Minä olen ostava asiakas... voihan räkä!

Tänään oli jälleen ihana autokauppapäivä edessä: mahtavaa! Kunnes…

Valitsemassani autokaupassa on sekä vaihto- että uusien autojen osastot. Hienoa, koska tarvetta koeajettavalle voisi löytyä kummasta vain, tai vaikkapa molemmista. Vaihtoautohallin ovi oli lähempänä parkkipaikkaa joten sinne ensin siis. Astuin sisään ja saman tien lapaset korville: hallissa oli kyllä radiokin päällä, mutta ilmassa kaikui ihmeellinen ja yllättävän kova hälyääni, sellainen korkea yhtäjaksoinen PIII-IIIIP. Katselin häkeltyneenä ympärilleni, mitä ihmettä täällä oikein tapahtui?

Henkilökuntaa näkyi istuvan neukkarinoloisessa henkilökunnan pömpelissä - muuten istuivat siellä toppatakit päällä, joten ilmeisesti lämmitys oli pois päältä - pöydän ympärillä, ehkäpä hyödyntäen hiljaisen välipäivän hetken pohtien strategian näkymistä taktisen tason myynnissä? Päättelin että ilmeisesti kyseessä ei ollut esim. palohälytys, joten päätin sietää vinkunaa ja katsella autoja.

Löysinkin mielenkiintoisen yksilön ja ajattelin istahtaa sisään tunnustelemaan tulevaa ajonautintoa. Mutta hei, ovethan olivatkin lukossa? Ikkunat sitä vastoin oli ruuvattu auki. Eli: kurkistelin ikkunasta sisään ja siinä kaikki? Pohdin että pian varmasti tulee myyntimies paikalle ja pääsen koeistumaan autoa - mutta ketään ei tullut, ei ketään.

Kävelin myyntimiesten pömpelirivistön viertä: siellähän niitä tosiaan istui hiomassa myyntitekniikoitaan, ja ilmeisesti yksi oli jätetty kokouksesta ulkopuolelle, varmaankin päivystämään myyntiä? Tulin hänen kohdalleen ja jäin seisomaan paikalleni odottavan oloisena: kunnes IUUUUH tajusin että kaverilla oli s-o-r-m-i sieraimessa. Kyllä, sillä tavalla kuin joskus näkee parivuotiaan tekevän, antaumuksella ja keskittyen. Kaverin katse siirtyi hitaasti tietokoneen näytöltä minuun ja se sormi oli edelleen SIELLÄ! (kakoo…, siis minä – ostava asiakas). Ilmeisesti sormi oli niin syvällä, tai juuttunut tai löytänyt niin merkittävän saaliin ettei sormea vain voinut tempaista poiskaan? Hädissäni käänsin katseeni juuri viime hetkellä, etten joutunut todistamaan mistä vaihtoehdosta oli kyse. Siirryin yskien autojen väliin. Hetken päästä katsoin kohti pömpeleitä: kaveri oli irrottautunut nenästään ja lampsi laiskasti kohti pömpelin oviaukkoa. Juuri sillä hetkellä hänet pelasti soiva puhelin; ja kyllähän minäkin sen kuulin ettei soittaja ollut asiakas vaan äitimuori joka tiedusteli välipäivien vieton sujumista. Poistuin paikalta.

Uusi yritys uusien autojen puolella: siellä oli lämmöt päällä, autot kiilsivät ja oli kaikin puolin siistiä. Aloin silmäillä autoja innokkaana; ihan kohta varmasti saisin palvelua. Huoltojonossa oli sutinaa mutta siellä itse automyynnissä vähemmän. Samalla kun katselin autoja, pakostakin seurailin ensimmäisen pömpelirivin ainoaa automyyjää: hän istui koneellaan, itsekseen, tuijotellen näyttöä. Katse ei irronnut näytöstä yhtään helpommin kuin yläkerran sormi sieraimesta.

Siirryin seuraavan automerkin puolelle: yhdellä myyjällä oli pariskunta asiakkaana. Toisen pömpelin kaveri sentään katsoi minua: hieman otsanahka näkyi menevän kurttuun kun jälleen löysin kivan vaihtoehdon ja HAA ovikin oli auki: istahdin uudentuoksuisen auton penkille. Tutkailin namiskoita ja kääntelin rattia, mutta EI – kukaan ei tule luokseni! Lopulta päätin panna silmät kiinni ja aloin kuorsata äänekkäästi… Ei auttanut. Kävelin pois.

