?
- S niinkuin super, vai niinkuin small, vai kenties smart? Ehkä se onkin S niinkuin suomalainen, synkkä, sutjakka? Pitäisikö asiakkaan (minun) nyt jotenkin osata tulkita tuota lähes mystistä ässää?
- jatketaanpa hieman: S niinkuin säästäväinen, sordiino, kenties S-ryhmä? - nyt alkaa naurattaa...
Mutta kuulkaas: S:n valitsijaa, vaikkapa sitä supermiestä, näytetään lähestyvän nostolla joutokäynnin sammutusautomatiikalla: HAA, sehän on siis S niinkuin sammutus!
Ja eikun ostoksille :)
Kävin koeajamassa - juurikin erään perusperheenisän toimeksiannosta - siitä 2.2 diesel-version, neliveto-automaatin Comfort-tyylilajlla.
Perusperheenisä -profiilinen auto oli odotukseni taustalla, pakko tunnustaa, koska koeajon päätyttyä ajatukseni olivatkin kääntyneet uuteen kuosiin!
CR-V:n virallinen viestintä lupaa "muunneltavuutensa ansioista juuri sellaista spontaaniutta kuin haluat. Ensiluokkainen viimeistely ja henkilöautomainen ajotuntuma tekevät ajamisesta nautinnon." Prosyyri lupaa monenmoista, mutta kiinnitetäänpä nyt huomiota "paremmalta tuntuvaan autoon". Viitataanko tässä siihen että CR-V on kokenut kehitystä, joten se on paremman tuntuinen kuin aiemmin, vaiko autoon yleensä? Itse en ole ennen Honda CR-V:ä ajanut joten en osaa sanoa. Mutta muutama nosto nyt tästä koeajokokemuksesta:
Ollen niin että näitä hondia ja vastaavia riittää 13 tusinaan, jotain erilaista tässä toki oli, ja myönteiseen suuntaan: huomioni kiinnittyvät monilla autoilla ajaneen naisen tuntumalla
- ihan rimpulahan ei tämä moottori ollut, mutta silti pidin moottorin autonsisäistä ääntä parempana kuin odotin. Ylipäänsä se että kiinnitin moottorin ääneen erityistä huomiota, kertoo jo siitä jotain myönteistä! Ehkä enemmän miehet pitävät mörinästä tai kaihtavat pärinää, mutta tässä autossa tuli konenpellin alta jollain tapaa luottamusta herättävä ääni.
- ajokokemus oli todellakin hyvä, parempi kuin odotin. Kaikki oli kohdallaan kuskin näkökulmasta; ajaminen oli helppoa. Taustapeili ja peruutuskamera toimivat hyvin, ehkä paremmin kuin monissa muissa. Jostain syystä en ihan uskaltanut ensin edes luottaa kameraan, vaan kävin ulkona katsomassa onko todellisuus oikeasti se mitä näen kamerassa (juuh, hassua: nainen peruuttaa autoa ja välillä loikkaa ulos katsomaan miltä näyttää....) ja olihan se!
- sivupeilit olivat jättimäiset, silti sopivat hyvin ulkonäköön. Sivupeileistä todellakin näkee helposti enemmän kuin yleensä: ne ovat toki leveät, mutta ehkä pakettiautomainen korkeus oli tässä toteutettu niin hyvin että se todella tuntui paremmalta kuin yleensä vastaavan genren autoissa.
- nopealla tsekkauksella (=en jaksa pitkään etsiä) en löytänyt tarkempia tietoja auton vaihteistosta, mutta nostan sen nyt tähän seuraavan kommentin keskiöön koska vaihteistokokemus oli erinomainen! Kyseessä siis automaatti ja testasin auton kiihtyvyyttä moottoritiellä: ensivaikutelma oli että auton kiihtyvyys ei ole kummoinen. Se ei siis "tuntunut" kiihtyvän, mutta nopeusmittari todisti jotain aivan muuta. Vauhti kyllä kiihtyi todella hyvin mutta kiihtyvyys ei tuntunut ajaessa: vaihteiden vaihtumista esim. ei huomannut lainkaan!
