Jo alunperinkin ajatukseni oli paitsi koeajaa V60 (josta sain toimeksiannon) myös ihan uteliaisuuttani vertailun vuoksi V70. Toki tätäkin vinkkasi joku, joten ajatus ei ollut omani, mutta tartuin siihen.
En oikein tiedä mitä odotin: miellän Volvon laatuautoksi, semmoiseksi tasaisen laadukkuuden ja hieman paremman ylellisyystason autoksi. En ollut tosiaan ennen V60:n koeajoa koskaan ajanut Volvoa ja odotukseni siinä - noh, ei suoranaisesti vahvistunut mutta - kyllä toi tukea ajatuksille.
Menin koeajamaan ajan puutteen vuoksi (olenkin tosi kiireinen businessnainen, huomaan...köh köh) V70 toisena päivänä. Aika oli sovittu etukäteen ja ajankohtana lauantaiaamupäivä, ennen ruokaostoksille menoa oli mitä parhain. Vatsa ja mieli varmasti oli jo enemmän lauantaidinnerin akselilla kuin autossa, joten nälkä oli mentaalitasolla olemassa, odotukset erilaisissa viikonlopun herkuissa ja mielessä siinsi kai joku ihana namupalakin. Mutta mitään näistä ei V70 tarjonnut. Yllättäen!
Taisi olla kuitenkin hyvä että koeajoin ensin V60:n, sen soljuvan hieman (liian) pehmeän ajettavan ensin. Kiitos muuten tässä vaiheessa kommentoijalleni: hän totesi että "V60:n saa jämäkämmäksi tilaamalla autoon automaattisesti säätyvän ohjaustehostimen, joka jäykistää ohjausta nopeuden lisääntyessä. Näin pikkuauton look & feel katoaa moottoritietä kaahatessa." Mielestäni kommentti osui ytimeen, auton varmaankin ainoaan mietintää jättäneeseen kohtaan!
V70 ulkonäöstä ensin: kiersin autoa ja koitin paikantaa, mistä siihen tulee se hieman vanhanaikaisen vivahde. No varmaan toki siitä, että se ON vanhempaa mallia. Mutta lisäksi siinä on jotain lähes "ikiaikaista": voisin nähdä se helposti parikymmentä vuotta vanhassa leffassa. Ehkä se on se pitkulamaisuus, mataluus - olematta kuitenkaan oikeasti matalan auton profiilia.
Sitten sisään: en pysty edelleenkään sormella osoittamaan, miksi V60 tuntuu freshimmältä mutta jotain siinäkin on. Eli V60 on varmasti designiltaan pystynyt hanskaamaan niitä asioita joita ainakin minä naisena arvostan vaikken osaa niitä sanoiksi pukeakaan (siis minä, jolla kyllä sanoja kuulkaa riittää!)
Mutta on V70 ihan ok auto. Itse en sitä ostaisi, en ainakaan uutena enkä todennäköisesti käytettynäkään. Teknisesti se on Volvon hyvää laatua ja tässä koeajossa pääsin erityisesti kokemaan Volvon herkkuja: kävin sillä koeradalla jossa oikeasti itse sain tuta siitä miten AUTO KIELTÄYTYY ajamasta kolaria, seinään tai kenenkään päälle. Ihmisen mieli on kyllä niin jännä että automyyjä piti pyytää ajamaan koeradan esteeseen: siihenhän oikeasti pitää ajaa hana auki - mutta itselläni aivo sanoo "jalka pois kaasulta, jalka jarrulle ja niinkuin nyt HETI!". Siksi koeajo radalla ei oikeasti minulta onnistu : ) Minkälaisenhan koulutuksen automyyjät ovat ko. autokaupassa saaneet tai joutuneet ottamaan vastaan, jotta ne niin sujuvasti asiakkaan istuessa autossa, painavat vain kaasua ja ajavat suurella luottamuksella päin seinää?