Hyvää Uutta Vuotta 2016 suomalainen autokauppa,

toivottaa Ostava Asiakas

Koeajossa Skoda Yeti, simply so clever

Lopultakin se onnistui: koeajoin Skodan!

Pieni selitys paikallaan postaukseni avauslauseelle? Sain jo hyvän aikaa sitten toimeksiannon testata Skodaa - mitä vain Skodaa ja mieluiten paria mallia - naisen logiikalla. Jos haluat tutustua, miten ensiyrittämällä kävi, ja miksei raporttia syntynyt, pistäydy ao. linkin päässä :)

http://rcg-710.blogspot.fi/2014/11/piilokamerassa-autokaupassa.html

Mutta nyt siis koeajettu Skoda Yeti. Pakkohan se on tunnustaa, että tietynlaiset ennakko-odotukset värittivät tätä koeajoa. Ne ovat syntyneet paitsi em. kohtelusta, myös itsestään Skodan imagosta.

Lisäksi ko. auton nettisivut hämmästyttävät ikävällä tavalla: huom! myös AUTOn ostamisessa asiakas oikeasti vierailee ja tutustuu tarjontaan juurikin nettisivuilla, kulkee ns. asiakaspolkuaan piiitkän pääätkän (jopa 80% koko customer journeystään?) ennen kuin vaivautuu autokauppaan. Niin minäkin tein: Skodan nettisivut ovat kyllä harmillisen surkeat: mm. Yetin osalta etsin tietoa paitsi teknisistä ominaisuuksista, hieman silmäilen turvallisuuteen liittyviä asioita, mutta ennen kaikkea etsin tietoa ajokokemuksen kuvailusta. Sivuilla todetaan että "ŠKODA Yeti on varustautunut monenlaiseen menoon. Se on luotettava kumppani kaupunkiajossa. ŠKODA Yeti on myös erinomainen ajettava päällystämättömillä teillä ja soralla: Nelivetomallien Off-road toimintoon kuuluu mm. alamäkihidastin, mäkilähtöavustin, elektronisten järjestelmien..." Mutta mutta mitä? Kuvauksessa ajokokemuksesta hypätään suoraan nelivetoon mutta minä olen koejamassa tavallisen Yeti 1,4 TSi:n?

Näillä fiiliksillä siis rattiin!

Yetiä sanotaan kompaktiksi maasturiksi: auto on monella tapaa kompakti, ajo hoituu sulavasti, kaikki on sopivasti käsillä. Maasturimaisuutta tuo paitsi ulkonäkö, myös ajokokemus: auto on äärimmäisen hyvin tiessä ja käsissä. Silti se on käsittämättömän hiljainen! Se suorastaan soljuu eteenpäin asfalttitiellä eikä meno miksikään muutu kun kurvaan monttuiselle hiekkatielle: hyvä hyvä!

Makustelen huolella tuntumaa kuskin penkillä, koska siinä on jotain erityistä: totta kai paljon on tehtävissä huolellisella penkin ja ratin säätämisellä mutta tässä autossa penkki on erityisen ryhdikäs. Vaikka säätäisin sen liian kauaksi tai lähelle, liian alas tai ylös, se on luokassaan erityisen napakka ja ryhdikkään tuntuinen! Olo ajaessa on hallittu ja hyvä. Näkyvyys saa kiitettävät pisteet myös.

Arvioin että tämä auto sopii useita lyhyitä matkoja päivittäin työssään ajavalle pätevälle ja määrätietoiselle naiselle: mukaan pitää mahtua monenmoista tavaraa ja tarviketta, jotka on kätevää heittää kyytiin ja käsitellä päivän mittaan. Paikasta toiseen siirrytään hallitusti ja napakasti: Yetin maasturimainen ulkonäkö sopii naiselle koska se ei ole liian muskeli, vaan tyylikkäästi isorunkoinen ja korkea.

No hei, sehän ON simply clever!

Autokauppiaille pari vinkkiä & halvalla lähtee

Yleensä tässä blogissa kirjoitan autoista ja erityisesti niiden ajokokemuksista naisnäkökulmasta. Ihan silloin tällöin innostun kirjoittamaan myös jostain muusta aiheeseen liittyvästä: blogistani löytyy mm. postauksia autokaupan toiminnasta, automyyjistä sekä tietysti autojen myynnistä, erityisesti naisille. Ks. suorat linkit edellä mainittuihin tämän postauksen lopussa.