Yleisesti ottaen vaihtoehtoinahan on manuaalivaihteet (kuskikin voi kiihtyä), automaatti (kuski yleensä ei kiihdy mutta kääntöpuolena voi olla laiskanoloinen tuntuma, joka toki sopii joillekin), tai kaksoiskytkinvaihteisto (dsg-versio) jossa vaihteet vetäytyvät päälle vuorovedoin. Tässä kohtaa väittäisin että vaihteisto oli jollaintapaa portaaton: en siis huomannut vaihteiden vaihtumista lainkaan. Se oli selvästi erilaista, uutta, yllättävää ja mukavaa!
Auton sisustuksesta yksi nosto (=kaikki muu oli perinteistä ja ok-tasoa, ei mitään sykähdyttävää siis): koeistuin auton takapenkin ja siellä viihdyin hetken pidempään. Istumiskokemuksessa oli joitain poikkeuksellista, mutta mitä??? Tajusin sen itse asiassa vasta hieman myöhemmin: auton takaovien lasit ovat erityisen muotoiset, ja ne loppuvat "lyhyeen" jolloin takapenkillä istujan vieressä on jo jonkun matkaa seinää. Myös kattoikkuna loppuu niin ettei se jatku takapenkillä istujan pään päälle => takapenkillä istutaan ikäänkuin sopukassa ja kokemus on kuin olisi limusiinin kyydissä!
- älkää nyt luulko suuria, minulla EI ole paljon limusiinin kyydissä istumisesta kokemusta mutta tämä oli tuntuma nyt. Miellyttävää - ah! "James, do we have any champagne in ice...?" POKS herätys: ei ole.
Eli positiivinen kokemus - positiivinen yllätyskin!
Sitten vielä pari sanaa lopuksi autonvalinnan pohdintaan: todennäköisesti jos harkitset tätä vaihtoehtoa tulet tutustumaan Honda CR-V:n toimittajan valmiiksi miettimiin profiileihin. Voit aloittaa päättämällä lähestytkö valintaasi teknisestä näkökulmasta vai elämäntapa -näkökulmasta (miehille tuo ensimmäinen - naisille ja naisenmielisille miehillekö tuo toinen?)
-> unohdetaan tekniikka ja moottorin tilavuus, kulutusluvut ja kaarretaan elämäntapa -puolelle: voit valita autosi tarkemman muodon ensin valitsemalla, mikä sopii sinulle nyt parhaiten
1. Executive
2. Lifestyle
3. Elegance
4. Comfort
5. S
Summarum: Executiven valitsijalle tarjotaan isompien koneiden lisäksi myös lisäherkkuja, Lifestyle taasen erottuu huomiolla mm. vakionopeudensäätämiseen jne. Elegancen valitsijaa hellitään mm. etupäänkin pysäköintitutkalla ja Bluetoothilla, Comforttia toivova taasen vilvoittelee ilmastoinnin saloissa ja ihailee haineväantennointia. Mutta ihmiset: mikä ihme on tuo "S"? Siis vain s-kirjain?
- S niinkuin super, vai niinkuin small, vai kenties smart? Ehkä se onkin S niinkuin suomalainen, synkkä, sutjakka? Pitäisikö asiakkaan (minun) nyt jotenkin osata tulkita tuota lähes mystistä ässää?
- jatketaanpa hieman: S niinkuin säästäväinen, sordiino, kenties S-ryhmä? - nyt alkaa naurattaa...
Mutta kuulkaas: S:n valitsijaa, vaikkapa sitä supermiestä, näytetään lähestyvän nostolla joutokäynnin sammutusautomatiikalla: HAA, sehän on siis S niinkuin sammutus!
Ja eikun ostoksille :)
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Pure jenkki - Chevrolet Captiva Sport
Seuraavaksi koeajossa on amerikkalaista ajomukavuutta eli Chevroletin sporttimalli Captiva. Tämä auto luokitellaan ns. crossover SUV:ksi eli kaupunkimaasturin ja
tavallisen henkilöauton välimuodoksi. Virallisen kuvauksen mukaan sillä on "virtaviivaiset linjat, joita korostaa ajatonta tyylikkyyttä
uhkuvat etu- ja takaosat sekä juuri oikea määrä tehoa ja määrätietoisuutta.