Tokikaan siihen ei kovaa ajettu, koska autohan siis itse -kaasun painamisesta huolimatta- jarruttaa. Jos vauhtia on paljon, jarrutuskin on amalgaamit-irrottava. Nyt ajoimme noin 30km/h ja silloinkin meinasi piilolinssit pläjähtää koeajajanaiset mollukoista etulasiin. Mutta pysähtyi se, perskutarallaa sentään. Se oli vaikuttavaa.
Toinen mielenkiintoisen hieno piirre oli etupenkkien lasinreunaan syttyvät varoitusvalot, oikealle tai vasemmalle, kun toinen auto saapuu ns. kuolleeseen kulmaan. Oikein kiinnitin asiaan huomiota ja todellakaan, en havainnut autoja, valot kyllä. Erittäin hyvä juttu! Ja konkretisoi sokean pisteen olemassaolon erittäin vahvasti. Sen varmasti kaikki kohtaamme monta kertaa päivässä ja muistan elävästi jälleen tällä viikolla liikenteessä aidosti miettineeni minkähänlainen toope tuotakin autoa ajaa, kun hän vaihtoi kaistaa suoraan eteeni. Juuri ja juuri sain pidätettyä itseni soittamasta torvea, kun takaraivossa joku ääni totesi, että hänellä - eikä muuten sinullakaan itselläsi tässä omassa autossasi - ei taida olla niitä sivuvaloja, kun sehän ei OLE Volvo. Eli ei se ole toopeutta, vaan se on näkemäeste. Toki tietenkin se pitäisi osata ottaa huomioon ja kääntää sitä päätä sivulle ennenkuin vaihtaa ajorataa + olisihan se aika hienoa jos sillä vilkulla näyttäisi aikeistaan ennettä ENNEN kuin kääntää rattia jotta siellä sokeassa pisteessä ajava kuski arvaisi mitä tuleman pitää? Mutta eihän sitä kaikkea voi saada, toivoa toki voi.
Eli näin siitä tunteita herättämättömästä V70:stä.
Pari sanaa lopuksi niiden autokauppiaiden koulutuksesta: ehkä ja todennäköisesti he saavat sitä tosiaan teknisesti (vrt. koerata) mutta minkähänlaista se on myynnillisesti? Omalla autokauppiaallani ko. liikeessä sinne mennessäni oli vielä myös edellinen asiakas: he juttelivat iloisesti ja positiivinen päätös oli varmaankin juuri syntynyt heidän kätellessään. Autokauppias vinkkasi jo samalla minulle olevansa aivan pian vapaa minua varten! Tekniset esittelyt ja auton haku paikalle sujui sulavasti: kun olimme istumassa autoon, seuraava asiakas nousi autostaan parkkipaikalla. Autokauppiaani huikkasi hänelle iloisesti "mene vain jo sisään, kahvisi odottaa sinua siellä!". Huom! kahvisi odottaa sinua? Kaveria ei näyttänyt yhtään häiritsevät ajatus että kauppias käyttäisi pari minuuttia vielä kanssani saadakseen minut tien päälle. Joku muu olisi voinut todeta että kahviautomaatti on ovelta vasemmalle, joka on kovin eri juttu. Pieni asia, mutta valtava vaikutus, varmasti sekä minuun että seuraavaan asiakkaaseen.
Kun palasin koeajolta, myyjälläni oli jo jälleen uusi asiakas. Hän otti avaimet minulta ja esitti erittäin hyviä kysymyksiä. Kerroin heti ettei auto ollut minun makuuni, tällä kertaa mutta sovimme palaavamme asiaan. Pois kävellessäni en voinut olla kiinnittänättä huomiota autokaupan hallin sivulla oleviin myyjien pömpeleihin: niissä istui (lähinnä käsiensä päällä) neljä tylsistyneen näköistä myyjää. Oikeasti: mikä heidän koulutuksessaan tai jossain muussa (?) meni pieleen?