Tällä kertaa pari sanaa autonäyttelyistä :)

Niitä on nimittäin tullut käydyksi - runsaasti. Kun yleensä ihminen suuntaa harrastuksensa pariin vaikkapa punttisalille, minä painelen autokauppaan! Ja jos niin hienosti käy, että saan soviteltua käyntini autonäyttelyn ajankohtaan, entistä hienompaa. Onhan siellä yleensä silloin ihan urheilujuhlan meininkiä, tarjoilua, kilpailujakin kenties ynnä muuta hauskaa!

Kävin hoitamassa tuoreimman koeajoni jälleen autonäyttelyn aikaan: muutamaa asiaa jäin pohtimaan ja kirjoitankin ne tähän nyt ylös & ehkä joku autokauppias ottaa näistä vaarin?

Kun on odotettavissa normilauantaita enemmän väkeä, voi olla hyvä varata myös henkilökuntaa sen mukaisesti. Mutta kun ja JOS paikalla on myös harjoittelija, voisi olla hyvä käydä tilanne hänen kanssaan ennakkoon läpi. Esim. ei ole eduksi asialle että

• harjoittelija pannaan huojuvan kertakäyttöpömpelin ( ! ) taakse
• hoitamaan pika-koeajoja ilman mitään tarkempaa opastusta autoista: nuorimiesparka tuijottelee kahta laminoitua koeajoautojen listaa epätoivoisena ja yrittää selvittää, mikä nyt olisi tälle asiakkaalle paras? Kenties se joka on juuri pihassa vastaa ihan täydellisesti asiakkaan toiveita?? Noh lopulta kysyin, saisinko minäkin nähdä listaa (jos ne voisi kääntää ihan asiakkaalle päin?) koska lehti-ilmoituksen perusteella tiesin odottaa toimeksiantoautoni löytyvän listalta. Ja löytyihän se.
• harjoittelijaa voi myös opastaa olemaan kertomatta että on töissä toista viikkoa. Vaikka niin olisikin, on muitakin tapoja etsiä vastaus asiakkaan kysymykseen?
• harjoittelijaa ei myöskään saa käyttää heittopussina, varsinkaan jos hänellä on asia kesken edessään olevan asiakkaan kanssa. Kävi surullisen ilmeiseksi että hän on autokaupan hierarkiassa alemmalla portaalla, jolta voi kesken kaiken törväistä kysymään ihan mitä vain, mutta millä portaalla se harjoittelijan asiakas on, joka joutuu jäämään odottelemaan ja ihmettelemään?
• automyyjien voisi olla hyvä tutustua autonäyttelypäivän esim. Hesarin tarjontaan - edes oman firman näyttelymainokseen ja sen sisältöön? Jos itselle ei päivän lehti tule kotiin, voisi sellaisen tilata/tuoda autokauppaan? Nimittäin asiakas kyllä on ne kaikki vähintäänkin silmäillyt läpi ja ehkä haluaa vaihtaa sanasen aiheesta: silloin "mulleituuhesaria" -kommentti latistaa tunnelmaa...

Istuin lopulta koeajoautooni: minut opastettiin matkaan ihan ok, mihin tosin hieman vaikutti se että auton käynnistettyäni siellä pauhasi radio ROCK. Kääntäessäni sitä hieman hiljemmalle kysyin myyjältä - itse asiassa ajatuksesta aika viehättyneenä & silmää iskien - olikohan radiokanava oikein valittu ko. autoa ja siis minua auton potentiaalista asiakasta varten: ajatus lentää, olen rock-mimmi.... :D

Mutta romahdus maantasalle RÄISKIS PAM sillä hän katsoi minua hieman väsyneesti ja totesi vain että "se on varmaan jäänyt edelliseltä asiakkaalta päälle...". Voi miten sääli!

Tässäpä aivan ilmainen mainosmedia nyt autokaupoille ja koeajoon: laittakaa autoon sen tyyliin ja ajateltuun asiakaskuntaan täydellisesti sopiva radiokana valmiiksi hollilleen ja volyymit sen mukaan, joko klassista tyylikkäästi taustalle tai sitten ämyrit kaakkoon jos kerran näytöllä lukee "Asenne on ROCK" ja sitten eikun ajamaan! Kaikkien aistien hyödyntäminen ON sallittua, myös autokaupassa.