Se on myös erittäin käytännöllinen ja monipuolinen: 7-istuimen malli, joka on
valmis elämään."
Nyt on ihan pakko jo tunnustaa, jos se nyt kenellekään on jäänyt epäselväksikään, että ihan huomaamattani luen autojen myyntitekstejä hieman vinosti hymyillen. Ne kun niin harvoin puhuttelevat naiskuskia... Mutta tässä kohtaa kyllä elämänmakuisuus herätti kiinnostukseni. Toki "uhkuvat etuosat" taitaa puhutella enemmän miehiä?
Anyway folks, tykästyin tähän autoon heti ensikouraisulla! Ajoin sen jopa uudelleenkin, pohtien miksi se minusta tuntui niin hyvältä. Kolusin myös peräkonttia, availin ovia ja könysin takapenkeillekin, tuumaten ja makustellen, katsellen, haistellen ... Hmm. Mielenkiintoista.
Auto pysyi hyvin käsissä ja tiessä. Se jollain tapaa totteli keskivertoautoa paremmin; käyttöliittymä oli sopiva. Mikään ei ollut vaikeaa, hankalaa, epäloogista vaan kaikki siis sujui hyvin. Suosittelen! Hyvä hyvä.
Samalla maininta Chevrolet Finlandin nettisivujen "Mikä malli sopii minulle?"-palvelusta. Tässä kohtaa oikeasti jäin myös eksyksiin ajatusteni kanssa: otsikko lupasi kerrankin mielenkiintoista sisältöä auton esittelysaitilla, mutta arvatkaapa mitkä tekijät oli valittu sopivuuden arviointiin?
- korimalli - hinta - polttoaineen kulutus -
Leukaa kutittaa, partako se sieltä kasvaa...
Jokainen tietää että auto ostetaan pääasiassa tunteella, joka päätös perustellaan aikanaan faktoilla, jos ehditään tai muistetaan. Mutta eivätkö ne faktatkin voisi liittyä jotenkin auton käyttöön, enemmän kuin vain siihen autoon itseensä?
Ja hauskoja jippoja löytyy nopeasti katsomalla kolme:
1. polttoaineen kulutuksesta voi valita kolmesta kategoriasta: < 6 l, 6-15 l sekä > 15 l ja ylimmän luokan valitsemalla saa tuloksen "Pahoittelemme, mutta valintojasi vastaavia malleja ei ole." Mitäs sitä pahoittelemaan, ettei löydy ympäristöhaitallisimpia vaunuja lainkaan mutta onhan tämä ovela tapa kertoa siitä :)
2. eri malleista tulee tarjolle valmiiksi valittuna autot ERI värisävyissä! Keskikulutusluokkaan tarjotut autot tulevat ns. lian värisinä eli harmaana ja beigenä. Tässä varma mukamas-järjellä-ostajan valinta: jos et halua että autosta erottuu lika, osta toki valmiiksi likaisenvärinen auto! --- nyt on ostaminen tehty helpoksi, naurua---
3. pienet kaupunkiautot näkyvät pirteissä väreissä, jopa keltaisena. Näiden odotetaan puhuttelevan siis naisia? Perheautoissa kaksi väriä valmiina: klassinen suosikki harmaa ja punainen. Isommissa vaihtoehdoissa mukana myös musta. Uusin suosikkiväri valkoinen löytyy sähköautosta: jos olet trendikäs, voit harkita sitäkin, ainakin hetken.
Kun kerran pohdiskelen näitä valintavaihtoehtoja näin kriittisesti, on varmasti myös vähintään reilua vastapainoksi ehdottaa mikä puhuttelisi kategoriamaailmassa kenties naista? Miten olisi esim. valikkoon hinnan lisäksi asioita kuten
- päästöt (toki korreloi kulutuksen kanssa) - istuinpaikkojen lukumäärä - auton korkeus - väri (ihan itse valittuna) - huolettomin vs. ylellisin auton huoltosopimus - ykkös- vai kakkosauto/auton käyttötarkoitus - kaupunkiajoon vs. myös pitkille matkoille?
Hmm...
Nyt on ihan pakko jo tunnustaa, jos se nyt kenellekään on jäänyt epäselväksikään, että ihan huomaamattani luen autojen myyntitekstejä hieman vinosti hymyillen. Ne kun niin harvoin puhuttelevat naiskuskia... Mutta tässä kohtaa kyllä elämänmakuisuus herätti kiinnostukseni. Toki "uhkuvat etuosat" taitaa puhutella enemmän miehiä?
Anyway folks, tykästyin tähän autoon heti ensikouraisulla! Ajoin sen jopa uudelleenkin, pohtien miksi se minusta tuntui niin hyvältä. Kolusin myös peräkonttia, availin ovia ja könysin takapenkeillekin, tuumaten ja makustellen, katsellen, haistellen ... Hmm. Mielenkiintoista.
Auto pysyi hyvin käsissä ja tiessä. Se jollain tapaa totteli keskivertoautoa paremmin; käyttöliittymä oli sopiva. Mikään ei ollut vaikeaa, hankalaa, epäloogista vaan kaikki siis sujui hyvin. Suosittelen! Hyvä hyvä.
Samalla maininta Chevrolet Finlandin nettisivujen "Mikä malli sopii minulle?"-palvelusta. Tässä kohtaa oikeasti jäin myös eksyksiin ajatusteni kanssa: otsikko lupasi kerrankin mielenkiintoista sisältöä auton esittelysaitilla, mutta arvatkaapa mitkä tekijät oli valittu sopivuuden arviointiin?
- korimalli - hinta - polttoaineen kulutus -
Leukaa kutittaa, partako se sieltä kasvaa...
Jokainen tietää että auto ostetaan pääasiassa tunteella, joka päätös perustellaan aikanaan faktoilla, jos ehditään tai muistetaan. Mutta eivätkö ne faktatkin voisi liittyä jotenkin auton käyttöön, enemmän kuin vain siihen autoon itseensä?
Ja hauskoja jippoja löytyy nopeasti katsomalla kolme:
1. polttoaineen kulutuksesta voi valita kolmesta kategoriasta: < 6 l, 6-15 l sekä > 15 l ja ylimmän luokan valitsemalla saa tuloksen "Pahoittelemme, mutta valintojasi vastaavia malleja ei ole." Mitäs sitä pahoittelemaan, ettei löydy ympäristöhaitallisimpia vaunuja lainkaan mutta onhan tämä ovela tapa kertoa siitä :)
2. eri malleista tulee tarjolle valmiiksi valittuna autot ERI värisävyissä! Keskikulutusluokkaan tarjotut autot tulevat ns. lian värisinä eli harmaana ja beigenä. Tässä varma mukamas-järjellä-ostajan valinta: jos et halua että autosta erottuu lika, osta toki valmiiksi likaisenvärinen auto! --- nyt on ostaminen tehty helpoksi, naurua---
3. pienet kaupunkiautot näkyvät pirteissä väreissä, jopa keltaisena. Näiden odotetaan puhuttelevan siis naisia? Perheautoissa kaksi väriä valmiina: klassinen suosikki harmaa ja punainen. Isommissa vaihtoehdoissa mukana myös musta. Uusin suosikkiväri valkoinen löytyy sähköautosta: jos olet trendikäs, voit harkita sitäkin, ainakin hetken.
Kun kerran pohdiskelen näitä valintavaihtoehtoja näin kriittisesti, on varmasti myös vähintään reilua vastapainoksi ehdottaa mikä puhuttelisi kategoriamaailmassa kenties naista? Miten olisi esim. valikkoon hinnan lisäksi asioita kuten
- päästöt (toki korreloi kulutuksen kanssa) - istuinpaikkojen lukumäärä - auton korkeus - väri (ihan itse valittuna) - huolettomin vs. ylellisin auton huoltosopimus - ykkös- vai kakkosauto/auton käyttötarkoitus - kaupunkiajoon vs. myös pitkille matkoille?