Ps. Linkit tässä

autokaupan toiminnasta

• http://rcg-710.blogspot.fi/2014/04/outolintu-bongattu-autokaupasta.html

automyyjistä

• http://rcg-710.blogspot.fi/2014/11/automyyjalle-paikka-auki.html

autojen myynnistä

• http://rcg-710.blogspot.fi/2014/11/piilokamerassa-autokaupassa.htmlautomainoksista
• http://rcg-710.blogspot.fi/2011/09/milla-autoja-myydaan-naisille.html 
• http://rcg-710.blogspot.fi/2014/03/naistenpaivaa-autokaupasta.html
• http://rcg-710.blogspot.fi/2014/08/vink-vink-mitas-pikkuvaimo.html 

Nissan X-Trail naisella koeajossa

Kävin tänään oikein perinteisessä autonäyttelyssä, oli ilmapalloja ja grillimakkaraa, kahvia pariskunnille (joita muuten oli silmiinpistävän useita) ja tikkareita lapsille!

"Onko se katumaasturi? Onko se crossover? Ei, sehän on Nissan X-Trail!" Ajoin tänään autosta dieselin, tarkemmin dCi Business 360 2WD Xtronicin. Erityisempää luksusta en tietenkään odottanut, onhan kyse Nissanista, mutta kaiken kaikkiaan auto tuntui ajettavuudeltaan mainiolta ja erityiseltäkin: jos olet ajanut joskus sellaista moottoripyörää jolla voi keulia, tässä autossa tulee samanlainen fiilis. Ilman erityisen raskasta kaasujalkaakaan, liikkeellelähdössä on keulimisen tunnetta ja nyt siis oikein hyvässä mielessä. Eli jos olet hätäinen tai innokas kuski, tai tyyppi joka on aina myöhässä, tässä voisi olla sinulle sopiva auto!

Autossa on kaikki perusasiat kohdallaan, ja näkyvyys hyvä. Ajon alkumetreillä tuli tunne kuin ajaisin pakettiautoa ja se ei ollut dieselkonelähtöinen mielleyhtymä, vaan syntyi hyvästä näkyvyydestä, muovimatoista ja suurista sivupeleistä. Tosin kaartaessani pieneen liikenneympyrään, huomasin sivupeilien todellakin olevan myös näkemäeste. Myöskään näin järeän muotoilun muovimattoja itse en pidä hyvänä mutta toki kuskin mukaan voivat olla erityinen plussakin.

Hyvin harvoin seuraan ajon teknistä suoritusta näytöistä mutta nyt huomioni kiinnittyi polttoaineenkulutukseen: ruutu ratin takana on onnistunut ja huomasin sen vaikuttavan ajotyyliini jopa tällä lyhyellä ajomatkalla! Yleensä en pidä omaa ajamistani myöskään sen enempää tyyli- kuin teknistenkään pisteiden saalistusmatkana, mutta nyt katsoin mielenkiinnosta ruudulta miten kokonaisajoni raportoitui suhteessa optimaaliseen suoritukseen. Hmm... Myös kaistalta-ajon varoitusääni on onnistunut: päädyin testaamaan sitä pariinkin kertaan. On takana ajanut autoilija varmasti ihmetellyt, kännykkääkö siellä räplätään - vaan ei, nainen ratissa auton koeajossahan se täällä sananmukaisesti kurvailee!

Huomioni kiinnittyi samalla myös mittariston rallihenkisyyteen: hyvä hyvä! Kysyinkin automyyjältä, oliko autoon istuessani radion ROCK-kanava tarkoituksella päällä? :) Hän tosin vastasi aika laimeasti, että tuskinpa - varmaan vain jäänyt edelliseltä kuskilta. Sääli, olisi toiminut kohdallani!

Giulietta, kuin viini

Tänään koeajoin Giuliettan, 1,4 -koneella MultiAir 170 hv TCT Distinctiven.

Olen huomannut olevani aika jääräpää autojen, ja varsinkin niiden ulkonäön, suhteen mutta ehkäpä juuri siksi tämä koeajoharrastus sopiikin minulle niin hyvin koska aktiivisesti aina saan haastaa myös omaa ajatteluani. Tässä nimittäin on oiva esimerkki "takinkäännöstä": aikoinaan kun Giulietta ilmestyi katukuvaan, ja toki olikin erilainen kuin tänään, tuhahtelin sille. Hiljalleen mieli on muuttunut uteliaammaksi ja olen huomannut katselevani ko. autoa uudelleen liikenteessä.

Tänään koeajon jälkeen pakko sanoa, että joko minä vanhenen tyylillä tai sitten Giulietta on automallina kuin viini, selkeästi paranee vanhetessaan. Syy on toki varmasti sekä Giuliettassa että myös muussa autojen kehityksessä: autot alkavat koko ajan muistuttaa toisiaan entistä enemmän, ja pienikin ero on piristävää! Vähän niin kuin ärsyttävän huono mainos: mitä väliä vaikka se on huono, ja mitä huonompi sen parempi, koska se kiinnittää katsojan huomion! Paitsi että Giulietta ei ole huono, vain erilainen.

Valmistaja toteaa Giuliettan ulkonäöstä näin: "Uuden keulan tyyliltelty konepeitto edustaa Alfa Romeon klassisen tyylin evoluutiota. Isot LED-valot täydellisen symmetrisesti puskuriin integroituihin sumuvaloihin yhdistettyinä antavat Giuliettalle mielenkiintoisen ja vaikuttavan ilmeen. Profiili etenee voimakkaista kyljistä aerodynaamiseen spoileriin ja vaikuttaviin takavaloryhmiin, joissa on myös LED-valot. Ulkopuolelta vankka ja ketterä, sisältä kevyt." 

Minusta Giuliettan vahvuus on juurikin sen etuosa ja juuri edestä katsottuna. Se on persoonallinen, ilmeikäs ja oikeastaan erittäin hyvä! Jo profiilinäkymässä persoonallisuus hämärtyy hävitäkseen hiljalleen, peräpeilistä puhumattakaan. Auton etuosassa on todellakin vaikuttavuutta ja ryhtiä, se on vankka.

Giulieittan sisätilat siis ovat kevyet: harmillisesti lähtiessäni ajamaan, autosta kuului selkeä resonanssiääni. Yksilövika? Auton moottorin ääni on myös erityinen, mutta uskon että mikäli muuten autoon tykästyy, tähän PärrrRRRRRRR -pörinäänkin tottuu siinä samalla.

Giuliettan ratti on muotoiltu niin etten oikein tiennyt pitäisikö yläkaaren levennyksille asetella kämmenet vai peukalot? Itselläni niihin lopulta parhaiten istahtivat peukalot.

Sisätiloissa on yksi erityinen valuvika: siirtelin penkkiä niin pitkään että autokaupan pihassa jo torvet soivat, mutta en saanut käsijarrun kahvaa luontevasti käytettyä, vaan käsinoja oli kertakaikkiaan ja täysin sen päällä. Käsijarru lähti päältä pois kun väänsin kättä nojan alle, edestä ja sivusta.

Ajokokemus muutoin oli perusok, ellei perushyvä. Kyllä tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto henkilölle joka ei halua ajaa samaa autoa kuin kaikki muutkin.

Giuliettassa on siis hyvä bouquet: auton ulkonäkö on kehittynyt katsojan silmässä kuin viini sen kypsymisen myötä.

Tesla S 85 neliveto lopultakin koeajossa

Tesla on ollut jo pitkään listallani koeajettavana, mutta vailla toimeksiantoa. Vaikka kiinnostus on ollut kova ja sen koeajamista on minulta niin usein kysytty, vasta nyt se toteutui. Ja näitä nykyisiä koeajojani värittää paitsi saamani toimeksiannot, myös oman auton etsimiseni.

Koeajo itsessään oli erityinen, koska Teslan Product Spesialist istui kyydissä koko koeajon ajan: koin sen miellyttävänä, sillä saatoin kysellä ja kertoilla tuntemuksiani hänelle ajon aikana. Hän myös opasti koko ajon ajan ja esitteli auton ominaisuuksia ajon erilaisissa vaiheissa. Tätä koeajotapaa suosittelisin kyllä muillekin automerkeille!

Vaikka Tesla sähköautona onkin erityinen, ei se ajamisen vinkkelistä olisi oikeasti vaatinut niin huolellista perehdytystä / opastusta. Ennen koeajoa sain myös linkin esittelyvideoon (30 min!!) ja noin 5 min jälkeen aloin haukotella... Tesla on ajettavuudeltaan kuitenkin kuin tavallinen auto, toki erityisen miellyttävä sellainen.