Hmm...
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Onko karvoihin katsomista?
Nyt on autohorisontissa, tai tarkemmin autojen markkinoinnissa ja myynnissä jotain uutta ja piristävän hauskaa näköpiirissä: das Auto myy tuotteitaan koirien avulla! Kuviohan on todellakin mieltä innoittava: ajattteles nyt! Jos olisit koira, mikä koira olisit? Ja ennenkaikkea miksi? Koirathan nyt ovat periaatteessa siis, noh koiria: neljä jalkaa, paljon karvaa ja iloisesti heiluva häntä. Mutta varmaankin jos koiranomistajalta kysyisi, ei asia ole suinkaan näin yksioikoinen, ei sinne päinkään! Koirissahan nyt on eroja kuin vesissä!
Onhan se nyt ihan eri asia jos haluat koiraksesi puudelin, kuin että juuri sinulle parempi ystävä on roteva susikoira. Koira kuulemma kertoo paljon omistajastaan. Iän myötä kuulemma myös koiranomistaja alkaa näyttääkin koiraltaan - tai ehkä päinvastoin. Myös volkkarin automainos-versiossa kahdesta vierekkäisestä autosta katsoo toisiaan kahdet sympaattiset lurppasilmät: toiset miehen ja toiset koiran...
Siksi onkin vallan kiintoisa kysymys, miksi koirarodulla voi ylipäätään myydä autoa!
Otetaanpa nopea testi: näytin Volkswagenin (www.volkswagen.fi) koirarotu-automainosta ystävälle ja kysyin, mikä koira hän olisi. (Yllättävän) nopea vastaus: tietenkin bernhardilainen. Katsoin kaveria pohtien; tavallaan joo hänessä ehkä on jotain sellaisia turvallisuuden ja mussukkamaisuuden piirteitä mutta olipa valinta silti jotenkin minulle yllätys. Mutta hän osasi selventää: valinta perustuikin bernhardilaiseen liitettyyn autoon (Touareg) ja nopeaan päätelmään ettei bernhardilaiseen liittynyt piirteitä jotka suoranaisesti sotisivat hänen omia persoonallisuuden piirteitään vastaan. Tosin se viinitynnyri kaulan alle kiinnitettynä olisi kyllä mieluisa lisä :)
Seuraavaksi tenttasin, mikä koira minä hänen mielestään olisin (ajatellen että nyt tulee autoehdotus minullekin!): olisin kuulemma spanieli. Mitä? Spanieli!!! Hyvää päivää, ollaankos sitä ollenkaan enää tuttujakaan? Jäin kulmat kurtussa miettimään tunnenko yhtään spanielia, tai spanieliperhettä... ei tule mieleen... Spanielin kohdalle merkitty auto on Sharan: outo otus minulle, sekin. Nopea tsekkaus siis:
- spanielista nopea silmäily antoi ymmärtää että mikäli minä olisin nyt koira - spanieli, kuten ystäväni spontaanisti arvioi - olisin vankkarakenteinen kanakoira (toim.huom. joo, varmaan kyllä enempi kana kuin koira) jolla on suuri halu toimia isäntäväkensä kanssa: vaikka se onkin ilmeisen hommahakuinen, se on kuitenkin "arvokkaasti aktiivinen", rauhallisella tavalla reipas. Se tulee vaikeuksitta toimeen muiden kanssa... Juu MINÄHÄN OLEN SPANIELI!
- sitten silmäys siihen Sharaniin: sehän on oikeasti iso, eikä vain näytä siltä (vrt. isäntäväen miellyttäminen!). Se huomioi eri kokoiset (ikäiset) matkustajat ja liukuovet tuovat käyttömukavuutta esim. parkkihalleissa. Maltillinen kulutukseltaan ja melutasokin on mukavan alhainen: rapsuta niin hyrisen sinulle!
Onhan se nyt ihan eri asia jos haluat koiraksesi puudelin, kuin että juuri sinulle parempi ystävä on roteva susikoira. Koira kuulemma kertoo paljon omistajastaan. Iän myötä kuulemma myös koiranomistaja alkaa näyttääkin koiraltaan - tai ehkä päinvastoin. Myös volkkarin automainos-versiossa kahdesta vierekkäisestä autosta katsoo toisiaan kahdet sympaattiset lurppasilmät: toiset miehen ja toiset koiran...
Siksi onkin vallan kiintoisa kysymys, miksi koirarodulla voi ylipäätään myydä autoa!
Otetaanpa nopea testi: näytin Volkswagenin (www.volkswagen.fi) koirarotu-automainosta ystävälle ja kysyin, mikä koira hän olisi. (Yllättävän) nopea vastaus: tietenkin bernhardilainen. Katsoin kaveria pohtien; tavallaan joo hänessä ehkä on jotain sellaisia turvallisuuden ja mussukkamaisuuden piirteitä mutta olipa valinta silti jotenkin minulle yllätys. Mutta hän osasi selventää: valinta perustuikin bernhardilaiseen liitettyyn autoon (Touareg) ja nopeaan päätelmään ettei bernhardilaiseen liittynyt piirteitä jotka suoranaisesti sotisivat hänen omia persoonallisuuden piirteitään vastaan. Tosin se viinitynnyri kaulan alle kiinnitettynä olisi kyllä mieluisa lisä :)
Seuraavaksi tenttasin, mikä koira minä hänen mielestään olisin (ajatellen että nyt tulee autoehdotus minullekin!): olisin kuulemma spanieli. Mitä? Spanieli!!! Hyvää päivää, ollaankos sitä ollenkaan enää tuttujakaan? Jäin kulmat kurtussa miettimään tunnenko yhtään spanielia, tai spanieliperhettä... ei tule mieleen... Spanielin kohdalle merkitty auto on Sharan: outo otus minulle, sekin. Nopea tsekkaus siis:
- spanielista nopea silmäily antoi ymmärtää että mikäli minä olisin nyt koira - spanieli, kuten ystäväni spontaanisti arvioi - olisin vankkarakenteinen kanakoira (toim.huom. joo, varmaan kyllä enempi kana kuin koira) jolla on suuri halu toimia isäntäväkensä kanssa: vaikka se onkin ilmeisen hommahakuinen, se on kuitenkin "arvokkaasti aktiivinen", rauhallisella tavalla reipas. Se tulee vaikeuksitta toimeen muiden kanssa... Juu MINÄHÄN OLEN SPANIELI!
- sitten silmäys siihen Sharaniin: sehän on oikeasti iso, eikä vain näytä siltä (vrt. isäntäväen miellyttäminen!). Se huomioi eri kokoiset (ikäiset) matkustajat ja liukuovet tuovat käyttömukavuutta esim. parkkihalleissa. Maltillinen kulutukseltaan ja melutasokin on mukavan alhainen: rapsuta niin hyrisen sinulle!
perjantai 3. tammikuuta 2014
Tapetilla Ford Mondeo...
Tapetilla, tai itse asiassa tapetissa... Voiko auto hävitä tapettiin? Enpä tiedä, mutta jos voisi, tämä auto ehkä siihen kykenisi.
Kävin koeajamassa 1,6-litraisen Business M6 Wagon-farkun, sellaisen Eco boostin. Autossa on matala profiili jonka pitäisi saada se näyttämään virtaviivaisemmalta: tämä toteutuu paremmin sedanissa, farkussa ei kuitenkaan. Auto oli ulkoapäin sanallasanoen tylsä, tai ainakin äärimmäisen tavanomainen. Istuessani autoon sisään, kiinnitin huomiota ihmeellisen väriseen penkkien verhoiluun: penkit olivat siis eriväriset kuin muu sisustus. Kävin jopa etsimässä auton nettisivuilta värikarttaa, koska olisi ollut kiintoisaa nähdä millä nimellä sitä kummallista ruskeaa kutsutaan. Mutta värejä ja nimiä ei löytynyt virtuaalisesta jakelusta (ei ihmekään...), mutta väri oli lähinnä rutikuivunut was-once-toffee. Auton korin metalliväreistä löytyi aika lähellä oleva toffeenruskea, nimellä Mars red (ei siis Marsin vihreä vaan ovelasti punainen marsilainen) Harmillisesti siis lähtökohdat koeajolle eivät siis saaneet erityisen suotuisia asetelmia.