Odotin miellyttävää ajokokemusta (ja minä olen todella kokenut ja varmasti siksi vaativa ajaja) mutta silti Tesla yllätti minut, muutamallakin tavalla: ajokokemuksena auto oli erittäin tiukasti tiessä, vaikka kulki todella sulavasti esim. monttujen yli. Ajokokemus oli yhtä aikaa siis pehmeä mutta myös järeä, napakasti tiessä ja hyvin käsissä. Ajoääni oli kovempi isoissa nopeuksissa mitä odotin, hiljaisessa ajossa toki lähes äänetön. Plussaa monttumuisti, eli jos kertaalleen esim. säädät vaikkapa mökkitiellä auton korkeutta varoaksesi kantoja ja käppyröitä, auto muistaa säädön seuraavallakin mökkireissulla.

Ajokorkeus on selkeästi korkeampi kuin päältä päin saattaisi kuvitella, lähes maasturin tai tila-auton oloisen luokkaa. Peruutuskamera on tarpeen, koska näkymä taakse ikkunan kautta on pieni. Myös sivunäkymät vaativat kurkistamiseen erityistä harjaantumista koska sekä etuikkunan puitteet että välipuitteet ovat suhteellisen jämerät. Uuden sukupolven istuin on varmasti hyvä valinta, vaikken normimallia päässytkään kokeilemaan: rallipenkissä ajoasennon sai hyvin itselle sopivaksi ja kun auto muistaa kuskinsa, ei säätöjä tarvitse tehdä kuin kertaalleen.

Auton keskikonsolin näyttöruutu on jättimäinen, kuin taulu-tv tai puutarhalapio! Ilmeisesti myyjä huomasi ettei katseeni siihen juurikaan hakeutunut (karttaakin riitti Helsingistä Hämeenlinnaan yhdellä näkymällä) ja hän pian laittoikin pienen navigaattorinäkymän päälle ratin taakse: tarkkasilmäinen kaveri, hyvä hyvä!

Tesla sopii kuskille joka ei juurikaan jarruttele, kuten minä. Auto jarruttaa itsestään kun jalkaa nostaa kaasulta. Tämä voimakkaasti ajokokemusta värittävä ominaisuus vaatii tottumista mutta varmasti on käyttäjän mieleen. Vastaavasti kiihtyvyyshän on ihan omaa luokkaansa ja vaatii myös harjoittelua: itse testasin asiaa moottoritielle kaartaessa reippaasti, samoin siinä tuli testattua sokean kulman äänimerkkiä - ja ilmeisesti myös Product Spesialistin hermoja :)

Arvelen että tämä S malli on enemmän naisellisen naisen malli, ensi vuonna myyntiin tuleva rotevampi X (mm. Falcon Wing-ovillaan - voi hyvänen aika...) puhuttelee varmasti miehiä.

Ja hyvät lukijani, tiedätte mitä mieltä olen autojen värikeskustelusta yhdistettynä naisiin auton ostajina, mutta tämän aina esitetyn "minkä värisen auton haluat?" -kysymyksen myötä olen kyllä alkanut viihdyttääkin itseäni myös autojen värien nimien tsekkaamisella! Tässä tapauksessa myyjä heitti arvauksen että valintani olisi valkoinen - hauskaa.

Ottamatta kantaa minkä värin lopulta valitsisin, totean että Teslan tapauksessa värikartta on naisen logiikalla outo: värien nimet ovat ihan perusversiota kuten musta ja punainen. Sitten joukkoon onkin eksynyt myös esim. Midnight Silver (aika kesy), Pearl White (lähes tylsä) mutta myös Obsidian Black! Se jo puhuttelee: onhan kyse laavasta joka on jähmettynyt niin nopeasti, ettei muodostunut kivilaji ehdi kiteytyä. Lopputulos on lasia, jota jo karvainen luolamies on käyttänyt teräaseiden ja nuolenkärkien valmistamisessa. Uuu - miten erityisen jännittävä musta joka sopii uuu - äärimmäisen nopealle autolle!

- no hei, tottakai punaisen :)

Valmet 502 - värillä on väliä

Kyllä naiskoeajajaa nyt viedään järeiden kulkupelien mörisevään maailmaan: edellisellä kerralla ajoin panssarivaunua, ja tällä kertaa naisnäkökulmaa ja mielipidettäni kysyttiin traktorista! No, mutta sopiihan se, ajokokemus on kaikilla kulkupeleillä olemassa ja hienoa että naisnäkökulma siihen kiinnostaa!