Auto sisältää kaikki modernit tekniset toiminnallisuudet mitä nykypäivänä voi odottaakin, joten niistä ei sen enempää häikäistymistä irronnut, eikä myöskään pettymyksiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota kytkimeen: se oli - noh, outo. Pohdin jo olinko tehnyt väärän kenkävalinnan, kun kytkimeen ei tuntunut saavan otetta? Se oli jotenkin äärimmäisen pehmeä, lähes vetelä. Sitä voisi kuvailla samoin kuin joskus oikein löysää kädenpuristusta; oikein ei tiedä onko kädestä otettava kunnon ote vai luovutettava vain mahdottoman vetelän lapasen osalta. Vaihteisto oli kytkimen sukua, mutta kokemuksena lähes miellyttävä! Tavallaan hieman häiritsi ettei vaihteiden vaihdosta saanut mitään tuntumaan, koska keppi tuntui heiluvan pehmeästi miten päin vain. Jäi hieman epävarma oli liikkeellelähtiessä, mikä vaihde mahtoi olla päällä. Mutta jonkunlaista sulavuutta siinä ehkä oli.
Ecoboostin pitäisi olla "väkevästi vääntävä voimanpesä", hmmm. Toki tässä autossa oli pieni kone, joten ihmeitä en odottanutkaan ensimmäisellä suoralla kiihdyttäessäni, onneksi. Kun huristin pitkää suoraa niin kovaa kuin tämä määrätietoinen (?) menijä liikkuu, tuli tunne että toisen kaistan puolen ikkunat olivat ehkä hieman auki. Jotenkin liikenteen (ohi kiitävien autojen) ääni kuului sisään ihmeen selvästi.
Muuta huomionarvoista voisi olla se että näin naiskuskina (ja edelleen pohdin niitä lättäpohjakenkiäni) ihmettelin polvieni osumista ratinvarteen, vaikka ratti jäi asettelematta lähtövaiheessa ja näin ollen oli minulle liian korkealla. Ehkä tätä haastetta ei tule mieskuskilla joka ajelee autoa jalat tingeli-tangeli levällään, mutta minä siveästi ajelin polvet lähes kiinni toisissaan, jolloin sain eittämättä tuntumaa ratin aluseen. Korkokengissä ajaessa olisi rattia pakko nostaa selkeästi korkealle.
Kiitosmaininta myös tälle autolle että siihen on saatavana myös takaistuinten turvavyömuistutin, jonka ansiosta jää äidin maanittelut ja muistuttelut turhina pois.
Eli summarum, hieman tylsä ja tavanomainen/vetelä ajokokemus. Onneksi autoon voi valita myös ns. Driver Alert –vireystason valvonnan, joka "tarkkailee kuljettajan ajokäyttäytymistä. Jos se havaitsee muutoksen kuljettajan vireys- ja valppaustasossa, näytölle ilmestyy varoituskuvake, joka ehdottaa taukoa. Juuri sellainen muistutus, joka on tarpeen varsinkin yksin ajettaessa" - tai koejaolla.
Paluu omaan autoon koeajon jälkeen, oman kytkimen äärelle johti naurunpyrskähdykseen: Mondeon lapasversion jälkeen hain tuntumaa tuttuun kytkimeen, lopputuloksella että autokaupan pihasta vaappui ulos auton näköinen ankka...