Tällä kertaa sain siis alleni tyylikkään, jotenkin ihan lutusen näköisen Valmetin, tarkemmin Valmet 502sen. Haastavaksi tavallaan tämän koeajon tekee se etten voi vertailla traktoria muihin traktoreihin koska tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin traktoria. Mutta toki voin verrata sitä vaikkapa autoon sekä muutoin kertoa tuntojani siitä.

Ensin tuo ulkonäkö ja mikä siinä puhuttelee naista:

- kun kävelin traktorin luo, hämmästyin sen suuruutta. Vähän kuin näkisi hevosen tai hirven poikkeuksellisen läheltä: "onko se NOIN iso"? Kyllä, traktorit ylipäänsä ovat isompia livenä vierellä kuin mitä ohiajaessa pellolta niitä nähden voisi kuvitella.

- lisäksi kun katsoin traktorin kuvaa netistä, tajusin että juuri tällainenhan on ns. traktori, the one and only! Tällaisia siis olivat mm. lasten lelutraktorit, tämähän on oikeasti juuri s-e-l-l-a-i-n-e-n kuin traktorin pitääkin olla. Nimittäin pikakatselu muista malleista kertoo että on niitä toisenkinlaisia. Tämä on juuri oikea traktori. Ihana suorastaan!

- ja tuo väri: ottakaa autonvalmistajat mallia! Tässä on onnistunut versio kulkupelin väristä: aivan täydellinen keltainen! Ei mitään sinnepäin wannabe-keltaista, ei mitään murrettua (lue: lapsenkakanväristä) mukakeltaista, vaan aidosti kirkas, puhdas, raikas, silmiähivelevän energinen aito keltainen. Lopullisen värinsä Valmet on saanut vuonna 1979 jolloin keltaiseen on tuotu sen kirkkaus: hyvä Valmet!!

- kun tästä on tehty uutta mallia, on ohjaamon hiljaisuuteen kiinnitetty kuulemma erityistä huomiota, Samalla myös kuljettajan "työskentelyolosuhteita" on kehitetty. Lämmityslaitteen sanotaan arvioissa olevan tehokkaan, mutta tuuletuksen puutteellisen... Noh: minä en ole nyt työskentelemässä joten puhuisin enemmänkin ajokokemuksesta. Ja toisaalta sää on niin lämmin ettei lämppäri ollut päällä: enkä ole mies joka hikoilee. Minusta kopissa oli todella miellyttävää! Eivätkä äänet todellakaan olleet kovat: en voisi kuvitellakaan tarvitsevani sellaisia puolipalloja korvilleni tällä ajaessani: traktorilla toki oli miehekkäät äänet mutta kuvailisin niitä enemmänkin maskuliiniseksi mörinäksi jonka voimakkuus oli korviani hivelevällä tasolla: olisin voinut ajella pidemmällekin metsään... :)

- traktorin moottorinkäynti tuntui mukavasti jaloissa ja jopa pepussa: kuskin penkki ei näyttänyt houkuttelevalta mutta oli kuitenkin yllättävän miellyttävä! Vaihteistoa 6+2 oli hieman työlästä käyttää: varmasti tuntuman saaminen järisyttävän pitkän kepin osalta vie aikansa. Mutta se ratti, se RATTI! Jälleen: ottakaa autonvalmistajat mallia tästä! Eikö kukaan ole kertonut niille vieläkään että vain harvemmat naiset haluavat pikkuruisen nahalla päällystetyn ralliratin. Minua puhutteli heti ensikosketuksesta sekä ratin muoto että toiminta: se on suorastaan naisellisen keveä, sopivan kokoinen että ajotuntuma on aidosti hyvä, kääntyminenkin jotenkin ihmeellisin kevyt. Nam!

- ehkä oma viehätyksensä ajokokemukseen tuli myös siitä että kyytiin ei mahdu ketään: nautin yksinolosta. Ja tavaraa mahtuu valtavasti mukaan: ei tarvitse asetella vaan sen kuin vain kippaa käsilaukun ja muut pussukat nostimeen ja matkaan. Joka naisen unelma!

- näkyvyys traktorista oli odotetusti loistava. Siinä istutaan korkealla ja maisemat siintävät upeasti ohi. Maksiminopeus lienee siellä 30 km/h hujakoilla joka riittää varmasti loistavasti: matka nimittäin saa ihan mielellään kestää hieman kauemmin, koska ajonautinto on ilmeinen. Suosittelen!