Kävin koeajamassa 1,6-litraisen Business M6 Wagon-farkun, sellaisen Eco boostin. Autossa on matala profiili jonka pitäisi saada se näyttämään virtaviivaisemmalta: tämä toteutuu paremmin sedanissa, farkussa ei kuitenkaan. Auto oli ulkoapäin sanallasanoen tylsä, tai ainakin äärimmäisen tavanomainen. Istuessani autoon sisään, kiinnitin huomiota ihmeellisen väriseen penkkien verhoiluun: penkit olivat siis eriväriset kuin muu sisustus. Kävin jopa etsimässä auton nettisivuilta värikarttaa, koska olisi ollut kiintoisaa nähdä millä nimellä sitä kummallista ruskeaa kutsutaan. Mutta värejä ja nimiä ei löytynyt virtuaalisesta jakelusta (ei ihmekään...), mutta väri oli lähinnä rutikuivunut was-once-toffee. Auton korin metalliväreistä löytyi aika lähellä oleva toffeenruskea, nimellä Mars red (ei siis Marsin vihreä vaan ovelasti punainen marsilainen) Harmillisesti siis lähtökohdat koeajolle eivät siis saaneet erityisen suotuisia asetelmia.
Auto sisältää kaikki modernit tekniset toiminnallisuudet mitä nykypäivänä voi odottaakin, joten niistä ei sen enempää häikäistymistä irronnut, eikä myöskään pettymyksiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota kytkimeen: se oli - noh, outo. Pohdin jo olinko tehnyt väärän kenkävalinnan, kun kytkimeen ei tuntunut saavan otetta? Se oli jotenkin äärimmäisen pehmeä, lähes vetelä. Sitä voisi kuvailla samoin kuin joskus oikein löysää kädenpuristusta; oikein ei tiedä onko kädestä otettava kunnon ote vai luovutettava vain mahdottoman vetelän lapasen osalta. Vaihteisto oli kytkimen sukua, mutta kokemuksena lähes miellyttävä! Tavallaan hieman häiritsi ettei vaihteiden vaihdosta saanut mitään tuntumaan, koska keppi tuntui heiluvan pehmeästi miten päin vain. Jäi hieman epävarma oli liikkeellelähtiessä, mikä vaihde mahtoi olla päällä. Mutta jonkunlaista sulavuutta siinä ehkä oli.
Ecoboostin pitäisi olla "väkevästi vääntävä voimanpesä", hmmm. Toki tässä autossa oli pieni kone, joten ihmeitä en odottanutkaan ensimmäisellä suoralla kiihdyttäessäni, onneksi. Kun huristin pitkää suoraa niin kovaa kuin tämä määrätietoinen (?) menijä liikkuu, tuli tunne että toisen kaistan puolen ikkunat olivat ehkä hieman auki. Jotenkin liikenteen (ohi kiitävien autojen) ääni kuului sisään ihmeen selvästi.
Muuta huomionarvoista voisi olla se että näin naiskuskina (ja edelleen pohdin niitä lättäpohjakenkiäni) ihmettelin polvieni osumista ratinvarteen, vaikka ratti jäi asettelematta lähtövaiheessa ja näin ollen oli minulle liian korkealla. Ehkä tätä haastetta ei tule mieskuskilla joka ajelee autoa jalat tingeli-tangeli levällään, mutta minä siveästi ajelin polvet lähes kiinni toisissaan, jolloin sain eittämättä tuntumaa ratin aluseen. Korkokengissä ajaessa olisi rattia pakko nostaa selkeästi korkealle.
Kiitosmaininta myös tälle autolle että siihen on saatavana myös takaistuinten turvavyömuistutin, jonka ansiosta jää äidin maanittelut ja muistuttelut turhina pois.
Eli summarum, hieman tylsä ja tavanomainen/vetelä ajokokemus. Onneksi autoon voi valita myös ns. Driver Alert –vireystason valvonnan, joka "tarkkailee kuljettajan ajokäyttäytymistä. Jos se havaitsee muutoksen kuljettajan vireys- ja valppaustasossa, näytölle ilmestyy varoituskuvake, joka ehdottaa taukoa. Juuri sellainen muistutus, joka on tarpeen varsinkin yksin ajettaessa" - tai koejaolla.
Paluu omaan autoon koeajon jälkeen, oman kytkimen äärelle johti naurunpyrskähdykseen: Mondeon lapasversion jälkeen hain tuntumaa tuttuun kytkimeen, lopputuloksella että autokaupan pihasta vaappui ulos auton näköinen ankka...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)